Mitä Banana Fishin jälkeen?

Akimi Yoshidan legendaariseen mangaan perustuva Banana Fish -anime alkoi tasan vuosi sitten, ja halusin tehdä vuosipäivän kunniaksi jotain sarjaan liittyvää. Animen loppumisestakin on jo kulunut puoli vuotta, mutta se jätti jälkeensä intohimoisen joukon uusia (ja vanhoja) faneja. Osa sarjan katsoneista on varmasti jo siirtynyt uusien obsessioiden pariin, mutta jos sarjassa nähtyihin maisemiin tai teemoihin tekee edelleen mieli palata jossain muodossa ja mangaversiokin on jo luettuna, voi näistä sarjoista löytää yhtäläisyyksiä banaanikalan kanssa. Tässä siis lukusuosituksia kesälle Banana Fishin hengessä, olkaa hyvä.

yasha_yoshida_akimi_9745

Akimi Yoshida: Yasha

Yasha on Akimi Yoshidan tuotannossa eräänlainen henkinen jatkaja Banana Fishille. 1996-2002 ilmestynyt manga sijoittuu Japaniin, ja yhdistelee banaanikalasta tuttuun tapaan shoujomangaa ja toimintaa. Tarina ei varsinaisesti ole jatkoa Banana Fishille, mutta mangassa vierailee pari Banana Fishistä tuttua hahmoa kuten Sing ja Yut-Lung. Tuttua tavaraa ovat myös yliluonnollisen lahjakas päähenkilö sekä päähenkilöpoikien läheinen suhde. Tällä kertaa mukana tosin on myös scifi-elementtejä selittämässä päähenkilön ylivertaisuutta.

Lue jos: kaipaat lisää Akimi Yoshidan kynäilemää toimintaa tai haluat tietää miten joidenkin Banana Fishin hahmojen tarinat jatkuivat.

newyork newyork

Marimo Ragawa: New York New York

Banana Fishin tapahtumapaikka New York edusti Japanilaisessa mielikuvituksessa 1980–90-luvuilla samanaikaisesti vaaraa ja vapautta. Sekä Japanin talouskuplan vuosina 80-luvulla että kuplan puhjettua monet japanilaiset tytöt ja naiset lähtivätkin etsimään itseään ja onneaan Yhdysvalloista ja etenkin New Yorkista. Banana Fish ei ollut ainoa sarja joka hyödynsi näitä mielikuvia. New Yorkiin sijoittuu myös 1995-98 ilmestynyt, kahden homon poliisin suhteesta kertova New York New York. Muita New Yorkiin sijoittuvia, homoseksuaalisuuden teemoja sivuavia sarjoja samalta ajalta ovat Akisato Wakunin Tomoi sekä Matoh Sanamin Fake.

Lue jos: Olet kiinnostunut ajankuvasta tai vähemmän silotellusta homosuhteiden kuvaamisesta.

cruel god 17

Moto Hagio: A Cruel god reigns

Seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta on yksi Banana Fishissä toistuvista teemoista. Samaa aihetta käsiteltiin aikanaan useissa tytöille suunnatuissa, poikien välisiä suhteita kuvaavissa sarjoissa kuten Keiko Takemiyan Kaze to ki no uta (1976–84) ja Moto Hagion Heart of Thomas (1974). Astetta syvällisemmin aihetta käsittelee Moto Hagion piirtämä, 1992–2001 ilmestynyt 17-osainen opus Zankokuna kami ga shihai suru (A Cruel God Reigns). Tarina pureutuu perheen sisäisen hyväksikäytön psykologiaan ja traumoista toipumiseen, ja on aiheensa vuoksi melko raskasta luettavaa. Pitkä tarina alkaa piinaavana jännityskertomuksena hyväksikäyttävän isäpuolensa tappamisesta haaveilevasta pojasta, mutta kehittyy lopulta realistisuudessaan raskassoutuiseksi kertomukseksi paranemisen vaikeudesta.

Lue jos: olisit kaivannut Ashin traumojen käsittelyyn syvällisempää ja realistisempaa otetta.

スクリーンショット 2019-02-23 20.50.35

Setona Mizushiro: Shanghai 1999

Banana Fish sisältää överiyteen asti jengisotia, ysärimuotia ja tietysti draamaa. Samaa henkeä on neliosaisessa, Kiinaan sijoittuvassa dramaattisessa BL-mangassa Shanghai 1999. Sarja alkoi vuonna 1996, ja Setona Mizushiro on siinä parhaassa ysäriterässään. Mangan pääosissa seikkailee kaksi toisiaan kyräilevää jengiä jotka pitävät Shanghain katuja hallussaan. Tietysti jengisodan puhjetessa kaksi poikaa vastakkaisilta puolilta löytävät myös toisensa, ja muitakin epäonnisia suhteita muodostuu tarinan mittaan. Tragediaksihan koko homma muuttuu, mutta sellaisella intensiteetillä ettei voi kuin yrittää pysytellä kyydissä.

Lue jos: kaipasit Banana Fishiltä vielä enemmän jengimeininkejä, tykästyit kiinalaisiin hahmoihin tai rakastat traagisia loppuja.

J no subete kansi

Nakamura Asumiko: J no subete

Banana Fish -manga syntyi aikana jona BL ei vielä ollut vakiintunut omaksi mangan alalajikseen, ja sitä voikin pitää eräänlaisena 70- ja 80-lukujen proto-BL:n henkisenä jatkana. Samaa henkeä löytyy myös Nakamura Asumikon 2004–06 ilmestyneestä J no subete (All about J) -mangasta, joka on selvä pastissi aiempina vuosikymmeninä nähdyistä poikarakkaudella höystetyistä sisäoppilaitostarinoista. 50-60-lukujen Yhdysvaltoihin sijoittuva manga kertoo transsukupuolisen J:n kasvutarinan väkivaltaisesta kodista poikakoulun asuntolaan ja myöhemmin Marilyn Monroe -imitaattoriksi New Yorkiin. Kaunis ja lapsesta asti miesten himoitsema J on lähtökohdiltaan hieman samankaltainen hahmo kuin Ash, mutta tämän tarina muotoutuu lopulta aivan toisenlaiseksi.

Lue jos: kaipaat mangaa ajalta kun BL oli vasta syntymässä mutta toivot edes jokseenkin vakavastiotettavaa kuvausta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.

endlessworld

Jaryuu Dokuro: Endless World

Väkivaltaisessa maailmassa eläminen sekä ystävien ja rakastettujen menettäminen on Banana Fishin hahmoille tuttua puuhaa. Samoja teemoja pyöritellään Jaryuu Dokuron vuonna 2008 piirtämässä Endless Worldissä, jonka päähenkilöt löytävät toisensa jaetun surun kautta. Tarinassa seikkaillaan alamaailmassa, josta löytyy huumeita, epämääräisiä suhteita ja vankilassa virumista. Tarina keskittyy synkkyydestä huolimatta lopulta toipumiseen ja uuden toivon löytämiseen, kuten Jaryuu Dokuron mangat monesti tekevät.

Lue jos: kaipaat tarinaa jossa huumeiden ja väkivallan lisäksi myös surusta toipumiselle jää tilaa.

acidtown

Kyuugou: Acid Town

Kymmenen vuotta jatkunutta Acid Townia voi hyvin pitää eräänlaisena modernina Banana Fishinä. Tarina sijoittuu dystooppiseen lähitulevaisuuden Japaniin, jossa itsestään huolen pitävät katujengiläiset joutuvat tekemisiin järjestäytyneen rikollisuuden isojen kihojen kanssa. Monipolvisesta BL-eepoksesta löytyy vaikeita suhteita, perhetragedioita ja traumoja vaikka muille jakaa. Vuonna 2008 alkanut sarja on epätasaisen julkaisutahdin vuoksi ehtinyt ilmestyä kuuden osan verran, eikä loppumisesta näy vielä merkkejä.

Lue jos: mietit miltä Banana Fish näyttäisi dystooppisessa tulevaisuudessa Japaniin siirrettynä.

rumspringa (kopio)

Azuma Kaya: Rumspringa no joukei

Harva manga on yhtä kiinni tietyssä ajankuvassa kuin Banana Fish, jonka ankkuroi 80- ja 90-lukujen vaihteeseen niin siinä käytetty teknologia, poliittisiin tapahtumiin tehdyt viittaukset kuin hahmojen asenteet ja sarjan sivuilla nähtävä muoti. Nostalgisiin maisemiin 80-luvun Yhdysvaltoihin sijoittuu myös Azuma Kayan piirtämä BL-manga Rumspringa no joukei (The Scene of My Rumspringa) vuodelta 2018. Tarina kertoo uskovaisessa amissi-yhteisössä kasvaneen Theon ja tanssijan urasta haaveilevan Ozin suhteesta, joka kasvaa epätodennäköisestä ystävyydestä romanssiksi. Sarjassa ihmetellään 80-luvun popkulttuuria ja teknologiaa kun Theo tutustuu maallisiin huvituksiin Ozin johdolla. Lisäksi erilaiset viittaukset historiallisiin tapahtumiin kuten Vietnamin sotaan ja ensimmäiseen kuulentoon ankkuroivat tarinan tiettyyn aikaan, vaikka siinä on samalla ajatonta ja nostalgista tunnelmaa.

Lue jos: olisit toivonut Banana Fishin animen sijoittuvan nykyajan sijasta 80-luvulle, tai rakastat muuten vain retroilua tai alkuperäisen mangan miljöötä.

 

 

Mainokset

Luolacast 12: Doujinshit

luolacast

Luolacast palaa tauolta entistä ehompana! Jatkossa käsittelemme jokaisessa jaksossa yhtä suurempaa teemaa tai aihetta.  Uudessa jaksossa tutustumme doujinshien maailmaan. Mitä ne ovat, mistä niitä voi hankkia, ja mitä muuta niiden harrastaminen pitää sisällään kuin rahanmenoa? Mitä kaikkea hyvä doujinshi voi pitää sisällään? Vinkkien lisäksi jaamme parhaita muistojamme doujin-tapahtumista vuosien varrelta ja kerromme omista suosikkiteoksistamme.

Lataa mp3

  • Intro: tervetuloa uudistuneeseen podcastiin (00:00:00)
  • Mitä doujinshit ovat (00:04:39)
  • Vertailukohtana länsimaiset zinet (00:06:51)
  • Kuuma peruna: raha ja tekijänoikeudet (00:10:45)
  • Doujinshit harrastuksena (00:13:02)
    • Mistä aloittaa? (00:14:41)
    • Doujinshien ostaminen Japanissa (00:16:30)
    • Doujinshi-tapahtumat (00:17:33)
    • Miten valmistautua tapahtumiin (00:21:10)
    • Ensimmäinen Comiket-kokemus (00:26:40)
    • Jonotus ja loppuunmyydyt teokset (00:27:29)
    • Tekijöiden tapaaminen (00:29:44)
    • Omakustanteiden oheistuotteet (00:36:13)
    • Tilaaminen Suomeen (00:38:35)
    • Digitaaliset doujinshit (00:39:24)
      • Linkit: DLsite, Booth
      • Mainitut tekijät: Hizumikei, Zaria/Ranmaru Zariya, Echo
  • Doujinshit tekijöiden omista sarjoista (00:41:00)
    • Mainittu: Yoshinaga Fumi/What Did You Eat Yesterday; Psyche Delico/Chocolate Strawberry Vanilla; Ogeretsu Tanaka
  • Omien doujinshi-kokoelmien parhaimmistoa (00:42:58)
    • Airinin suosikit:
      • LEGO! (00:45:35)
      • Ogeretsu Tanaca (00:47:42)
    • Maijan suosikit (00:51:09)
      • Pirori: Sou-chan ja na ika (00:52:49)
      • Ele: Gaman dekinai (00:54:27)
      • Ziven Szkice: Metaphor for Garden (00:55:52)
      • Uncomura: Aishiteruze, Kuroko (00:56:41)
  • Doujinshien potentiaali tarinankerronnassa (00:58:21)
  • Doujin-julkaisun monet muodot (01:02:23)
  • Miten puhua doujinsheista netissä (01:04:19)
  • Yhteenveto ja lopetus (01:06:01)

Podcastissa käytetty musiikki: Rainbow Resort / Evilgrapez. Musiikki on julkaistu CC BY-SA 3.0 -lisenssillä.

Fujoshiluolan kuumottavimmat mangat 2018

Fujoshiluolan perinteinen listaus viime vuoden kuumottavimmista BL-mangoista on taas täällä! Listan tarkoituksena on muistella mieleenpainuvimpia, kiinnostavimpia ja kuumottavimpia BL-tarinoita viimeisen vuoden ajalta. Jos viime vuoden keskustelua herättäneet BL-julkaisut kiinnostavat, tsekkaa myös uusin Kono BL ga yabai -listaus ja vuoden 2019 Chil Chil BL Award -ehdokkaat.

Kansikuvat mangoista

 

Maijan valinnat:

kansikuva

Syundei: Go For It, Nakamura! (Ganbare! Nakamura-kun)

Ujosta ja eksentrisestä Nakamurasta kertova komediasarja oli yksi viime vuoden sympaattisimmista ja hauskimmista lukukokemuksista. Samalla kyseessä oli yksi vuoden parhaista englanninkielisistä BL-julkaisuista, joten kaikki kiitokset Seven Seasille. Ihanaan koulutoveriinsa salaa ihastuneen päähenkilön seikkailut voittavat puolelleen, eikä edes haittaa vaikka ensimmäisen pokkarin aikana ei suhteessa ystävystymistä pidemmälle päästäkään. Onneksi tarina kuitenkin jatkuu edelleen Opera-lehdessä, joten jatkoa sopii odottaa. Ihanaan kasarityyliin piirtävältä Syundeilta saadaan tänä vuonna englanniksi myös synkempi tarina Total Eclipse of the Eternal Heart.

chou to hana 400

Akabeko: Chou to hana no kankeisei

Tämä sarja pääsi listalle mukaan ehdottomasti kuumottavuutensa takia, josta mangaka Akabeko myös hyvin tunnetaan. Monet hänen tarinoistaan ovat jättäneet tunnepuolella aika kylmäksi, mutta tämä tarina iski kuin tuhat volttia. Salarymanien eroottispainotteisia työpaikkaromansseja tuli viime vuonna luettua aika urakalla, mutta Chou to hana erottui joukosta kiinnostavalla hahmodynamiikallaan. Hahmojen suhde lähtee liikkeelle tyypillisestä kiristyskuviosta, mutta siitä kasvaa nopeasti jotain ihan muuta. S&M-henkinen suhde tekee molemmille hahmoille hyvää, kun ukehahmo Hanada pääsee toteuttamaan masokistisia taipumuksiaan ja seme Chouno saa nuoruuden hyväksikäyttökokemusten jälkeen takaisin itsetuntoa ja kontrollin omasta kehostaan. Lisäksi tarinassa pohditaan kiinnostavasti, kummalla hahmoista on suhteessa lopulta enemmän valtaa. Bonuspisteitä ropisee myös hahmojen väsyneiden silmien ja ilmeiden ansiosta. Sarja jää tässä pokkarissa harmittavan lyhyeksi, mutta sille ilmestyy onneksi parhaillaan jatkoa nimellä Chou to hana no hitsuzensei.

Kansikuva

Mataaki Kureno: Kanashi

Tämä surumielinen ja hidastempoinen tarina jäi mieleen ennen kaikkea tavasta jolla se käsittelee biseksuaalisuutta. Päähenkilö Shuuma auttaa kodittomaksi jäänyttä entistä luokkatoveriaan tarjoamalla tälle yösijan, ja huoleton Kakeru haluaa tietysti maksaa avusta luonnossa. Pian kämppisratkaisu muuttuu pysyväksi, mutta hahmojen välinen suhde jää hyvin epämääräiseksi. Kakeru deittailee jatkuvasti niin miehiä kuin naisiakin, mutta alkujaan hetero Shuuma ei saa tätä mielestään. Satunnaiset tyttöystävät eivät myöskään tee Kakerusta yhtään sen vähemmän kiinnostunutta miehistä, vaan tämän ongelmat ovat enemmänkin sitoutumisessa ja omien tunteiden ilmaisussa. Loppuratkaisu jää kaiken vatkaamisen jälkeen hieman epätyydyttäväksi, mutta sarjan huumori, melankolinen tunnelma ja kiinnostavat teemat saavat sen silti erottumaan joukosta. Ilahduttava yksityiskohta on myös roolien switchaus seksikohtauksissa, vaikka Kakeru hahmoista se aloitteellisempi onkin.

rumspringa-400

Kaya Azuma: Rumspringa no joukei (The scene of my Rumspringa)

Yksi viime vuoden kiinnostavimmista uusista mangakatuttavuuksista itselleni oli Kaya Azuma, jonka taidot hauskojen ja eroottisten tarinoiden tekijänä tulivat tutuksi esimerkiksi Sakurada-senpai kaizou keikaku -sarjassa. Lopulta siitä vei kuitenkin voiton tämä astetta vakavampi manga, joka kertoo amissi-nuoren ja entisen tanssijan välisestä romanssista. 80-luvun Yhdysvaltoihin sijoittuva tarina on täynnä lempeää nostalgiaa, suurta draamaa ja katkeransuloista luopumista, kun ikänsä uskonnollisessa amissi-yhteisössä asuneen Theon on lopulta tehtävä valinta perheensä ja tulevaisuutensa välillä. Myös tanssijan urasta haaveilevan Oswaldin toiveita ja traumoja käsitellään koskettavasti. Etenkin upea lopetus iski suoraan tunteisiin, ja tarina oli muutenkin koukuttava alusta loppuun. Azuman notkea taide tukee sekä koomisempia että vakavampia kohtauksia, eikä seksiä tästäkään tarinasta puutu.

Airinin valinnat:

chiku-400

Asuka Ibuki: Nipple Bingo (Chikubingo)

Asuka Ibukin Nipple Bingosta on tullut avauduttua aiemmin jo täällä, joten ei varmaan tule minkäänlaisena yllätyksenä että tämä manga kiilasi oman listani kärkipäähän. En edelleenkään tiedä miten alkujaan yliherkistä nänneistä kertova tarina onnistui syventymään stereotyyppisestä lähmintäkomediasta koskettavaksi ihmissuhdedraamaksi, mutta osansa tässä on varmasti Asuka Ibukin tavoitteella pureutua hahmoihinsa pintaa syvemmältä: koulupahis ja tsunderemestari Kishiwadan sekä pinnallista naistenmiestä esittävän Andoun taustalta löytyy yllättävän monimutkainen dynamiikka, jossa kumpikaan hahmoista ei ole selkeästi niskan päällä. Rinnalla kulkevasta huumorivaihteesta ei myöskään olla tingitty, joten lopputuloksena on aika lailla itselleni täsmäräätälöityä viihdettä: toisiaan turpaan tempovia teinejä, itseironiaa ja visuaalisia vitsejä, sekä kaiken keskellä hetkiä joina hahmot unohtavat roolinsa ja kokevat Aidosti Hercciä Tunteita. Nyt kun niitä uusia lukuja vielä ilmestyisi enemmän kuin yksi puolessa vuodessa, niin pääsisin taas nauramaan ja ulisemaan näiden apinoiden parissa…

jealousy-400

Scarlet Beriko: Jealousy

Monimutkaisista dynamiikoista puheen ollen, Scarlet Berikon Jealousy oli yksi vuoden kuumottavimmista, myös hämmentävimmistä lukukokemuksista. Jealousy on nimittäin esiosa Scaberin taannoiselle Tatsuyuki Ooyamato the 4th:ille, jonka pääpahiksen eli Rogin olisin mieluusti heittänyt pää edellä patteriin. On siis kohtalon ironiaa että tykästyin näin paljon Jealousyyn, joka puolestaan kertoo Rogin sekä Tatsuyukin isän, yakuza-pomo Akitoran menneisyydestä. Kyseessä on kaksin verroin sekopäisempi teos, joka ei Ongelmallisuuttaan™ peittele: Rogin pakkomiellettä Akitoraan ei romantisoida turhalla lässynläällä, vaan hahmojen välille muodostuu häpeilemättömän epäterve suhde. Scaberin ratkaisu esittää aiemmin sadistisena nähty Rogin hahmo säälittävässä, mutta lopulta myös aika inhimillisessä valossa onkin suurin syy sille, miksi Jealousy voitti minut puolelleen. Rogi on sekä manipuloija että manipuloitu, haavekuviinsa fiksatoitunut ja hedonismista elävä urpo, jonka hetkittäin myös aidoilta tuntuvat hetket Akitoran kanssa jättävät katkeransuloisen jälkimaun. Tästä minä nautin (plus Akitoran vaimo Asami on koko sarjan MVP).

yoruasaec400

Harada: Yoru to Asa no uta Ec (The Song of Yoru & Asa Encore)

Noin väitöskirjan mittainen postaus Yoru to Asa no utan merkityksestä omalle sielunmaisemalleni odottaa edelleen oikeaa hetkeä (ja niitä oikeita sanoja joilla nämä tunteet kuvata), joten puhutaan lyhyesti hetki sen jatkosta, Yoru to Asa no uta Ec:stä. Mielenterveyden ja tukielimet mutkalle vetäneen teoksen jatko-osalla kun oli isot saappaat täytettävänään: Ec:ssä päästään näkemään Yorun ja Asan seurustelua nyt kun pahimmat tunnelukot on saatu avattua, ja elämän muut realiteetit kuten bändiura painavat päälle. Lopputuloksesta olen kahtiajakoinen, sillä yhtäältä sain vihdoin elämääni sitä vähemmän seinät pystyssä -Asaa joka joutuu aktiivisesti osoittamaan Yorulle haluavansa olla tämän kanssa, toisaalta jatko-osa koostuu vähän tilkkutäkkimäisesti yhteen liitetyistä juonikuvioista mikä ei muodosta aivan alkuperäisen vertaista kaarta. Tästä huolimatta sarjan teho on kuitenkin niin kova kohdallani että plussan puolelle jäädään heittämällä. Ps. menisin edelleen silmänräpäyksessä Yorun kanssa naimisiin, koska on mahdollista tämmöinen kysyn vaan

Maaliskuun Renta!-suositukset

Rentan1

Long time no ABC! Tällä kertaa Fujoshiluolan mangasuosituksissa liikutaan erilaisten fetissien maailmassa. BL-mangasta löytyy materiaalia mitä erilaisimpien mieltymysten ystäville, kuten näistä kolmesta varsin erilaisesta sarjastakin näkyy. Tärkeimmäksi elementiksi näissäkin tarinoissa tosin nousevat erilaiset ihmissuhdedynamiikat, joten lukija voi nauttia juonesta vaikka seksikohtaukset eivät sitä ominta kink-fodderia olisikaan.

nipplebingoKoulupahiksia ja nännien näpräilyä: Asuka Ibuki – Nipple Bingo

”Tässäpä manga jonka premissi lentelee aivan omissa sfääreissään kaikessa älyvapaudessaan. Koulun kovin pahis Kishiwada tunnetaan paitsi tappelutaidoistaan, myös siitä ettei hän helteelläkään luovu paksusta vaatekerroksestaan. Tatuointien tai muinaisten kirousten sijaan hän piilottelee paitojensa alla erityisherkkiä nännejä, joiden pienikin hipaisu aiheuttaa tälle varsin sopimattomia reaktioita. Liikuntatunnit, ruuhkajunat ja muut varsin arkiset asiat ovat Kishiwadalle yhtä miinakenttää, ja tämän suuri unelma onkin päästä kirurgiaan jossa elämää hankaloittavat nännit poistettaisiin kokonaan. Siihen asti hän tekee kaikkensa salatakseen ongelmansa ystäviltään ja vihamiehiltään. Se ei kuitenkaan ole niin helppoa, kun kuvioihin ilmestyy yllättäen Kishiwadan lapsuudenystävä Andoh. Tämä haluaisi lämmitellä uudestaan välejään Kishiwadaan, joka tosin ei suhtaudu jälleennäkemiseen riemulla: onhan Andoh ainoa joka tuntee hänen salaisuutensa, ja oikeastaan myös syypää sen kehittymiseen. Tarina kulkee vahvasti kieli poskessa, eikä missään vaiheessa ota itseään liian vakavasti. Vitsit eivät aina osoita erityisen hyvää makua, mutta eipä se toisaalta mikään yllätyskään ole. Kaiken höpöhöpön keskellä poikien suhdetta kehitellään ihan kutkuttavasti, ja cliffhangereihin päättyvät luvut saavat janoamaan lisää. Uskallan veikata että kunhan Kishiwada hyväksyy omat tunteensa Andoh’a kohtaan, eivät nännitkään lopulta ole enää ongelma.”  -maipon

“Ei nyt jeesus ja ei nyt saatana. Siinä aika lailla se mitä mieltä olen tästä teoksesta, sillä kyseessä on ehkä älyvapainta settiä mitä olen aikoihin lukenut (jopa alla oleva Bodysuit Fetish mukaan lukien), ja SILTI hyvinvointini on jokseenkin vaakalaudalla joutuessani odottamaan uusia lukuja hamaan tulevaisuuteen asti. Tämäkö on se tunne, kun huomaa rakastuvansa päähahmoihin sarjassa jonka premissiä ei edes kykene yskimättä selostamaan? Herkästä kukasta koulun pahikseksi kasvaneen Kishiwadan ja tämän ilkikurisen lapsuudenystävä Andoh’n seikkailut turhankin erogeenisten nännien luvatussa maailmassa rikkoo aivot ja mielenterveyden, mutta hahmojen karakterisaatio on samalla top tier omien mieltymysteni kanssa. Huumorissa ja turpaanvedossa ei säästellä, mikä on loppupeleissä noin sata kertaa itse kink-fodderia kuumottavampaa matskua ainakin jos minulta kysytään. Mitä tämä sarja ylipäätään yrittää kertoa? Miksi olen niin investoitunut näiden idioottien väliseen ihmissuhteeseen? Mitä on maksa? Soittakaa nyt joku herranjumala apua.” -airinpie

bodysuitSpandexin lumoissa: Uni Yamasaki – Bodysuit Fetish

”Bodysuit Fetishissä liikutaan design-opistossa, jossa päähenkilö Yoji opiskelee hahmosuunnittelua. Hän tarvitsee ystäviensä kanssa tekemälleen pelille promomateriaalia, ja pyytää apua koulun muotioppilaiden muodostamalta cosplay-kerholta. Asujen valmistuksesta vastaava alansa huippu Toma suostuu ompelemaan Yojin suunnittelemat asut yhdellä ehdolla: hän haluaa Yojin henkilökohtaiseksi mallikseen. Pian käy kuitenkin ilmi, ettei tarkoituksena ole mallata mitä tahansa asuja, vaan tiukkoja spandex-haalareita jotka ovat Toman fetissi. Kankaan läpi koskemistahan ei lasketa seksiksi eikä varsinkaan homoksi, vai mitä? Vähitellen mallisessiot muuttuvat yhä intensiivisemmiksi, ja kehiin astuvat myös tunteet. Alun höpöpremissistä sitä oli vaikea uskoa, mutta hahmojen asteittainen suhteenkehitys ja kasvavat tunteet on toteutettu ainakin itseäni kiinnostavasti ja myös varsin liikuttavasti. Yllättävien tuntemusten lisäksi toinen sarjan vahvuuksista on tapa, jolla Toman fetissiä käsitellään. Vaikka Yoji pitää Tomaa pervertikkona ja sanoo sen suoraan, ei Toman taipumuksia pidetä lopulta mitenkään häpeällisinä tai väärinä. Parhaita kohtia olikin mielestäni tarinan loppupuolella nähtävä kohtaus jossa Yoji antaa Toman toteuttaa fantasioitaan oikein antaumuksella. Pidän erilaisia kink-aiheita käsittelevistä tarinoista eniten sen takia, että normista poikkeavat mieltymykset kannustavat avoimeen keskusteluun seksistä ja siihen liittyvistä toiveista. Bodysuit Fetish hoitaa tämän osuuden oikein mallikkaasti.” -maipon

”Koska superspesifit fetissit eivät ylipäätään ole se Oma Juttuni, supertiukoissa spandeksipuvuissa lähmintä ei soitellut ideana sen suurempia sydämeni säveliä. Lopputulos yllätti silti ihan positiivisesti. Tämänkertaisesta kolmikosta Bodysuit Fetish on itselleni ehkä se perinteisintä BL:ää edustava teos, mutta Nipple Bingon kaltaisen perseilyn sijaan aihetta lähestytään edes hieman enemmän tosissaan. Mukaan mahtuu paljon viihdyttäviä yksityiskohtia supersankareista cosplay-pukuiluun, kun grasuilu kohtaa muotisuunnittelun Yojin ja Toman eriskummallisessa bisnesjärjestelyssä. Rinnalle ympätty kolmiodraama on vähän itsetarkoituksellisen oloinen ja Toman designit Yojin videopelihahmoille oikeastaan aika karseita, mutta mitäs me pienistä – kokonaisuus kun pysyy kaikin puolin ihan kasassa. Itse premissi mahdollistaa lisäksi vähän kerrallaan eskaloituvan fyysisyyden, mikä osoittautui itselleni lopulta tunnekuvausta mielenkiintoisemmaksi seikaksi. Plussaa lopun häpeilemättömästä omien lempihahmojen pseudolarppauksesta: jos ei vähän voi omia sentai-sankareita apinoida niin mitä iloa niistä spandekseista edes on!?” -airinpie

wherelovegoesFeikkiseurustelua mekkojen kera: Emi Mitsuki – Where Love Goes

”Where Love Goes on kuukauden suosituksista selkeimmin ~vakavaa draamaa, vaikka siinäkään esitettyä mekkoilua ei lopulta ole tarkoitettu juonielementtiä kummoisemmaksi kommentaariksi. Samassa lukiossa opettavien Izumon ja Muroton ihmissuhdesotku saa kuitenkin monenlaisia piirteitä aina paikallisen majakan legendasta menneisyyden traumoihin, joten draamalta ei vältytä. Identiteetti_hommat ovat läsnä mielenkiintoisella tavalla, kun suositun mutta itsekkään Muroton sekä vaihtelevasti nyhveröyttä ja selkärankaa yhdistelevän Izumon lisäksi ruututilaa saavat myös lukion oppilaat omine tunneongelmineen. Mielenkiintoisimmaksi teemaksi teoksessa osoittautui lopulta juuri vaikeus ymmärtää omia tunteita, ja kuinka helppoa niitä on projisoida suuntaan jos toiseen lohtua etsiessä. Kehyksenä toimiva majakkamysteeri luo tarinalle sadunomaisen yleisfiiliksen ja taide miellytti vakaalla viivankäytöllään paljon, joten vaikka Where Love Goes ei uponnut sillä kaikista henkilökohtaisimmalla tasolla (miksi muhun uppoaa joku hiton nipple bingo?! kenet voin haastaa oikeuteen), suosittelisin sitä eniten varauksetta tämänkertaisesta kolmikosta kaikille Aikuisten (ja vähän teinienkin) Ongelmista kiinnostuneille.” -airinpie

”Jos yksipuoliset tunteet ja surumieliset aikuiset herättävät tunteita, tämä tarina on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen. Pikkukaupungin opiskelijatyttöjen keskuudessa suosittu komea opettaja Muroto pyytää opettajakollegaansa Izumoa poseeraamaan valokuvassa hänen tyttöystävänään, jotta saisi karistettua ihailijat kannoiltaan. Murotoon ihastunut Izumo suostuu, vaikka tietää sen luultavasti johtavan entistä hankalampiin tunteisiin. Oman twistinsä muutenkin sekavaan suhteeseen tuo lukiolaispoika Tomogashima, joka niin ikään vaikuttaa olevan ihastunut Murotoon. Tässä kolmiodraamassa – tai tarinassa ylipäätään – harva asia kuitenkaan on ihan sitä miltä aluksi näyttää. Hahmot eivät itse saa erityisempiä kiksejä mekoista ja meikeistä, mutta niiden varjolla Izumo voi olla homoutensa kieltävän Muroton lähellä. Pitsialusvaatteista pitäville lukijoille on kuitenkin luvassa silmänruokaa, joten tarinassa on ajateltu ehkä enemmän yleisön kuin hahmojen fetissejä. Visuaalisia yksityiskohtia tärkeämpää on lopulta sarjan haikea ja verkkainen tunnelma, kun kukin hahmoista yrittää ymmärtää ja hyväksyä omat tunteensa ja toiveensa. Koskettava tarina teki itseeni vaikutuksen niin juonellaan kuin piirrosjäljelläänkin (eikä seksikohtauksissakaan ollut vikaa), joten pidän jatkossakin silmät auki Emi Mitsukin töille.” -maipon

 

Fujoshiluolan kuumottavimmat mangat 2017

kuumotus 2017

Tammikuu on ehtinyt jo pitkälle, mutta käytetään vielä hetki vuoden 2017 muisteluun. Olemme koonneet Fujoshiluolan perinteiseen Vuoden kuumottavimmat -listaan viime vuoden mieleenpainuvimmat BL-lukukokemukset.

Samalla haastamme myös lukijat kertomaan viime vuoden suosikeistaan. Kommentoi ystävänpäivään eli 14.2.2018 mennessä valintasi tähän kirjoitukseen tai twiittaa tunnisteella #fujoshiluola, ja osallistut Momo to Manji -pokkarin arvontaan! Tämä Sakura Sawan piirtämä Edo-kaudelle sijoittuva BL-sarja pääsi Fujoshiluolan suosikkilistauksen lisäksi BL-mangojen suosiota ja arvostelumenestystä mittaavan Kono BL ga yabai 2018 -listan ykköseksi.

Airinin valinnat:

ooyamato 350

Scarlet Beriko: Tatsuyuki Oyamato the 4th (Yondaime Ooyamato Tatsuyuki)

Scarlet Berikon Minori’s Hand ylsi vuosi sitten tälle samaiselle listalle, joten lienee osuvaa että vuoden 2017 kuumottavimmista mangoista löytyy jatkoa kyseiselle teokselle. Aikanaan Viikon perse -hengessä esitelty yakuza-pomon poika Tatsuyuki ei tuolloin ehkä jäänyt mieleeni, mutta omassa spin-offissaan tämä pääsee vihdoin oikeuksiinsa: ensirakkautensa Minorin perään vielä haikaileva Tatsuyuki joutuu diilaamaan paitsi jartsaelämän realiteettien, myös oman aikuistumisensa kanssa Fukuokan maanläheisissä maisemissa. Kaiken keskiössä on Nozomi, Tatsuyukiin jo lapsuudessaan rakastunut lastentarhanopettaja, jonka mutkaton omistautuminen ja hyväntuulisuus hivuttautuvat vähitellen Tatsuyukin ihon alle. Tatsuyuki Oyamoto the 4th oli vuoden sarjoista lempparini, sillä vaikka se sisältää myös itseäni vähemmän lämmittäviä teemoja, olen auttamattoman heikko sekä Tatsyukin edustamalle spede-estetiikalle että Nozomin kaltaisille semeille – häiriintyneen rajamailla liikkuva vilpittömyys on teoksessa mielenkiintoisesti rinnastettu Tatsuyukin alitajuiseen tarpeeseen suojella itselleen tärkeitä ihmisiä. Kaksikon kemia yhdistettynä Fukuokan murteeseen, jartsameininkeihin sekä Scarlet Berikon tyyliin (Tatsuyukin korvat!! ja hampaat!!) tekevät Tatsuyuki Oyamoto the 4th’sta siis itselleni kokonaisvaltaisesti vuoden BL:n, joka on kestänyt jälleenlukemista yllättävän paljon. Sarja löytyy englanniksi Rentasta.

rouge 350

Katsura Komachi: Rouge

Katsura Komachin Rouge on siitä mielenkiintoinen teos, että poimin sen mukaani joskus vuosi sitten Toranoanasta puhtaasti kannen perusteella. Lopulta luin sen kunnolla vasta tämän vuoden puolella, ja hämmennys oli Suuri: kyseessä ei ehkä ole mikään taiteellisesti täydellisin, juonellisesti omaperäisin tai muilla mittapuilla erityisen poikkeuksellinen teos, mutta tämä lukiojengiläisistä kertova tarina teki silti vaikutuksen yksityiskohdillaan. En nimittäin muista koska olisin viimeksi lukenut BL:ää, jossa geneerisiä “en tiiä voinko itselleni mitään” -laineja seksuaalista väkivaltaa kokeneelle tyypille heittävä teinijäbä samaan hengenvetoon toteaa, että “ei perse, toi oli muuten tosi paskamaisesti sanottu, anteeks”. Ylipäätään BL, jossa shokeeramisen sijaan tiedostetaan erilaisten teemojen vakavuus saa minulta aina viiskyt bingobonusta ja raputarran. Vaihtarioppilas Nagaton ja koulun jengipomoa palvovan Ain välinen dynamiikka toimii juuri tästä syystä niin hyvin – Aita ei esitetä minkäänlaisena uhrina menneisyydestään huolimatta, vaan tämä pistää jengiä nippuun ja pinoon siinä missä muutkin. Geneerisyyden valtamerestä Rougen nosti viimeistään Ain ja tämän palvoman jengipomon suhde: geneeristen dominointisettien sijaan lopussa on twisti, joka viimeistään vakuutti minut Katsura Komachin olevan väsynyt tropeiden toistamiseen. Vähintään tästä syystä Rouge ansaitsee ehdottomasti paikkansa vuoden kuumottavimpien mangojen listalla.

i hate 350

Natsume Kazuki: I Hate

Natsume Kazukin I Hate on puolestaan pokkari, jonka Josuke taisi tunkea ostoskoriinsa ja myöhemmin hyllyyni em. Japanin-reissulla… mutta hyvä että tunki, sillä en ollut hetkeen tsekannut MODS:in tehtailleen Natsume Kazukin sarjoja, vaikka tämän tyyli on ehdottomasti kärkipäässä omaa estetiikkaani vastaavista BL-mangakoista. Visuaalisuuden suhteen I Hate ei sekään petä, sillä emotionaalisesti nyrjähtäneet jäbät saavat sopivaa rosoa piirrostyylistä, joka onnistuu vähäeleisyydestään huolimatta välittämään paljon tunnetta. Vaikka tarinat lopussa hetkellisesti kohtaavat, jakautuu pokkari kahteen pariin: Hiroon ja Kiriyaan sekä Aoeen ja Akayaan, joista molemmat painivat nuorena/teini-iässä alkunsa saaneiden tunteiden sekä aikuisuuden ristitulessa. Yksinkertaisista asetelmista saadaan silti yksityiskohdilla aikaan tunnelmallista menoa, ja etenkin jälkimmäisessä tarinassa käytetty rinnastus leikkipuiston majaan piirrettyyn shiritori-peliin toimii erinomaisesti. Ensisijaisesti I Hate on tällä listalla kuitenkin visuaalisuutensa puolesta, joka vetoaa paitsi urpot rehaajateinit -puoleeni, myös jumittavat aikuiset -puoleeni kiitettävissä määrin.

harukaze 350
Kii Kanna: Harukaze no etranger

Ja mikähän näistä neljästä ei kuulu joukkoon…? Harukaze no Étranger on suoraa jatkoa Kii Kannan Umibe no Étrangerille, jossa käsiteltiin Shun-kirjailijan ja tämän rakastetun Mion suhteen alkuvaiheita. Harukaze no Étrangerissa päästään kunnon perhedraaman makuun kun kaksikko matkustaa Shunin perheen luokse vain saadakseen tietää, että Shunin vanhemmat ovat mm. adoptoineet tälle pikkuveljen. Arkisia ongelmia ja Shunin kirjoitustustuskaa käsittelevä Harukaze no Étranger ei ehkä ole kuumottava samassa mielessä kuin muut yllä olevista teoksista, mutta sen jännite syntyy sekä Mion integroitumisesta osaksi Shunin perhettä, että kaksikon yrityksistä handlata yksityiselämäänsä jatkuvan kyttäysuhan alla. Teemoja kuten homoseksuaalisuutta sivutaan hienovaraisesti mutta realistisesti samalla kun naamaan mätetään kilokaupalla rapuja, ja teos jättääkin sanalla sanoen kokonaisvaltaisen fiiliksen. Kii Kannan persoonallisessa piirrosjäljessä on niinikään jotain hyvin aseistariisuvaa ja kiehtovaa. Jos vuonna 2017 lukemistani sarjoista pitää siis valita neljä mainitsemisen arvoista teosta, kuuluu Harukaze no Étranger ehdottomasti myös tälle listalle. Sarjan ensimmäinen osa löytyy englanniksi Rentasta.

Maijan valinnat:

momotomanji 350

Sakura Sawa: Momo to Manji

Momo to Manjin ensimmäinen (pitkään ja hartaasti odotettu) tankoubon julkaistiin vuoden 2017 alussa, joten ehdin obsessoida sarjasta melkein koko vuoden. Tässä Edo-kaudelle sijoittuvassa slice of life -henkisessä tarinassa riittääkin ihastelun aiheita: upea taide lukemattomine yksityiskohtineen, tunnelmallinen ajankuvaus vaatteineen ja rakennuksineen, ilmeikkäät ja omaperäiset hahmot sekä näiden väliset kuumottavat kohtaukset. Manga seuraa entisen poikaprostituoidun Momokin sekä tatuoidun huilisti Manjin leppoisaa yhteiseloa pienessä kaupunkikorttelissa. Vaikka Momon reisiä ja fundosheja voisi tuijotella ilokseen muutenkin, nostaa hyväntuulisten tuokiokuvien lomasta pilkottava haikea tunnelma sarjan sinne god tieriin asti. Hahmoilla on menneisyydessään synkkiä ja vaikeita kokemuksia (sisältövaroitukset ainakin insestistä), joten tuntuu erityisen ihanalta miten nykyhetken Momo ja Manji ovat selvästi hulluina toisiinsa ja onnellisia yhdessä omalla vinksahtaneella tavallaan. Plussaa tulee myös monipuolisista hahmodynamiikoista. Sarjan piirtäjä Sakura Sawa on sanonut ettei hahmoja luodessaan halunnut tehdä tarinaan ”semeä” ja ”ukea” vaan Momokin ja Manjin omine yksilöllisine piirteineen. Tämä näkyy heti ensimmäisestä luvusta alkaen, kun söpö Momo on se joka kantaa Manjin turvaan tulipalolta. Koska sarja jatkuu edelleen onBLUE-lehdessä ja löydän jo ilmestyneistäkin luvuista jokaisella lukukerralla uutta pureskeltavaa, vaikuttaa vahvasti siltä että Momo ja Manji pysyvät mielessäni pitkään vielä tänäkin vuonna.

joou2

Scarlet Beriko: Joou to shitateya

Tämänkin sarjan luin jo viime vuoden alussa, ja tiesin välittömästi että se tulee päätymään tälle listalle yhtenä omista suosikeistani. Tarinassa nuori ja hieman ylimielinen graafinen suunnittelija Oumi tilaa puvun itseään 10 vuotta vanhemmalta räätäliltä Shidalta… tai ainakin tahtoisi tilata, mutta huomaa ettei huippuammattilaiselta heru aikoja pelkästään sisään kävelemällä ja vaatimuksia esittämällä. Vähitellen miehet onneksi pääsevät yhteisymmärrykseen niin bisneksissä kuin niiden ulkopuolellakin, ja  ihastuksen tunnustaminen ja suhteen aloittaminen sujuvat ilman suurempia draamoja. Konfliktia saadaan kuitenkin revittyä Oumin siskosta joka haluaisi veljensä menevän normaalisti naimisiin, sekä Shidan menneisyydestä, jossa avioliitto ei ollutkaan oikotie onneen. Tarinassa vaikutuksen teki etenkin hahmojen ongelmien inhimillisyys. Shida vaikuttaa täydelliseltä ja asiansa hallitsevalta Aikuiselta, mutta vasta omat heikkoutensa paljastamalla tämä voi todella tulla läheiseksi Oumin kanssa. Oumi puolestaan joutuu taistelemaan ylpeytensä ja muiden asettamien odotusten kanssa niin töissä kuin yksityiselämässään. Henkilökohtaisesti koskettavien teemojen lisäksi myös paridynamiikka osui ja upposi: vanhemmissa ukeissa on sitä jotain, vaikka en ikäerojuttuja yleensä automaattisesti fiilaakaan. Koko komeuden kruunaa Scarlet Berikon skarppi ja ilmeikäs taide. Vaikka olen hänen sarjojensa ystävä muutenkin, Joou to shitateya on tähän asti ilmestyneistä ehdottomasti oma suosikkini.

hikaru 350

Marukido Maki: Me o tojite mo hikari wa mieru yo

Jos ei vuoden 2016 valopilkku Pornographer sitä vielä olisi tehnyt, niin viimeistään tänä vuonna Marukido Maki todella sinetöi paikan sydämestäni. Olisin voinut ottaa listalle mukaan minkä tahansa viime vuonna lukemistani Makin töistä (Indigo no kibun tai Akemi-chan), mutta valinta osui nyt tähän viimeisimpänä ilmestyneeseen Me o tojite… -sarjaan lähinnä ajankohtaisuuden puolesta: tankoubon ilmestyi joulukuussa.  Päähenkilöt Jin ja Hikari ovat pornonäyttelijöitä, jotka työajalla harrastavat seksiä mitä erikoisimmissa skenaarioissa mutta siviilissä hädin tuskin tuntevat toisiaan. Kun Jin pelastaa Hikarun stalkkerilta, alkavat he vähitellen ystävystyä. Miesten lähentyvät välit eivät jää työpaikallakaan huomaamatta, ja heidän tomakka esinaisensa alkaa varoitella pornonäyttelijöiden työpaikkaromanssien tuhoisuudesta. Tässäkin sarjassa minuun vetosivat väsyneet ja surulliset, selvästi aikuiset hahmot. Molemmilla on elämän varrella kertynyttä painolastia: Jin on kapinoivan teini-ikäisen pojan isä, ja Hikaru mieluummin vaikenee menneisyydestään kokonaan. Lopulta Hikarun on kuitenkin kohdattava menneisyytensä ennen kuin hän voi alkaa elää täysipainoista elämää nykyhetkessä.  Niin paljon kuin romansseista pidänkin, olen tykästynyt tapaan jolla Maki käsittelee tarinoissaan myös laajempia teemoja. Yksi kiinnostavimmista keskusteluista nähdään lopulta Jinin pojan Tooman ja Hikarun välillä. Vaikka olisin toivonut myös päähenkilöiden väliseen suhteeseen hieman enemmän substanssia, pitivät runsaat seksikohtaukset ja Hikarun vähän melodramaattisetkin tunteilut minut lopulta tyytyväisenä. Ja onhan Hikarun takatukka tuossa kansikuvassa aika vaikuttava.

koitsunagi 350

Kuzuya Rou: Koi tsunagi

Olisin varmaan voinut valita listalleni neljänneksi jotain diippiä ja fiksua, mutta sydän sanoi toisin. Tämä Kuzuya Roun debyyttimanga kiinnitti huomioni heti ilmestyessään persoonallisella taiteellaan (sarjan alkuperäinen japanilainen Renta-kansi on vielä kivempi kuin tankoubonissa) sekä taglinellaan, jossa lupailtiin vähän vähemmän jäykkiä rooleja seksikohtauksissa. Roolien switchaaminen on aina tervetullutta BL:ssä, ja tässä se on oikeastaan koko tarinan keskeinen kysymys. Päähenkilö Kiichi on parikymppinen homo, joka ihastuu heteroon työtoveriinsa Nozomuun. Kiichin yllätykseksi Nozomu on valmis kokeilemaan seurustelua, mutta kaikenlaisia pikku mutkia mahtuu matkaan. Pulmia aiheuttaa etenkin sänkyhommissa eteneminen ja Kiichin haluttomuus olla bottomina, vaikka hän on aiemmissa suhteissaan ollut sitä lähes aina. Parasta sarjassa on tapa jolla hahmot suhtautuvat seksiin: vaikka siihen liittyy paljon kysymyksiä ja epävarmuutta, asiat ratkeavat lopulta keskustelemalla ja toista kuuntelemalla. Lisäksi mitään ei oteta itsestäänselvyytenä, vaan erilaisista akteista ja rooleista neuvotellaan aktiivisesti. Arvostin sitäkin, että seksin lisäksi myös homoudesta oikeasti puhutaan ääneen. Nozomu saa moneen kertaan palautetta tökeröistä homoja koskevista sanavalinnoistaan, ja Kiichin homokaveri näyttää ettei tämä ole mikään yksinäinen anomalia vaan osa suurempaa yhteisöä. Nämä yksityiskohdat yhdistettynä supersöpöön taiteeseen ja hyväntuuliseen tunnelmaan olivat enemmän kuin tarpeeksi nostamaan sarjan viime vuoden kuumottavimpien joukkoon.

Mikä oli oma viime vuoden BL suosikkisi? Jätä kommentti tai twiittaa tunnisteella #fujoshiluola.

Marraskuun Renta!-suositukset

Rentan1

Marraskuun lukemistoksi valikoitui Rentasta varsin erilaisia teoksia. Temaattisesti niitä kaikkia kuitenkin yhdistää tunteista puhumisen vaikeus. Joskus on helpompi hypätä sänkyyn kuin sanoa ääneen että välittää, oli kyse sitten toisen maailmansodan aikaisista sotilaista tai nykypäivän idoleista.

sefureVinksahtaneita ihmissuhteita viihdebisneksen syövereissä: Ari Uehara – Sex Friends

”Nimensä mukaisesti Sex Friendsissä seurataan miesmallina toimivaa Touaa ja tämän panokaveria Jiroa. Mangan nimen lisäksi myös kannessa lentelevät kondomit asettavat odotukset tarinan tyylilajista oikealle aaltopituudelle heti kättelyssä. Runsaista seksikohtauksista huolimatta kyse ei kuitenkaan ole vain aivottomasta pornoilusta, vaan taustalta paljastuu kipeä ihmissuhdekuvio. Tuuliviirimäinen Toua selvästi haluaa pitää Jiron lähellään, mutta tuntee tukehtuvansa jos Jiro alkaa näyttää liikaa välittämisen merkkejä. Aitojen tunteiden näyttäminen ei muutenkaan ole kovassa huudossa mallien ja idolien pinnallisessa viihdebisneksessä, jossa Toua yrittää luovia parhaansa mukaan.  Vinksahtaneiden hahmojen kuvaus tuo ajoittain mieleen esimerkiksi Psyche Delicon tavan kuvata outoja ihmissuhteita, vaikka yhtä tehokkaasti sitä ei tässä olekaan toteutettu. Sex Friendsistä huomaa muutenkin että kyseessä on tekijänsä debyyttimanga, ja petrattavaa olisi esimerkiksi kuvakerronnan selkeyttämisessä. Tarinasta löytyy kuitenkin kiinnostavia teemoja ja hahmodynamiikkoja joilla päästään jo pitkälle.”  -maipon

”Tunne-elämältään vinoutuneet urpot ja vaikeasti määriteltävät ihmissuhteet ovat yksi lempiaiheistani fiktiossa, joten tartuin Sex Friendsiin mielenkiinnolla. Touan ja Jiron “ei täs midist, pannaan menemään ja mennään panemaan” -dynamiikan vastapainona toimivat mallimaailman eriskummalliset lainalaisuudet, joiden ristitulessa kaksikko yrittää selvitellä tunteitaan. Myös minulle tuli teoksesta mieleen Psyche Delico, sillä parhaimmillaan hedonistinen Toua ja stoalaisempi Jiro ovat kuin mäkkäriversio Choco Strawberry Vanillan Hiroista ja Takesta. Psyche Delicon hienovaraisuuksiin Sex Friends ei kuitenkaan yllä, sillä teoksen poukkoileva kerronta on ehdottomasti sen suurin kompastuskivi. Ensimmäinen kommenttini Sex Friendsiä lukiessa taisikin olla luokkaa “en tajua mitään mitä tässä tapahtuu”… Tarina tuntui aina notkahtavan muutaman kohtauksen jälkeen, eikä alavireiden kuvaaminen sivuhahmojen avulla aina pelittänyt toivotusti. Touan ääripäistä toiseen vetävän hahmon taustalla on kuitenkin ajatusta ja arvostan mangakan kiinnostusta ihmissuhteiden kipeämpiä puolia kohtaan, joten tarttuisin kyllä tämän seuraavaankin teokseen.” -airinpie

gelateriaHaikeaa tunnelmointia jäätelökippojen äärellä: Kitahala Lyee – Gelateria Supernova

”Gelateria Supernova tietää mistä naruista vedellä, kun kehysteemaksi nostetaan jäätelö. Tarinassa yliopistoikäinen Tomoaki päätyy deittisovelluksen kautta seksisuhteeseen itseään vanhemman jäbän kanssa, ja tapaamiset toteuttavat aina samaa kaavaa: ensin jätskille, sitten kämpille. Kaksikko ei tiedä edes toistensa todellisia nimiä, kunnes kuukausien epämääräisen säädön jälkeen tunteet alkavat nostaa päätään puolin jos toisin. Valintojen tekeminen ja niiden takana seisominen tuottaa jälleen vaikeuksia, kuten ne BL:ssä usein tuppaavat tekemään – fyysisen läheisyyden ja emotionaalisen etäisyyden luona kontrasti ei ole uusi aihe, mutta Gelateria Supernova lähestyy sitä ilman väkinäistä draamaa. Raukean tunnelman keskellä Kitahala Lyeen taide pääsee oikeuksiinsa, ja yksityiskohtainen kuvakerronta olikin lempiasiani teoksessa. Itse juoni tuntuu jäävän hieman anonyymit jätskitreffit -konseptin jalkoihin eikä pääparin kehitys pysy täysin tunteiden sanoittamisessa mukana, mutta fiilistelyn puolesta Gelateria Supernova jää joka tapauksessa plussan puolelle. Visuaalisesti teos on myös tämänkertaisista sarjoista itselleni mieluisin.” -airinpie

”Gelateria Supernova on mielestäni onnistunut esimerkki konseptivetoisesta tarinasta. Hahmojen suhde ja sen aiheuttamat tunteet rinnastuvat jäätelön syöntiin ja makuihin, ja jokainen luku on myös nimetty yhden jäätelömaun mukaan. Jäätelövertausten lisäksi myös vuodenaikojen vaihtuminen rytmittää tarinaa mukavasti, ja tuulen puhaltamat syksyn lehdet ja keväiset kirsikankukat ovatkin näyttävästi esillä kuvakerronnassa. Ajan näkyvä kuluminen tukee tarinan haikeaa tunnelmaa. Samalla tavoin kuin vuodenajat ovat ohikiitäviä, myös hahmojen suhde on kiinni tässä hetkessä vailla varmuutta tulevaisuudesta. Hahmoihin ei päästä lopulta sukeltamaan kovin syvällisesti, mutta se ei jäänyt itseäni juuri vaivaamaan, koska se tuntui enemmänkin tyylilliseltä valinnalta. Tomoakin läheisyyden kaipuu ja pelko välittyvät mangan sivuilta joka tapauksessa erinomaisesti. Tätä mangaa voisi hyvin suositella pienieleisistä ja aikuismaisista ihmissuhdekuvauksista pitävälle. Jos kaipaa vielä lisää näkökulmia tarinaan, myös Arana on kirjoitellut siitä blogissaan täällä.” -maipon

ginzaSuhdekipuilua sodanjälkeisessä Tokiossa: Unohana- Neon Ginza Paradise

”Siinä missä Sex Friends ja Gelateria Supernova jättivät hieman viileäksi tunnepuolella, Neon Ginza Paradise petrasi kolmikosta eniten juuri ihmissuhteen kuvauksessa. Kaikki kolme tämänkertaista Renta-sarjaa kertovat kyllä vaikeista tunteista ja yhdessä olemisen hankaluudesta, mutta Neon Ginza Paradise saa kehykseksi selkeät raamit: toisen maailmansodan jälkeiseen Japaniin sijoittuvassa tarinassa amerikkalaisten tulkkina toimiva Aoi kohtaa vuosien jälkeen sodassa ryvettyneen ystävänsä Takahikon, ja ei aikaakaan kun vanhat tunteet alkavat kummitella mielessä. Teoksessa yhdistyykin hyvin historiallisempi ajankuvaus kuten amerikkalaisten ja japanilaisten tulehtuneet välit, sekä pääparin omat henkilökohtaiset skismat. Loppua kohti vedetään ehkä turhan geneeriselle mustasukkaisuus-/possessiivisuuslinjalle ja konfliktit ovat omaan makuuni hieman tarkoituksenhakuisia, mutta kokonaisuudessaan Neon Ginza Paradise osui ja upposi siihen “oot ihan perseestä mutta tykkään susta silti” -hermoon, joka eri vivahtein toteutettuna taitaa olla kryptoniittini. Kolmikosta tämä oli siis suosikkini.” -airinpie

”Olen muutenkin heikkona erilaisiin historiallisiin miljöisiin BL-mangassa, joten olin aika myyty tälle tarinalle jo ennen sen lukemista. Ensimmäisellä lukukerralla keskityin ehkä enemmän nauttimaan estetiikasta ja ajankuvasta, mutta toisella lukukerralla myös Aoin ja Takahikon vaikea suhde osui ja upposi toden teolla. Sodanaikainen ja -jälkeinen miljöö mahdollistaa katkeransuloisen tunnelmoinnin, mutta sen lisäksi myös hahmojen väliseen dynamiikkaan on saatu mukavasti kierrettä. Ihan sydämestä puristi seurata vierestä kuinka huithapeli Takahiko ja suoraselkäinen Aoi työntävät toisiaan pois, vain palatakseen lopulta aina yhteen. Hahmojen pitkä yhteinen taival näkyy uskottavasti myös fyysisenä läheisyytenä. Erilaisia tunteita välittävät halaukset ja kädestä pitämiset onkin oikeastaan kuvattu vielä ihanammin kuin varsinaiset seksikohtaukset. Tykkäsin myös erityisesti Aoin hahmosta, koska tämä ei jää kärsiväksi sotaleskeksi tai ovimatoksi, vaikka odottaakin Takahikoa sodasta palaavaksi pitkään. Lisäksi arvostin tarinan realistista otetta: Rakkauden tunnustaminen on tärkeä askel kohti suhdetta, mutta se ei vielä pelkästään riitä. Sekä Takahikon että Aoin on muutettava käytöstään jos he todella haluavat olla yhdessä.

Jos haluaa päästä todella hyvään lukutunnelmaan, voi Spotifysta heittää taustamusiikiksi vaikka tämän levyn. Ja ei kun fiilistelemään!” -maipon

 

Suuren Harada-kyselyn tulokset

DSC_0401

Harada, Harada, Harada… Taasko ne puhuu Haradasta, saattaa joku lukijamme/kuuntelijamme pohdiskella. Yritämme kovasti taistella yksipuolisuutta vastaan kun puhumme BL:stä, mutta jotenkin tämän mangakan nimi nousee esiin uudestaan ja uudestaan. Ehkä juuri siksi, että hänen tuotantonsa on kaikkea muuta kuin yksipuolista. Tällä kertaa on sitä paitsi kyse erityistapauksesta: onBlue-antologialehden viimeisimmässä numerossa ilmestyi Haradan uuden One Room Angel -sarjan alkamisen kunniaksi Harada-spesiaali, jota pitää päästä mehustelemaan.

Spesiaaliin sisältyi mm. Haradan haastattelu, keskustelu Haradan ja Nobara Aikon kanssa sekä uuden sarjan hahmoluonnoksia. Kiinnostavimpana kaikista mukana olivat myös tulokset hahmokyselystä, johon Haradan lukijat olivat saaneet vastata ennen lehden ilmestymistä. Vastauksia netin kautta tehtyyn kyselyyn tuli yhteensä 1390 kappaletta. Kyselyssä fanit pääsivät pohtimaan suosikkihahmojensa lisäksi mm. kenet hahmoista ottaisivat autiolle saarelle mukaan, kelle antaisivat 10 000 jeniä rahaa ja kenestä haluaisivat tehdä uken.

Koska meillä täällä Fujoshiluolassa ei ole muuta elämää, otimme käsittelyyn kysymyksistä ja tuloksista kiinnostavimmat ja päädyimme pohtimaan mitä ne kertovat Haradasta, tämän faneista ja universumin rakenteesta.


DSC_0378

Lempihahmosi Haradan teoksissa

  1. Fukusuke (Color Recipe, seme)
  2. Yoru (Yoru to Asa no uta, uke)
  3. Momo (Yatamomo, uke)
  4. Shoukichi (Color Recipe, uke)
  5. Asaichi (Yoru to Asa no uta, seme)
Kommentit

maipon: Color Recipen Fukusuken yltäminen hahmoäänestyksen ykkössijalle samanaikaisesti yllätti ja ei yllättänyt. Kyseinen sarja ja varsinkaan kyseinen hahmo eivät kuulu omiin suosikkeihini, mutta lukijoiden kommentteja tarkastelemalla saa ehkä jonkinlaisen käsityksen siitä mikä niissä vetoaa. Monelle lukijalle gäppi Fukusuken viileän ulkokuoren ja sisällä piilevien psykopaattitendenssien välillä on selvästi vastustamaton, ja lehteen painettu englanninkielinen kommentti summannee asian melko hyvin: ”He’s so sick yet so HOT!!!” Samalla myös Fukusuken vahvat tuntemukset tarinan ukea Shoukichia kohtaan saivat mainintoja, joten selvästi epäterveen puolelle luisuva omistautuminen rakkaudelle saa ainakin osan Haradan faneista liikkeelle.

Sama näkyy myös hahmoäänestyksen melko täpäräksi kakkoseksi tulleen Yorun saamissa kommenteissa: tämän omistautunut rakkaus Asaichia kohtaan mainittiin suunnilleen yhtä monta kertaa kuin Yorun vetoava ulkonäkö. Kolmoseksi tulleelle kovia kokeneelle Momolle puolestaan toivottiin onnellisuutta elämään, ja tämä sai kommentteja myös söpöydestään. Äänestyksen söpöyspotin vei kuitenkin Shoukichi, joka sai söpöyskehuja niin tsundereudestaan kuin pulisongeistaankin. Viidenneksi sijoittuneen Asaichin kommenteissa näkyi niin ikään kiinnostus ulkokuoren ja persoonallisuuden väliseen ristiriitaan: pullisteleva ja kovaa esittävä Asa on parhaimmillaan kun hän osoittaa kömpelöllä tavallaan herkkiä tunteitaan Yorua kohtaan.

Omana nostona on pakko vielä ottaa esiin kuutoseksi yltänyt, Hen-ai sarjasta tuttu masokistimaikka jolle ei edes ole koskaan annettu nimeä. Koska kyseessä on yksi omista suosikkitarinoistani, on pakko nostaa hattua tälle valinnalle! Harada itsekin toteaa kommentissaan olevansa iloinen siitä, että myös lyhyiden tarinoiden hahmot saivat ääniä.

airinpie: 3/5 ain’t bad, tosin kolmea lempihahmoa enempää minulla ei taida Haradalta ollakaan. Ykköstila vähän hämmensi, sillä vaikka olen itsekin usein kuudere-yandere-kombinaation ystävä, en millään Jeesuksen tahdonvoimallakaan kykene oikein ymmärtämään Fukusuken vetovoimaa. Yorun kakkostilasta sen sijaan en ole eri mieltä: tämä ja Momo ovat kaikessa sekopäisyydessään omiakin suosikkejani, ja näiden kädettömyys arkielämässä on paitsi samaistuttavaa myös kovin symppistä. Ehkä toisiksi suurin yllätys listalla onkin lopulta Asaichin vitostila, sillä vaikka kyseinen ihmisperse on ehkä oma lempihahmoni kaikista Haradan spedeistä, odotin näkeväni top viidessä ennemmin Yatamomon suoraselkäisemmän Yatan – tosin Harada-äänestyksissä selvästikään ei skabata hyvän ihmisen pisteillä, joten sikäli sijoitus on looginen…


DSC_0386

Lempipari

  1. Yata x Momo (Yatamomo)
  2. Fukusuke x Shoukichi (Color Recipe)
  3. Sadistijäbä x Masokisti-opettaja (Hen-ai)
  4. Asaichi x Yoru (Yoru to Asa no uta)
  5. Ihme semehiippari x Messiah (Messiah-sarja)
  6. Yoru x Asaichi (Yoru to Asa no uta)
Kommentit

airinpie: Meinasin alkuun reklamoida Tukesiin, Valviraan ja vielä valtionvarainministeriöön Asaichin ja Yorun matalasta sijoittumisesta, kunnes vilkaisin listausta tarkemmin: top 6:sta nimittäin löytyy sekä Asa x Yoru että Yoru x Asa :D:D:Dfj Yhteenlasketuilla äänillä olisi herunut kolmossija, joten menkööt. Listan kärkipäästä löytyy odotetusti Yata x Momo, joiden dysfunktionaalinen suhde tosin kiinnostaa itseäni enemmän tieteellisessä kuin romanttisessa mielessä; Fukusuke x Shoukichi taas… no jaa. Hen-ain ja Messiah-sarjan sijoituksista minulla ei ole suuria tuntemuksia suuntaan tai toiseen, mutta etenkin Sadistijäbän ja Masokisti-opettajan sijoittuminen oli positiivinen yllätys!

maipon: Harada on onnistunut luomaan varsin vaihtelevia paridynamiikkoja kuhunkin tarinaansa, ja fanien vastaukset heijastelivat tätä myös. Yatan ja Momon suhteessa viehättää pariskunnan näennäinen epäsopivuus toisilleen, ja toisaalta se että japanilaisen sanonnan mukaisesti rikkinäinenkin pata löytää itselleen kannen. Color Recipen tapauksessa lukijat pitivät söpönä hahmojen välistä sanailua, suhteen Shoukichissa esiin nostavia dere-puolia… sekä tietysti Fukusuken psykoa rakkautta tätä kohtaan.

Kolmoseksi tulleen, Hen-aista tutun pariskunnan kiinnostavaksi pointiksi mainittiin (erotiikkapisteiden lisäksi), että vaikka fyysisesti kyseessä on seme ja uke, suhde tuntuu henkisesti kahden semen suhteelta. Samaa henkeä näkyi myös Yorun ja Asaichin saamissa kommenteissa: erään vastaajan mukaan Yoru tuntuu sememäiseltä ukelta ja Asa ukemaiselta semeltä, ja se juuri on parasta. Toisen kommentoijan mukaan puolestaan näiden hahmojen kohdalla ei ole väliä missä roolissa he ovat, kun kyse on rakkaudesta. Nautin itsekin siitä, että Asa x Yorun lisäksi myös Yoru x Asa sijoittui niin hyvin, ja Haradakin totesi kommentissaan nauraneensa asialle. Ehkä hauskin kommentti tähän osioon tulikin yhden Yoru x Asaa äänestäneen lukijan suusta, ja suomeksi se kääntyisi suunnilleen muotoon ”Milloin… milloin… pliis!”

Haradaa ilahdutti myös lyhyemmistä tarinoista tuttujen parien sijoittuminen varsin korkealle. Samoilla linjoilla olen itsekin: olisin varmaan äänestänyt joko Hen-ain tai Messiah-sarjan pariskuntaa, joten Buddhan siunausta kaikille samanmielisille. Oikeastaan oli ihan hauska huomata, että jos Color Recipen pääparia ei lasketa mukaan, kaikki omat suosikkiparini löytyivät top 6:sta.


DSC_0387

Keiden hahmojen haluaisit tapaavan

  1. Fukusuke (Color Recipe, seme) & Yoru (Yoru to Asa no uta, uke)
  2. Yoru (Yoru to Asa no uta, uke) & Momo (Yatamomo, uke)
  3. Momo (Yatamomo, uke) & Shoukichi (Color Recipe, uke)
  4. Shoukichi (Color Recipe, uke) & Yoru (Yoru to Asa no uta, uke)
Kommentit

airinpie: Tämä äänestys oli oma suosikkini kaikista :D On aika kuvaavaa, että vastauksissa pyörivät samat naamat (bonuksena nelossijalla vielä Shoukichi & Yoru) – ajatus esimerkiksi Fukusukesta ja Yorusta tai Momosta ja Yorusta keskustelemassa ihmissuhteistaan on kutkuttava. Ilmeisesti vastaukset tähän kategoriaan ovat kuitenkin vaihdelleet hyvin laajalti, sillä ykkössijalle on päästy vain 3 %:n äänienemmistöllä. Mitäköhän muita yhdistelmiä joukkoon on mahtunut? Top 3:sta oma suosikkini on tietysti Yoru & Momo, mutta jos saisin valita listan ulkopuolelta, vastauksena olisi tietenkin Asaichi & Momo. Sitä perseilyn määrää voi vain kuvitella!

maipon: Vastaukset todella jakautuivat laajalle tämän kyselyn kohdalla, koska Haradan luomasta lahjasta hahmokaartista riittäisi yhdisteltävää loputtomiin. Fanit pääsivätkin todella vauhtiin vastauksia miettiessään. Kommenteissa joku ideoi Yorun ja Fukusuken bondaustuokiota, jossa jälkimmäinen leikkaisi edellisen tukkaa ja samalla avauduttaisiin omasta enemmän tai vähemmän psykosta rakkauselämästä. Muita lukijoiden esille nostamia hahmojen kohtaamisia olivat mm. Hen-ain masokistimaikka ja Yatamomon Suda, sekä Nii-chanin Yui ja Yoru to Asan Yoru. Lisäksi toivottiin joko Yatan tai Momon opettavan Nii-chanin Yuille hieman rentoutumisen jaloa taitoa. Itse olen täysin rinnoin kaikkien Yoruasan ja Yatamomon crossoverien kannalla, onhan niitä nähty Haradan piirroksissa ennenkin. Ykköseksi sijoittunut Yoru + Fukusuke -kombo näyttää myös hyvin, miten erilaisia tarinoita obsessiivisesta rakkaudesta voi kirjoittaa – ja toisaalta sen, että ko. hahmoissa on yllättävän paljon samaa.


DSC_0389

Kuka hahmoista on mielestäsi vaarallisin

  1. Fukusuke (Color Recipe, seme)
  2. Seme (Chikan sareteru kare wo guuzen wo hakken shite, teki na tenkai de)
  3. Sensei (Yugami-sarja, seme)
  4. Shunichirou (Hikizuru oto, seme)
  5. Yui (Nii-chan, seme/uke)
Kommentit

airinpie: Juuh jaah jooh. Vaikka ”koitsu yabai” vaikuttaa olevan tämän kategorian kohdalla aika liukuva käsite, ketään tuskin yllättää että listalle on päässyt jopa kolme kaveria Yajirushi-lyhärikokoelmasta. Color Recipen Fukusuke vetää taas kyseenalaiset pisteet himaan, joskin luulen että tämän ”yabai” on hieman eri tasolla kuin listan muilla sosiopaateilla / manipuloivilla sadisteilla… Itselleni Haradan suurin aivot nyrjäyttänyt ihmishirviö on tietenkin kolmossijalle päässyt pedarimaikka, jonka olemassaolosta en välttämättä olisi edes tarvinnut muistutusta.

maipon: Ehkä kertoo jotain olennaista Haradasta, että sekä tykätyimmän hahmon että psykoimman hahmon äänestyksessä ykköstila päätyi samalle hahmolle. Kuvaavin kommentti Fukusukea äänestäneiltä lienee ”Mister king of psycho stalker homo (kohteliaisuutena)”….. Ykköstilaa lukuunottamatta tässä osiossa nousi esille paljon hahmoja tarinoista, joita ei juuri muissa osioissa näkynyt. Tämä herättääkin ihan kiinnostavaa pohdintaa siitä, milloin häiritsevä hahmo on häiritsevä mutta moe, ja milloin pelkästään häiritsevä. Tosin samalla tavalla kuin Fukusuken psykouteen kohdistuvat kommentit olivat kaikesta huolimatta kehuvia, muitakin esiin nousseita hahmoja tunnuttiin pitävän enemmänkin kiehtovina kuin vastenmielisinä. Harada kertoi omissa kommenteissaan kiinnostavana yksityiskohtana, että moni äänestäjä oli kirjoittanut vastaukseksi ”minna yabai”, eli kaikki hahmot ovat vaarallisia. Pakko olla samaa mieltä.


DSC_0393

Hahmo jonka haluaisit nähdä ukena

  1. Asaichi (Yoru to Asa no uta, seme)
  2. Fukusuke (Color Recipe, seme)
  3. Iori (Yoru to Asa no uta)
  4. Sadistijäbä (Hen-ai, seme)
  5. Suda (Yatamomo, seme)
  6. Yata (Yatamomo, seme)
Kommentit

airinpie: Hueehahohuheuhauhuehauhue. 22 % enemmistö ei voi olla väärässä, eivätkä kyllä olekaan. Vaikka teknisesti Asaichi nähtiin jo kertaalleen ukena Yoru to Asassa (…), olen itse asiassa aika yllättynyt jos ei sarjan jatko-osassa kertaakaan päästä näkemään Asan ilmiselvää uke-potentiaalia. Hahmo on nimittäin 1:1 sellainen spede, joka monessa muussa tarinassa päätyisi ukeksi nimenomaan äksyilynsä ja uhittelunsa vuoksi. Kategorian muista voittajista minulla ei oikeastaan ole erityisempää sanottavaa, paitsi että Suda voisi mieluummin mennä vaikka kiven alle asumaan. Tai räjäyttää itsensä kuuhun, idk.

maipon: Uke-Asaichia rukoiltiin lukijoiden puolesta jo parikysymyksen kommenteissa, joten ei ihme että Asa räjäytti pankin tämän kysymyksen kohdalla. Vastaukset olivat itse asiassa aika hellyttävää luettavaa: joku toivoi hellän ja rakastavan seksin Yorun kanssa parantavan Asan aiemmin saamat traumat. Toinen lukija puolestaan epäili, että kerran Yorun kanssa bottomina oltuaan Asa jäisi lopullisesti sille tielle. Lukijat olivat myös Airinin kanssa samoilla linjoilla siinä, että hahmo nyt vain sopisi ukeksi. Osassa vastauksissa mainittiin myös halu päästä kiusaamaan Asaa, ja sama teema näkyi myös muiden hahmojen kohdalla. Sekä Fukusuken (2. sija) että Sudan (5. sija) kohdalla lukijat halusivat nähdä hahmojen itkevän. Iorin moni taas näki ilmiselvänä ukena.

Tämä ja seuraava kysymys olivat mielestäni varsin hauskoja, koska niissä päästiin leikkimään roolijaoilla ja toteamaan, etteivät niiden rajat aina ole niin selvät. Samalla roolien merkitys toisaalta korostuu: ei näillä asioilla spekulointi olisi niin kutkuttavaa, ellemme nimenomaan olisi tottuneet näkemään tiettyä hahmoa tai tietynlaista hahmotyyppiä aina tietynlaisessa roolissa.


DSC_0396

Hahmo jossa on potentiaalia semeksi

  1. Yoru (Yoru to Asa no uta, uke)
  2. Riku (Color Recipe)
  3. Masokisti-ope (Hen-ai, uke)
  4. Momo (Yatamomo, uke)
Kommentit

airinpie: Ks. ylempi kohta – Harada, koska tietenkin luet tätä, tiedäkin että reklamoin todellakin sinne Valviraan jos en saa edes yhtä seme-Yorua Yoruasan jatko-osassa!!! Idk mulla on tästä Paljon Tunteita, osittain koska Yoruasa ylipäätään herättää paljon tunteita, mutta myös koska koko Yoruasan ajan Yoru on (ilmeisesti japanilaisten lukijoidenkin mielestä) kyseisen suhteen henkinen seme ja pari sopisi mielestäni täydellisesti omaksi suosikikseni eli reversibleksi. Ok, tästä (ja aika monesta muusta Yoruasaan liittyvästä asiasta) on tulossa piakkoin oma postauksensa, joten ei siitä nyt sen enempää… Myös Momon seme-potentiaalista olen enemmän kuin samaa mieltä, ja hauskimpana yllättäjänä listalta löytyy myös Color Recipen Riku :DDD

maipon: Ihan hauska huomata, että seme-Yoru sai vielä enemmän ääniä kuin uke-Asa. Yhdessä kommentissa pidettiin suorastaan tuhlauksena ettei komea ja laulutaitoinen Yoru ole seme. Toisessa kommentissa taas arveltiin Yorun olevan semenkin roolissa hellä. Toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneita Rikua ja masokistimaikkaa puolestaan pidettiin dominoivien puheidensa puolesta sopivina hommaan, ja Momon todettiin olevan hauska missä tahansa roolissa. Jos saisin itse toivoa, haluaisin että Haradalta nähtäisiin jatkossa oikeasti reversible pariskunta, ja Yoru x Asa olisi mielestäni ihan varteenotettava vaihtoehto siihen. Nii-chan-sarjassa hahmojen roolit toki vaihtuvat, mutta tarina vaikuttaa jopa Haradan kertomaksi niin häiritsevältä että olen jättänyt sen toistaiseksi väliin.


Yhteenveto

airinpie: Vastauksissa toistuvat aika samat naamat, mikä kertoo omaa tarinaansa Haradan suosituimmista (ja pisimmistä) tarinoista. Valtaosan kanssa olen samoilla linjoilla, mutta Color Recipen suosio on yhä pienimuotoinen mysteeri – symppasin itsekin teoksen Shoukichia, mutta tämän ja Fukusuken suhteesta puuttui omaan makuuni tarpeeksi monisyinen valtadynamiikka, jotta sarja olisi tehnyt suuremman vaikutuksen. Japanilaisfaneihin Color Recipe sen sijaan tuntuu uponneen kuin häkä, mistä voi päätellä jotain varmasti myös Haradan lukijoiden mieltymyksistä… Vaikka lukijaprofiilit itsessään ovat aina mielenkiintoisia, salaa toivon myös että Harada äänestyksen tulokset nähtyään loisi jotakin aiheesta hahmo x tapaa hahmon y, sillä näin häiriintyneillä hahmoilla tulokset voisivat olla aika hysteerisiä.

maipon: Mitä opimme tästä kaikesta? Ainakin sen, että Harada on onnistunut luomaan paljon todella muistettavia hahmoja. Lisäksi värikkäät vastaukset todistivat fujoshien spekuloinnin ja fantasioinnin voimasta, joka on todella vaikuttava. Vastauksia tarkastellessa tuntui myös korostuvan aiemminkin pohtimani asia: Color Recipessä nähtävä paridynamiikka tuntuu Haradan tuotannossa anomalialta, koska kaikkien muiden sarjojen kohdalla molemmat hahmot ovat yleensä tavalla tai toisella kieroutuneita. Color Recipen tapauksessa kaikki häiriintyneisyys on kuitenkin kasautunut Fukusukelle, mikä saa suhteen tuntumaan omasta näkökulmastani jotenkin väärältä. Sarja toki jatkuu edelleen, joten ehkä söpössä ja viattomassa Shoukichissä on vielä piirteitä joita emme ole päässeet näkemään…

Uteliaille voin muuten paljastaa, että autiolle saarelle lukijat ottaisivat mieluiten mukaan Yatan, antaisivat rahaa Momolle ja pitivät Yorua kaikkein ideaaleimpana waifu-ehdokkaana (oikein! t. airin). Jos Kyselyn tuloksien lähempi tarkastelu kiinnostaa, lehden voi ostaa vaikka täältä: Amazon.co.jp. Seuraavassa numerossa on muuten luvassa fanikyselyn tulokset Kumota Harukon Shinjuku Lucky Hole -sarjasta, joten odottelen sitäkin jo mielenkiinnolla.