Sain menneellä viikolla BL-tuliaisia Japanista ja Kiinasta, kun vaihdossa ollut ystäväni palasi vihdoin Suomeen. Tuliaispaketin odotetuin osanen oli ehdottomasti Pink Gold -pornoantologian viides osa, jonka lukemista olen odottanut joulukuusta saakka. Aiemmin en ollut kovin tietoinen tai kiinnostunut manga-antologioiden olemassaolosta muuten kuin kuriositeettina, mutta jotenkin parin viimeisen vuoden aikana olen puolivahingossa päätynyt keräämään Pink Gold -julkaisusarjan lähes kaikki osat, ja tutustumaan siinä sivussa vähän muihinkin vastaaviin julkaisuihin. Tässä kirjoituksessa yritän valottaa, miksi antologiat ovat kivoja ja miksi juuri Pink Gold kiinnostaa.
Kaikki kerätään kaikki kerätään! Nyt puuttuu enää kuudes osa
Yksinkertaisimmillaan antologia on julkaisu, joka kokoaa yhteen monen eri tekijän töitä. Periaatteessa myös jatkuvajuonisia tarinoita julkaisevat mangalehdet ovat antologioita, ja jotkut niistä itseään sellaiseksi kutsuvatkin (esim. Opera ja Citron). Rajallisen kokemukseni vuoksi en oikeastaan osaa sanoa, onko tällaisessa tilanteessa mangalehden ja -antologian välillä jotain muutakin eroa kuin paperin laatu ja semantiikka, joten fiksummat saavat kertoa oman näkemyksensä aiheesta.
Tässä kirjoituksessa puhun kuitenkin lähinnä itsenäisiä lyhyttarinoita julkaisevista antologioista (japaniksi オール読み切りアンソロジー, ”all one-shot anthology”). Tällaiset julkaisut eivät välttämättä ilmesty säännöllisesti tai edes osana mitään sarjaa, ja usein niissä on jokin teema johon liittyen tarinat on piirretty. Sarjakuvien lisäksi mukana saattaa olla myös yksittäisiä kuvituksia tai lyhyitä sarjakuvaesseitä aiheesta.
Yleensä antologioiden pointtina on joku tarkkaan määritelty teema. Hyvä esimerkki tästä on Dame BL, joka oli ensimmäinen omakohtainen kosketukseni antologioihin. Kirja kokosi yhteen mangakoiden twitterissä ideoimia BL-tarinoita, joiden he arvelivat syystä tai toisesta olevan liian outoja julkaistavaksi normaaleissa BL-lehdissä. Antologioita on tehty hyvinkin spesifeistä aiheista jokaiseen makuun: stalkkeripojat, seksiasennot, mekkoihin pukeutuvat pojat, bukkake, turrit… Joskus teema voi kuitenkin olla varsin löyhä, ja esimerkiksi Pink Goldissa se tuntuu lähinnä olevan R18. Sitä julkaiseekin Libre-kustantamon aikuisviihteeseen keskittynyt alahaara X-BL.
Erotoro hatsukoi (teemana ensirakkaus), Gesu BL (teemana ”lowlife”) sekä Dame BL
Baby Comics Extra on tunnettu vähän kyseenalaisista aiheistaan, tässä Itai ero ja Yankee uke. Älkää tuomitko mun makua!
Aiheen lisäksi ostopäätökseen vaikuttaa itselläni myös lista mukana olevista taiteilijoista. Mitä useampi hyväksi havaittu mangaka on mukana, sitä helpompi julkaisusta on innostua. Hyvä esimerkki tästä on viimesyksyinen Gesu BL -antologia, jossa olivat mukana mm. Hideyoshico, Jaryuu Dokuro, Ogeretsu Tanaka ja Ichikawa Kei, ja jota metsästin kirjakaupoista ympäri Tokiota ennen kuin luovutin ja tilasin sen Amazonista. Tietyn kustantajan tai sarjan antologioissa seikkailevat usein samat nimet kerrasta toiseen, joten lempimangakaansa seuraamalla voi löytää myös uuden lempiantologiansa. Itse en ainakaan olisi yhtä uskollinen Pink Goldille, jos sen vakituiseen taiteilijarosteriin ei kuuluisi Nakamura Asumiko.
Myös kansikuvataiteilijat pysyvät usein samana tietyn julkaisusarjan sisällä. Erotoron tähtenä on Aniya Yuiji, ja Kyuugou taiteilee kansia mm. Baby Comics Extraan. Pink Goldilla ei ole yhtä tiettyä kansikuvakasvoa mutta ei se sellaista tarvitsekaan, koska kierrättää kansissa Be x Boy Gold -lehden suurimpia nimiä: Ayane Yamano, Nakamura Asumiko, Nekota Yonezou, Ike Reibun jne. Antologian tavaramerkiksi on myös muodostunut kikkailu kansimateriaaleilla, mikä tekee jokaisesta kirjasta hienon keräilyesineen (sikäli kun pornokirjoja nyt sellaisina voi pitää). Alunperin juuri Nakamura Asumikon piirtämä, kurkistusrei’illä varustettu kansi innosti minut tutustumaan Pink Goldiin, vaikka en tiennyt julkaisusta muuta kuin nimen ja kansikuvan.
Ovelia nää sensuurit
Kansilla tuntuu muutenkin olevan iso merkitys antologioiden markkinoinnissa. Ei ole mitenkään epätavallista, että tunnettu mangaka piirtää pelkästään kansikuvan tai kuvituksia, ja itse tarinat ovat vähän tuntemattomampien taiteilijoiden käsialaa. Vaikka tämä tekee antologioiden ostamisesta aina hieman hakuammuntaa, se ei ole yksistään huono asia. Laaja tekijäkaarti yleensä auttaa uusien, mielenkiintoisten mangakojen löytämisessä, mikä onkin mielestäni yksi antologioiden hauskimmista puolista. Uusiin tekijöihin voi tietysti tutustua ostamalla minkä tahansa BL-lehden, ja niitäkin minulla on kertynyt hyllyyn muutamia jonkun tietyn sarjan tai mangakan takia. Lehdissä ilmestyvät tarinat ovat kuitenkin yleensä jatkuvajuonisia, eikä irrallisten mangalukujen lukeminen keskeltä tarinaa ole välttämättä kovin mielekästä. Samalla toki voi tutustua uusiin, potentiaalisesti mielenkiintoisiin sarjoihin, mutta itsenäisten lyhyiden tarinoiden lukeminen on tietyssä mielessä palkitsevampaa.
Antologioissakin voi kyllä olla mukana jatkuvajuonisia sarjoja, esimerkiksi Seran hulvaton viidakkoseikkailu Razoku no hanayome (”nudistiheimon morsian”) on ollut Pink Goldin vakiokamaa ensimmäisestä osasta asti. Antologiassa on nähty myös ekstralukuja tunnetuista Libren sarjoista kuten Ayano Yamanen Finder tai Ike Reibunin Bi no kyoujin. Nakamura Asumikon antologiaan piirtämät tarinat puolestaan liittyvät löyhästi toisiinsa koulupoikateemansa kautta, ja niistä on syksyllä ilmestymässä kokoelmateos Ano hi, seifuku de.
Nakamuran tarinoita Pink Gold nelosesta ja kolmosesta: Tenkousei ja Hadaka no boku
Pink Gold on lähellä sydäntäni myös henkilökohtaisempien syiden takia. Jokaisen osan olen hankkinut tai saanut jollain muistettavalla tavalla, mikä tietysti lisää tunnearvoa. Rajoitettu painosmäärä takaa sen että kirjat myydään aina loppuun, ja mikään ei kutkuta keräilyhimoa yhtä paljon kuin tietyn tavaran metsästäminen oudoista paikoista. Lisäksi Pink Gold on ollut esimerkillisen hienoa opiskelumateriaalia japania harjoittelevalle. Seksipainotteisissa tarinoissa ei yleensä ole kovin mutkikasta sanailua, ja BL-tarinoille olennaista sanastoa oppii melkein itsestään. Ja vaikka juonen hienovaraiset pointit jäisivät tajuamatta, tarinan lukemisesta saa kuitenkin aina ”palkinnon” kun päästään niihin H-kohtauksiin. Pisteenä i:n päälle Pink Goldissa on vielä furiganat mukana helpottamassa lukemista.
Varsinaisen mangasisältönsä puolesta en kuitenkaan pidä Pink Goldia mitenkään ylivertaisena antologiana. Vaikka seksikohtausten määrä ilahduttaakin, osa tarinoista on omasta näkökulmastani joko liian koomisia tai häiritseviä (mutta niinhän se aina menee), ja yleensä pornoilussa onnistuvat Asia Watanabe ja Minami Haruka ovat tuottaneet Pink Goldin sivuilla lähinnä pettymyksiä. Uusiakaan mangakoita ei rehellisyyden nimissä ole Pink Goldin sivuilta tullut bongattua kuin kourallinen: Harada ja Yoshi tulevat päällimmäisinä mieleen. Paljon paremmin sekä erotiikan että uusiin lahjakkuuksiin tutustuttamisen saralla onkin viime aikoina onnistunut niin ikään X-BL:n julkaisema Erotoro, jonka ver.SS ja Hatsukoi -osat löytyvät minulta hyllystä. En kuitenkaan ehkä koskaan olisi tutustunut niihin lähemmin, jos Pink Gold ei olisi alunperin innostanut minua antologioiden pariin.
PS jos mielit tutustua antologioihin tarkemmin, Dame BL ja Syrup! [Bitter] -kokoelmat on poikkeuksellisesti fanikäännetty englanniksi kokonaisuudessaan. Yleensä antologioista päätyy nettiin vain osa tarinoista, monesti ilman mainintaa niiden alkuperästä.
PPS jos olet enemmän kiinnostunut doujinshiantologioista, niistäkin on tulossa blogiin kirjoitusta lähiaikoina, kun Airin saa sellaisen valmiiksi.
Fujoshiluola 