Uintiunelmia ja BL-vertaistukea Sydneyssä

aus1

Kuten rantakylä Iwamia käsitelleessä tekstistä kenties kävi ilmi, fiktiivisten tapahtumapaikkojen perässä juokseminen ei ole Japanissa mikään uusi juttu. Oli kyse sitten Tsuritamasta Enoshimassa, Yowamushi Pedalista Hakonella tai jopa Detective Conanin muotoisten hiekkaveistosten ihailusta Tottorissa, Japanissa osataan hyödyntää animeturismin taikaa. Kaikki animeturismi ei kuitenkaan kohdistu Japaniin, tai ole edes yhtä itsetarkoituksellista: tahattomaksi pyhiinvaelluskohteeksi Free!-sarjan faneille on muodostunut myös Australian Sydney, jonka maisemiin sarjan kakkoskauden jakso 12 sijoittuu. Mutta millainen ihminen lentää vielä ylimääräiset kymmenen tuntia toiselle pallonpuoliskolle tuijottelemaan teinijonneista kertovassa piirrossarjassa näkemäänsä Harbor bridgeä?

Miksi juuri Sydney?

Airin: Vaikka Free!:n kakkoskausi jätti paljon hampaankoloon käsikirjoituksen ja rytmityksensä osalta, valehtelisin jos sanoisin ettei kauden jakso 12 silti tuntunut kuin tuki- ja liikuntaelimeni ajaisivat kanjoniin Ace of Spadesin soidessa taustalla. Välimatkojen vuoksi en kuitenkaan vakavasti harkinnut Sydneyssä vierailua ennen kuin pitkäaikainen, hieman kaupungin ulkopuolella asuva ystäväni ehdotti kyläilyä Japanin reissun yhteydessä. Maijan sain houkuteltua mukaan Khurstenin BL-kytköksillä ja ruokaharrastuneisuudella. Koska lopullinen rettimme siis vei Iwamin ja Tokion kautta Sydneyyn, sai koko loma Maijan vitsistä liikanimen “Harurin Honeymoon” sarjassa Australiaan matkanneiden hahmojen mukaan.

Maija: Ei sitä ihan joka päivä tule pyydetyksi mukaan Australian-reissulle, ja kieltämättä ensireaktioni oli hieman epäuskoinen, etenkin kun matkaa suunnitellessa lomakassani oli edellisen Japanin-matkan jäljiltä vielä aika heikossa hapessa. Lopulta kuitenkin lämpenin ajatukselle, koska tämän parempaa “tekosyytä” maailman toiselle laidalle matkustamiseen tuskin tulisi ihan heti vastaan uudestaan. Lisäksi innostuin mahdollisuudesta päästä tapaamaan Khurstenia, joka BL:ää ja fujoshikulttuuria työkseen tutkivana ihmisenä oli varmasti paras mahdollinen matkaopas hieman Erilaiselle Elämyslomalle.

aus2

Central station, Hyde Parkin suihkulähde

aus3

Sprint platform matkalle Olympic Parkiin, Aquatic Centren uima-altaat

Animeturismifiilikset Sydneyssä?

Airin: Siinä missä Iwamista löytyy tapahtumapaikoille johtavia, yksityiskohtaisia karttoja, Sydneyssä turismikohteista täytyy ottaa etukäteen selvää. Moni näistä on onneksi universaaleja nähtävyyksiä (Bondi Beach, Hyde Park, Olympic Parkin Aquatic Centre, Harbour Bridge…), joten oikeille mestoille eksyy melkein vahingossa. Oman seurueemme semipaikallinen johdatti lisäksi kätevästi lautalta toiselle ja jopa jakson 12 endcardissa nähtyjen Harryn lihapiiraiden luokse, joten maisemista oli helppo keskittyä nauttimaan ilman sähläilyä.

Mitä tulee itse animeturismiin, jos Iwami herätti epämääräisiä rytmihäiriöitä yhdistäessään fiktion faktaan, viimeistään Australiaan suunnatessa oltiin toden teolla jännän äärellä. Samoilla hoodseilla taustatyötä tehnyt KyoAni ei nimittäin ole yksityiskohdissa pihistellyt, mistä johtuen Sydney osoittautui vähintään Iwamin kaltaiseksi rytmihäiriökeskukseksi, kun tuntematonta suurkaupunkia lähti tarkastelemaan lempihahmojensa jalanjäljissä. Oopperatalon ja Harbour bridgen näkymät ovat toki komeita, mutta juuri ne pienet yksityiskohdat vetivät eniten tilttiin: maahantuloviranomaisten leima omassa passissa, Central Stationin kello ja Olympic Parkin suihkulähteet tuntuivat varauksetta sydänalassa, puhumattakaan George Streetiltä löytyvän The Russell Hotelin lävähtämisestä ihka-aitona silmien eteen – mutta siitä kohta (huomattavasti) lisää.

Maija: Toisin kuin Eräät, en ollut etukäteen opiskellut uintisarjan Australia-jaksoa kovin tarkkaavaisesti. Pala kerrallaan hahmottuvat maisemat kuitenkin tekivät vaikutuksen, ja etenkin Bondi Beachin aallot ja Milsons pointilta ja The Rocksista avautuvat näkymät Sydneyn satamaan jäivät mieleen. Kun toisena reissupäivänä sitten katsoimme kyseistä animejaksoa yhdessä, oli hauska bongailla paikkoja joissa olimme jo käyneet. Vaikka suurin osa nähtävyyksistä on tosiaan mistä tahansa matkaoppaasta tuttuja, olisi erillisestä Free!-turismikartasta ollut hyötyä siinä vaiheessa kun juoksimme etsimässä auringonlaskun aikaan täydellistä näköalapaikkaa Sydney Harbor Bridgelle. Itse asiassa Japanissa tällainen epävirallinen opas onkin jo tehty, mutta sen ohjeet eivät ilmeisesti olleet kovin täsmällisiä, koska päädyimme metsästämään oikeaa lokaatiota toisenakin iltana lahden toiselta puolelta. Myös Russell Hotelin henkilökunta osasi kertoa mistä paikoista pääsee näkemään sarjasta tuttuja näkyjä, vaikka heillä ei varsinaista karttaa tarjolla ollutkaan. Hotellin vieraskirjan selailu toi myös mieleen Iwamin lukuisat vieraskirjat, kun normaalien hotellivieraiden merkintöjen seasta löytyi “For the team, for the future!” -kirjoituksia lähinnä japanilaisita vierailijoilta.

aus4

Bondi Beach, Harbor Bridge Oopperataloineen ja endcard ekalta kaudelta :D

aus5

No se hiton Russell Hotel, no se hiton huone 25

Matkan kohokohdat?

Airin: Tärkeintä Sydneyn matkassa oli tietysti ystäväni Khursten, joka majoitti meidät kotiinsa ja toimi epävirallisena matkaoppaana ja sijaisäitinäni koko reissun ajan. Lukemattomien BL-avautumisten lisäksi pääsimme nimittäin hipelöimään jos jonkinlaista väitöskirjan tutkimusmateriaalia (sekä mm. est emin itsensä signeeraamaa kopiota Ultrasista!), tutkimaan Comiketin historiaa ja opettelemaan gyozan tekoa. Khurstenia on myös kiittäminen reissun pahimmasta slaagista, kun ensin parisenkymmentä minuuttia Russell Hotelin ulkopuolella flippailtuani eksyimme hotellin respaan, ja Khursten pokkana tiedusteli löytyisikö Harukan ja Rinin jakamasta huoneesta 25 mahdollisesti tilaa. Jostain käsittämättömästä syystä huone osoittautui vapaaksi juuri lähtöämme edeltävänä iltana, ja loppu onkin noloa ulinaa kun tajusin viettäväni viimeisen Australian yöni juuri tuossa pahamaineisessa tuplasängyssä. Hei nyt hermanni mitä helvettiä täällä tapahtuu

Kuten Maijan kertomasta voi olettaa, itse henkilökunta suhtautuu hyväntahtoisesti Free!-sarjan faneihin, ja juttelimmekin tovin aiheesta nieltyäni itsekunnioitukseni viimeiset rippeet Khurstenin ja Maijan nauraessa taustalla. Kuulemma suomalaisia Free!-turisteja ei hotellissa ole aiemmin näkynyt, joten ilmeisesti vedin samalla pohjat kokonaiselta kansakunnalta eli olkaa hyvä vain. Myös reissun legendaarisin laini on peräisin respan miespuoliselta taholta, joka huoneen suosiosta puhuttaessa totesi “that Haru guy, he must be pretty good” – absurditasot siis luokkaa triljoona jo ennen kuin olin jalallani edes huoneeseen astunut. En edelleen osaa täysin sisäistää tätä puolivahingossa tapahtunutta loppuhuipennusta, mutta lienee sanomattakin selvää miten paljon henkilökohtaisemman tämä(kin) kokemus sarjasta itselleni teki. Ainoaksi miinukseksi laskisin spartalaisen aamiaistarjoilun sekä sen, ettei Maija antanut minun pölliä huoneesta pöytälamppua. (Minisaippuan vein silti.)

Vaikka Russell Hotel toki on yksittäisenä (ja pyytämättä ja yllätyksenä jne) kokemuksena Se juttu, lukeutui matkaan kuitenkin kaksi odotetumpaa kohokohtaa. Näistä toinen oli Bondi Beach, joka vielä Iwamin rantojenkin jälkeen sai aikaan spontaanin naurun ja paljain varpain rantahiekassa säntäilyn Australian kevättalvessa (ok aika vaikea puhua talvesta kun lämpötilat vetävät 18–27 C väliä). Heti rantavisiitin jälkeen luvassa oli se vähän jännittävämpi kohokohta, kun oikeaan pohkeeseeni hakattiin matkan teeman tiivistävä tatuointi. Monimerkityksellisyydestään huolimatta tämä ilmeisesti miellytti Harurin-jumalia sen verran paljon, että hyvä tuuri huoneen 25 suhteen kävi toteen.

Maija: Olisi varmaan pitänyt ottaa Airinin Tokiosta hommaama Makoto-halityyny mukaan kiertämään Sydneytä, jotta myös valaiden suojeluspyhimys olisi antanut meille siunauksensa. Etukäteen varaamamme valaanbongausveneajelu nimittäin peruuntui huonon sään takia, joten matkan parhaaksi anniksi muodostuivat hyvä ruoka ja hyvä seura. Pääsimme äänittämään yhteistyössä podcasteja, testaamaan Suomessa kehittämämme BL-tarinankerrontapelin ulottuvuuksia ja ylipäätään avautumaan BL:stä ja fandomista. Junamatkat Sydneyyn ja takaisin hurahtivat nopeasti kun Khursten keksi alkaa livekääntää ebookjapanista ostettuja japaninkielisiä mangoja. Pääsin tutustumaan lähemmin esimerkiksi Nantoka naruhibiin ja Haradan Hen-aihin. Suurta riemua tuottivat myös Japanista tuotujen doujinshien selailu yhdessä, kirkkaimpana tähtenä Free!:n Sousuken ja suuren kalmarin herkästä yöstä kertova Sou-chan ja na ika!. Nörtteilyn ulkopuolella Sydneyn satama ja lukuisat rannat (Bondi, North ja Manly) tekivät yhtä suuren, vaikkakin vähän erilaisen vaikutuksen kuin Iwamin maisemat. Ravintolatarjontansa puolesta Sydney osoittautui todellseksi hipstercentraliksi jota varmaan voisi suositella kaikkien tiedostavien ruokamatkailijoiden mekaksi, jos se ei olisi niin kaukana kaikesta. Terveisiä vaan Lord of the Friesin vegaanihodareilta ja Black Star Pastryn lähiruokakakuilta.

aus6

joskus käy näin, jakson 12 päätöskohtauksen maisemat (Khurstenin kuva!)

Eli miten meni noin niinku omasta mielestä?

Airin: Jo ensimmäisenä päivänä ennen Hyde Parkin suihkulähteitä bongasimme Anzac Memorialin luota taivaalle piirtyvän suihkukoneen vanan, joka kirjasi sellaisia viestejä kuin “Jesus = Hope”. Tulkitsin tämän universumin yritykseksi kertoa minun tarvitsevan kipeästi Jeesusta. Harmi, että yrityksen tasolle se jäikin, sillä koko reissu oli kyllä aivan käsittämätöntä vuoristorataa erilaisten tunnetilojen kyydissä. Russell Hoteliin kirjautumisen aamuna telkkarista pursusi vielä australialaisia hautajaisvakuutusmainoksia, eli aika napakka tilannehuumorin taju kohtalolla taitaa olla. Mitä tähän nyt voi edes sanoa? Olo on ehkä nöyrä kuin kymmenen teksushotin jälkeisenä aamuna, mutta mitään en kadu.

Maija: Minulla ei ollut kovin suuria ennakko-odotuksia Sydneyn suhteen, mutta nautin kyllä kyydistä. Maisemien ja uusien ystävien lisäksi viihdyttävintä seurata Airinin flippailua erilaisten Harurin-aiheisten nähtävyyksien edessä. Lienee pieni ihme, ettemme ole edelleenkin majoittuneena Russell Hotelin edustalla sijaitsevalle puistonpenkille, josta Airin uhkasi tehdä kotinsa kun ei toisaalta uskaltanut mennä hotelliin mutta ei tahtonut lähteä poiskaan. Vahingonilo ystävien henkisestä tuskasta on aina parasta, eikös vaan.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s