Luolacast 07

Luolacastin seitsemännessä osassa juhlistetaan blogin yksivuotista taivalta uuden teemabiisin voimin ja puidaan mm. Nekota Yonezoun Don’t Be Cruelia ja C.S. Pacatin Captive Prince -kirjasarjaa. Lisäksi tartumme ikuisuusaiheeseen: ovatko BL ja juoni mahdoton yhtälö? Entä mikä on insestipoliisi?


Lataa mp3

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Luolacast 07

  1. Mielenkiintoista pohdintaa tuo juonen ja ei-juonen suhde!

    Sen verran voisin selventää, että en niinkään tarkoittanut että sen romanssin kylkeen pitäisi pultata jotain siihen liittymätöntä ”juonta” vain itseisarvon vuoksi. (Ja itse asiassa on vähän hassua muutenkin ajatella, että kyseessä olisi kaksi kokonaan eri konseptia, eikä romanssitarinan ”juoni” automaattisesti liittyisi romanssiin. Toki tämä on sikäli mielenkiintoinen kysymys nimenomaan BL:n parissa, että BL:nhän määrittää nimenomaan se että se on ihmissuhdetarina, joten ”muusta juonesta” puhuminen vähän niin kuin sisältää jo oletuksen siitä että se ei sitten siihen ihmissuhdetarinaan liity…)

    Sen sijaan tarkoitin että on ylipäätään olemassa tapoja rakentaa myös pitempiä (romanssi)tarinoita, joten on vähän sääli että BL:n puolella se tarinan oletuspituus tuntuu usein olevan lyhäri. Novellimuotoisissa lyhyissä romanssitarinoissa ei ole sinällään mitään vikaa, eikä novellimuotoisissa tarinoissa ylipäätään. Mutta mielestäni se että ihmissuhdetarinan (tai jopa mangan ylipäätään) oletusarvoinen pituus on novelli saattaa luoda perpektiiviharhan siitä, että sellaisia niiden KUULUUKIN olla. Mikä on pitemmän päälle ehkä vähän sisältöä ja aihevalintoja rajoittavaa.

    Tulipahan vain mieleen siitä että kauhean usein muun mangan puolella one-shotit ovat vain koeluontoisia koepalloja, ja jos tekijä EI pääse laajentamaan sellaista jatkuvaksi sarjaksi, kyseessä on periaatteessa epäonnistuminen. Sama sellaisten yhden tai kahden pokkarin pituiseksi jääneiden sarjojen tapauksessa, joista tekijä selvästi olisi halunnut kuitenkin tehdä pitemmän.

    Tai oikeastaan tämä tuli mieleen siitä, kun kävin läpi että mitäs kaikkea Masamune Shirow onkaan oikeastaan tehnyt, ja tajusin että tosi iso osa hänen tuotannostaan on yksittäisiä pokkareita. Ja se sai miettimään, että voivatko ne sitten kovin relevantteja tai tärkeitä ollakaan.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s