Vaikka aprillipäivän BL-matsublogi oli pelkkä vitsi (oh it was a vitsi, he was just a pelle!), on Matsu-kuume vallannut Fujoshiluolaa siinä määrin että aihetta lienee hyvä sivuta vähän oikeankin kirjoituksen merkeissä. Ja sivuamisella tarkoitan tietenkin avautumista, koska näin me täällä luolassa kierimme.
Miksi Osomatsu-san? (Eli miksi kiinnostuit sarjasta ja miksi se kolahti?)
maipon:
Päädyin Osomatsu-sanin pariin vähän mutkan kautta. Seuraan tumblassa erästä doujinkaa, joka aiemmin postaili taidetta lähinnä Kuroko no basketiin liittyen. Jossain vaiheessa viime syksyä koripalloilijat kuitenkin vaihtuivat oudosti piirrettyihin pottakampauspoikiin, mutta en tuolloin oikein hahmottanut että kyse jostain oikeasti relevantista sarjasta. Vähitellen Osomatsu-san alkoi nousta esille erilaisissa fujoshiyhteyksissä ja alkoi lopulta kutkuttaa mielenkiintoani.
Valitettavasti en kuitenkaan enää muista mikä oli se viimeinen kimmoke, joka sai minut päättämään että tämä on nyt katsottava. Olin joka tapauksessa myyty heti ensimmäisestä jaksosta lähtien: shouwa-anime-läppää! Utaprinssi-parodia! Oden-animaatiota lopputekstien aikana! Erilaiset komedia- ja episodisarjat kuten Sayonara Zetsubou-sensei ja Shirokuma Cafe olivat jo aiemmin iskeneet varsin kovaa, joten Matsut tuntuivat sekopäisyydessään sopivan tähän jatkumoon. Sarjaan toki kesti hetki päästä kunnolla sisään, kun veljeksiä ei aluksi tahtonut erottaa toisistaan, mikä tietty vähensi vitsien iskuvoimaa. Viimeistään ESP-kissen ja Sutaba-Tottyn tavattuani tiesin kuitenkin että Matsuilla on minulle muutakin tarjottavaa kuin kertakäyttöistä hupia.
airinpie:
Seuraan aika harvoin keskeneräisiä sarjoja, sillä niiden maratoonaaminen soveltuu multitaskaukseen taipuvaiselle luonteelleni paremmin. Kenties tästä johtuen nousin Matsumanian kyytiin vasta 24. jakson kohdalla, kun eräänä laiskana sunnuntai-iltapäivänä Maija näytti sarjasta jo edellä mainitun ESP-kissajakson. Loppuiltapäivä kuluikin humahtaen varhaisempien jaksojen parissa. Vaikka monet vitseistä olivat aika keskinkertaisia, osa suomeksi sanottuna huonoja, löysin itseni tuijottamasta ruutua kunnes olin kiinnostunut sarjasta muutenkin kuin ajantappomielessä. Miten tässä näin kävi?
Yksi syy on ennalta-arvaamattomuus. Vaikka yksi skitti saisi haukottelemaan, seuraavan aikana saatoin jo nauraa ääneen. Huumori nojaa toki paljolti Matsujen persoonallisuuksiin, joten koukuttuakseen näidenkin tulee vedota omiin mieltymyksiin. ESP-kissa teki Ichimatsusta kerralla waifun ja muutaman ensimmäisen jakson aikana ymmärsin miksi ystäväni pitävät minua Karamatsuna, joten lemppareiden löydyttyä tulevia tapahtumia on helppo odottaa – olkoonkin, että tapahtumat itsessään olisivat pitkälti älyvapaita, eivätkä välttämättä liity toisiinsa mitenkään.
Älyvapaus on toisaalta se toiseksi suurin houkutin. Ehkä koko sarjan lempiskittini on Dekapanin ja Dayonin matka Amerikkaan, joka odotuttaa itseään kuin ikivanhan ”käveli ja ryömi” -vitsin lailla. Tämänkaltainen huumori joko uppoaa tai ei, mutta koska Osomatsu-san ei tunnu itse juuri hutivedoista välittävän, on jokaista jaksoa mahdollista lähestyä ilman ennakko-odotuksia. Parhaimmillaan tästä seuraa hyvin positiivisia yllätyksiä, kun käsikirjoitus viis veisaa erilaisista konventioista. Samasta syystä itse asiassa pidin 25. jaksosta, kun suunnanvaihto sitä edeltäneeseen jaksoon oli niin häpeilemätön.
Kuka on oma lempimatsusi ja miksi?
maipon:
Tavallaanhan iso osa koko sarjan viehätystä tulee siitä että kaikki Matsut ovat toinen toistaan kamalampia ihmisperseitä. Heidän joukostaan omien suosikkien valitseminen paljastaa siis samalla aika paljon niitä vähemmän kauniita puolia itse kustakin. Toisaalta niin paljastaa myös inhokkien valitseminen, koska ainahan inhoamme fiktiivisissä hahmoissa eniten niitä piirteitä joita emme itsessämmekään voi sietää. Tästä kertoo aika hyvin myös se, miten epäsuosittu Totty on ollut erilaisissa faniäänestyksissä. Häpeilemättömän itsekäs ja perheelleen selkänsä ilman tunnontuskia kääntävä Todomatsu onnistuu varmaan pääsemään vähän liian syvälle ihon yllättävän monella. Tai ehkä vain minulla, ja olenkin itse problemaattinen?
Toinen symppaamani, suhteellisen epäsuosittu hahmo on Choromatsu, joka toimii mukamas järjen äänenä mutta on oikeasti itsekin täysin kelvoton otaku. Choromatsun fujoshiversio tyttömatsu-jaksoissa vielä sinetöi koko paketin. Jos taas puhutaan parhaista pojista, omaksi ykkössuosikikseni nousee tietysti Ichimatsu joka on kaikessa tsuneudessaan ja crazy cat matsu -estetiikassaan liian moe tähän maailmaan. Haluan samanlaisen kissakotatsu-auton! Ja olen tietysti myös vannoutunut Dayonin fani 5ever.
airinpie:
Kuten Maija yllä jo totesi, ovat kaikki matsut omalla tavallaan itsekkäitä pellejä, joten ajattelen kaikkia lämmöllä. Samaistumispintaa on helppo löytää, kuten vaikkapa hyperaktiivisesta Jyuushimatsusta, jonka energialla jokainen päivä lähtee lihaksikkaasti käyntiin. Karamatsun nolo egomania sekä Ichimatsun yandere-vivahteinen sisäänpäinkääntyvyys herättävät itsessäni kuitenkin eniten ”I know dat feel bro” -tunteita ja sydämentykytyksiä. Siniset glitterfarkut löytyvät jo kaapista, enää puuttuu kylpyammeauto!
Alkuun luulin kypsyväni noin viidessä minuutissa sarjan sivuhahmoihin, mutta Osomatsu-san on jotenkin mystisesti saanut minut rakastamaan myös Iyamin ja Dayonin kaltaisia tolloja. Hokemiin luottava huumori on aina minulle vähän siinä ja siinä, mutta tällä kertaa olen löytänyt tieni niiden paremmalle puolelle. Dayon dayon dayooonn!!!
Miksi luulet, että fujosheja kiinnostaa Osomatsu-san?
maipon:
Sarja on iskenyt Japanissa kaikenlaisiin ihmisryhmiin laidasta laitaan, mutta sillä on myös näkyvä fujoshi-fanikuntansa. Olen nähnyt kaikenlaista spekulointia siitä, miksi juuri Osomatsu-san vetoaa pilaantuneisiin fanityttöihin. Pinnalta katsottuna sarjassa on ainakin läsnä elementtejä, jotka petaavat fujoshi-suosiota: mukana on rutkasti nimekkäitä ääninäyttelijöitä Jun Fukuyamasta Takahiro Sakuraihin, ja sarjassa viljellään paljon suoria nyökkäyksiä tyttöjen fanikulttuuriin: on Utaprinssi-parodiaa nättipoika-hahmodesigneilla ja fujoshi-Chorokoa.
Harvoin mikään sarja kuitenkaan pötkii fanityttöjen keskuudessa kovin pitkälle pelkästään pinnallisilla houkuttimilla. Fujosheihin vetoavat elementit eivät olekaan Osomatsu-sanissa pelkkää pintaa. Väittäisinkin, että sarjan kiinnostavimmat fujoshielementit ovat samoja kuin missä tahansa muussa (mies)hahmojen välisiä suhteita kuvaavissa sarjoissa. Kuusihenkinen päähahmokaarti tarjoaa luonteidensa puolesta jokaiselle fanitettavaa, ja veljesten välisistä mutkikkaista suhteista löytyy lisäksi kaikenlaisia jännitteitä. Sarjan episodiluonne ja toinen toistaan pähkähullummat gag-asetelmat antavat myös faneille käytännössä rajattoman hiekkalaatikon, jossa temmeltää.
airinpie:
Kuten monesti on tullut todettua, fujoshit rakastavat hölmöilyä. Koska Osomatsu-sanin huumori räiskyy vähän joka suuntaan, on loogista että se vetoaa monenlaisiin katsojaryhmiin. Uskoisinkin fujoshien pitävän Osomatsu-sanista pitkälti samoista syistä, kuin se on niin kiintynyt Gintamaan: molempien sarjojen anarkistisuus ei aliarvioi katsojiaan, mutta ei myöskään kumartele liikaa kenenkään suuntaan. Ennalta-arvaamattomuus on aina hauskempaa kuin kaavamainen fanipalvelu.
Kun Gintama tuli nyt mainittua, niin sananen siitä: vertaus ei sikälikään ole turhan kaukaa haettu, että Osomatsu-sanin ohjaaja Fujita Yoichi on ohjannut myös valtaosan Gintama-animen jaksoista. Olenkin kuullut toisinaan ihmettelyä, miksi ihmiset eivät löydä tietään yhtä lailla huumoria ja tunteita yhdistävän Gintaman pariin. Vaikka juonivetoisemman Gintaman tyylivaihtelut palkitsevatkin pidemmän päälle varmasti enemmän, on formaatiltaan skittipohjaiseen sarjaan kuitenkin helpompi hypätä mukaan. Osomatsu-sanin räjähdysmäistä suosiota selittäneekin osaksi se, että nopeatempoisena se tarjoaa viihdettä hyvin kompaktissa paketissa.
No mites se BL-matsu?
maipon:
Sinänsä ironista että taisin joskus pohtia, ettei Osomatsu-san välttämättä ole kovin käyttistä fanitettavaa, koska kaikki keskushahmot ovat sukua keskenään. Veljesshipit eivät nääs yleensä oikein napostele. Nyt matsuhelvettiin joutuneena huomaan kuitenkin, että tuo aspekti fandomista harmittaa itseäni kaikista vähiten. Kuten jo ylempänä totesin, hahmot ja näiden suhteet on rakennettu tavalla joka vetoaa fanityttöihin ja jättää aukkoja täytettäväksi. Lisäksi hahmojen äärimmilleen vedetyt persoonallisuudet luovat kiinnostavia kontrasteja, jotka ovat kyllä huomattavasti maistuvampaa seurattavaa kuin monessa nättipoikasarjassa, joissa shipattavaa riittäisi hahmojen lukumäärän ja ulkonäön puolesta, mutta hahmojen persoonallisuudet ja näiden väliset jännitteet muistuttavat lähinnä märkää paahtoleipää (katson teitä, Boueibu ja High School Star Musical).
Sarja myös itse viittaa toisinaan tietoisesti BL-matsuiluun vitseillä, jotka ovat toinen toistaan pahempia rimanalituksia. Samalla fujoshit pääsevät samanaikaisesti nauramaan itselleen ja pohtimaan josko tätä voisi kuitenkin käyttää shippausfodderina. Omasta mielestäni BL-matsu on siis fujoshinäkökulmasta lopulta ihan ymmärrettävä ilmiö, vaikka shippejä ei itse varsinaisesti tukisikaan.
Pixiv-taidesivuston perusteella Japanissa suosituimpia BL-matsu-shippejä ovat Ichikara ja Osochoro. Molemmilla parivaljakoilla on sarjassa paljon yhteistä ruutuaikaa ja varsin problemaattinen suhde. Insestin vastapainoksi yllättävän suosituksi on tosin noussut myös Atsutodo eli Totty ja Atsushi-kun, joka vilahtaa jakson 22 ryhmädeitti-osiossa Tottyn kaverina. Fujoshien kykyä kehittää halutessaan pareja mitä pienimmän interaktion perusteella ei siis todellakaan pidä aliarvioida.
airinpie:
Oman elämäni Karamatsuna (mulla on hei sama syntymäpäiväkin kuin matsuilla! 24.5. represent) ja oman elämänsä Ichimatsun kanssa seurustelevana koen olevani jokseenkin jäävi vastaamaan tähän kysymykseen, mutta sanotaan nyt diplomaattisesti että jos shippaisin Osomatsu-sanista –noin niin kuin aseella uhattuna jossain Siperian takamailla– niin kyllähän se Ichikara olisi. Ihan hypoteettisen teoreettisesti siis. Maija onneksi taustoitti tämän kysymyksen siltä objektiiviselta kantilta, joten voin liukua hiljaisesti takavasemmalle kelaamaan uudelleen niitä kaikkia kohtauksia, missä Ichimatsu tilttailee Karamatsulle koska monimutkaiset Syyt. Hei ihan läpällähän mä vaan. Vitsi vitsi. Tai siis…
Loppuun vielä parivaljakko, joiden suhdetta ainakin voi täysin jeesuksetta sympata:
Godspeed!
Kuvakaappaus animen nettisivulta 
Mangan alkuperäisiä kansia 80-luvulta
Fujoshiluola 