Viime päivien hieman tahaton postaustauko johtuu mistäs muusta kuin tämän kirjoituksen aiheesta, eli Animecon 2015:sta. Vaikka viimeistelemättömiä kirjoituksia on ehtinyt kerääntyä odottelemaan jo muutama, hoidetaan alta ensin se ajankohtaisin kun tuntemukset ovat vielä tuoreessa muistissa. Kuten ensimmäisessä podcastissa totesimme (uusi on luvassa tällä viikolla, jahka editointisofta ottaa toimiakseen, toim. huom.), vei tänä viikonloppuna matka kohti Savon sydäntä ensimmäistä kertaa pieneen ikuisuuteen. Syynä oli suostumukseni ohjelmanpitäjäksi, kun halusin haastaa itseäni tekemään vaihteeksi hieman toisenlaista ohjelmaa. Maija puolestaan suostui seuraksi osittain empiirisen tutkimuksen nimissä (onko meno muuttunut sitten viime Animeconin?), osittain lahjonnalla (hotelliaamiainen best), joten perjantaina odotti yhteensä seitsemän tunnin onnibusseilu kohti Kuopiota.
Aiheekseni olin siis tapahtuman peli- ja urheiluteeman mukaisesti valinnut urheiluanimen kuvankielen ja kohdeyleisöt etenkin viime vuosien suosituimpien sarjojen kontekstissa, käyttäen kiinto- ja vertailupisteenä Free!:tä. Osansa aiheesta sai myös fujoshibaittauksen rooli (länsimaisten) ihmisten asenteissa eri sarjoja kohtaan, mikä oikeastaan vaatisi aivan oman luentonsa – jo tällaisenaan taustamateriaalin pyörittely järjelliseen muotoon vei leijonanosan kuluneesta kahdesta viikosta, etenkin kun johtopäätelmiä sai säännöllisin väliajoin faktatsekkauttaa aiheesta oikeaa tutkimusta tehneellä taholla (suosittelen!). Jossain vaiheessa asiasta voisi bloginkin puolella kirjoitella.
Koska stressitasot olivat kuitenkin vahvasti pinnassa erilaisten universumin kierrepallojen ansiosta, luotto itse ohjelmanpitoon ei alle kuuden tunnin yöunilla ollut mitenkään yltiöoptimistinen. Tapahtumapaikalle rantauduimme noin kahdeksitoista lauantaina, vain todetaksemme Musiikkikeskuksen olevan edelleen jokseenkin tukala paikka järjestää tämän kokoluokan tapahtumaa. Teoriassa puitteet ovat hyvät, käytännössä trooppinen ilma ja ihmismassat toimivat lähinnä beginner-tason maistiaisena kesän Comiketille. Ennen omaa ohjelmaani käväisimmekin vain tuhlaamassa rahaa taidekujalla, josta löysin riemukseni Ookami- ja Ghibli-aiheisia mukinalusia. Fanitaiteen soveltaminen käyttöesineissä on ehkä parasta ikinä, eli tällaista lisää! Toinen riemunaihe oli Psyduckin bongaaminen retropokemonsetistä, mitä hehkuttaessani myyjä totesi muistavansa minun valitelleen aiemmissa tapahtumissa tämän puuttumista. Triljoona ebayn A++ would buy again -pistettä tästä!
päivän asu: smzk pride, päivän loot: retropokemans ja coastereita (ja pari kirjanmerkkiä orz)
Yhden maissa tulikin aika käydä rauhoittelemaan sydämentykytyksiä Selokenilla tsekkaamalla diaesitys kuntoon ennen luentoa. Kesän Desucon jätti poikkeuksellisesti lievät paranoidipapukaijatraumat tekniikan feilauksesta, mutta hermoilu oli onneksi turhaa: oikea liitinpiuha löytyi, slaidit menivät automaattisesti oikeaan näkymään ja äänentoisto toimi odotetusti myös esityksen aikana. Tähän väliin voisinkin antaa erityiskiitosta tapahtumasta nimenomaan ohjelmanpitäjän näkökulmasta, sillä niin ohjelmavastaava kuin kaikki tapahtumassa kohtaamani työvoima hoitivat roolinsa hienosti. Itse asiassa en keksi tämän suhteen juuri muuta nillitettävää kuin työvoimaruokailun tiukka aikaikkuna (eli 12-15, josta klo 13-14:30 välisenä aikana pidin itse ohjelmaa), mutta koska olin liikenteessä normokävijän kanssa, ei ruoakaedun käyttämättä jättäminen ollut mikään henkilökohtainen tragedia.
Pitämästäni luennosta jäi siis toimivan tekniikan ja yleisen rentouden ansiosta hyvä yleisfiilis. Omilta källeiltä ei toki vältytty tälläkään kertaa ja muutama huolimaton kärjistys / faktuaalinen aivopieru mahtui yhä mukaan, mutta sain myös paljon ideoita kuinka parantaa ohjelmaa uusintakierrokselle. Tarkoituksena ei nimittäin ole pitää Traconissa 1:1 identtistä luentoa, vaan lisäillä ja parannella aihetta uuden datan valossa. Harva tieto onkaan koskaan täysin “valmista”, joten toivottavasti materiaali tarkentuu jatkossa entisestään. Kaikesta huolimatta yleisöllä tuntui olevan hauskaa, ja reaktioista päätellen luento upposi myös nuorempiin kuulijoihin. Tästä olen erityisen iloinen, sillä lähinnä Frostissa viime aikoina puhuneena en ole aina täysin varma, millaiset aiheet koetaan “tylsinä” tai jotenkin kuivan akateemisina. Kiitos siis todella paljon kaikille, jotka tulivat kommentoimaan esityksen jälkeen (etenkin se supersöpö mini-Rin sunnuntaina, joka uskaltauduit juttelemaan vielä ollessamme siviileissä)! Tämänkaltainen suora palaute on aina motivointitasoltaan korvaamatonta.
Luentoni päätyttyä pakenimme luovalle burgeripiknikille, jonka jälkeen luvassa oli valitettavasti viikonlopun ainoaksi ohjelmaksi jäänyt, tietoisen raflaavasti nimetty Homosaatio on jo täällä. Vaikka luento checkboxasi oikeastaan kaikki ohjelmanpitämisen “mokat” ja pysyi vain vaivoin edes ohjelmakuvauksensa raameissa, en usko tämän juuri kuulijoita haitanneen. 45-minuuttinen luento gachimuchin täyteisistä MAD-videoista viihdytti ja nauratti juuri rentoudellaan, ja sopi loistavasti päivän viimeiseksi perseilynäytökseksi ilman turhaa teeskentelyä. Tämänkaltaiset ohjelmat voivat helposti lipsua myös myötähäpeän ja yliyrittämisen puolelle, mutta Homosaation kohdalla zalakken ja sota-esan asenne kantoi aina lopun paidattomaan pystypainiin asti. Tai sit mä oon vaan puolueellinen koska sain ilmasta piparia, yleisön lahjominen on uusi fujoshibait jne.
turkulaistumisen tietää hesburgersaatiosta, väsymystilan mittaa videomateriaali
Muskelimiehistä olikin hyvä siirtyä takaisin hotellille, jossa nauhoitimme jakson podcastia ennen iltabileisiin valumista. Puikkarilla järjestetyt K18-bileet taisivat olla Frostbiten jälkeen toiset (?) animuiltabileemme, mutta luvassa oli jälleen syvä huokaus. Ymmärrän EDM:n käytön suosion, mutten itse juuri jaksa kuunnella (saati tanssia) esimerkiksi hardcorea tuntikaupalla. Koska Animeconin sivuilla ei ollut esiintyjäkuvausten yhteydessä kellonaikoja, pamahdimme itse paikalle ilmeisesti tällaiseen katveeseen, jossa pari tuntia jäätäviä tilausjonoja ja huutamalla käytyjä keskusteluja tekivät tehtävänsä. Tanssilattialla näytti kyllä olevan hikinen tunnelma, mutta vetäydyimme itse Homosaatio-luennon inspiroimana katselemaan mieluummin loppuyöksi NicoNicosta psykedeelisiä Free!-videoita. バーカバーカ、バーカバーカ！
Vaikka ilta ei tällä kertaa venähtänytkään kovin pitkäksi, oli aamulla olo silti sunnuntaille tyypillisen ryytynyt. Myöhäisen aamiaisen ja yleisen lagituksen ansiosta selvisimme Musiikkikeskukselle vasta hieman ennen kello kahtatoista, minkä ansiosta missasin mm. viikonlopun toisen Free!-aiheisen luennon. Maijan bussin suunnatessa takaisin Helsinkiin jo klo 14 emme myöskään päässeet katsomaan Kurobas-aiheista luentoa, joten lyhyt sunnuntaivisiitti käsitti oikeastaan vain sosialisointia tuttujen kanssa sekä Baymax-yhteiskuvan, koska Baymax. Toisaalta Suomen kesä tarjosi sunnuntain puolella parastaan arktisen viiman muodossa, joten ennenaikainen lähtö ei jäänyt harmittamaan.
Kun suurin osa tarjonnasta jäi täten siirtymisten tai ruokailun jalkoihin, jäi tapahtuman sisällöstä aika ylimalkainen kuva. Jo kuuden maissa päättyvä luento-ohjelma sai kartan tuntumaan jotenkin tyhjältä, vaikka määrällisesti ohjelmaa pyörikin kerrallaan useammassa salissa. Tapahtumapaikan rajoitteille ei toki voi kuin parhaansa, mutta järjestely osoitti myös miksi olen kokenut Sibeliustalon niin miellyttäväksi: pitkälle iltaan jatkuvasta ohjelmasta löytyy yleensä vähintään yksi “hei, nyt ois aikaa tsekata joku noista” -ohjelma, eikä kaksi aktiivista luentosalia hajauta yleisöä (lue: aiheuta päällekkäisyyksiä) yhtä paljon kuin kolme. Jo mainittu Homosaatio-luento osoittautui lopulta ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi niin ajoituksen kuin ohjelmakuvauksensa puolesta, vaikka tietoista conihengausta ei ollut tarkoitus lähteä larppaamaan.
kamarimusiikkisalin lava best, mee ny v**tuun siitä kuvaamasta ku oon spuge
Aikamatkailu Animeconiin olikin tavallaan onnistunut empiirinen kokeilu ohjelmanpitäjän näkökulmasta, mutta normikävijänä olisi ollut kova kynnys lähteä Turusta asti Kuopioon tukkimaan Musiikkikeskuksen käytäviä. Tilan sokkeloisuuden vuoksi yleistunnelma oli jo Nekoconin aikaan omaan makuuni jotenkin rauhaton, eikä näin isolla ihmismassalla auta bingolotota Suomen kesän kanssa. Lauantaille siunaantui tällä kertaa säätiedotuksista huolimatta pääasiassa aurinkoista, mutta muutoin sisätiloissa hengaaminen on käytännössä mahdotonta. Taidekuja oli kokonsa puolesta hyvä, ilmastoinniltaan taas karsea. Greenroomia puolestaan en normo-Maijan ja tungoksen takia edes yrittänyt etsiä, vaikka Desuconissa tila on aina yksi suosikkiasioitani koko tapahtumassa.
Desucon-vertauksilta on toisaalta vaikea välttyä, sillä Frostbite oli pitkään ainoa kosketukseni animetapahtumien nykytilaan. Animeconiin suuntasinkin aika neutraaleilla odotuksilla, mutta toteutuivatko ne? Kyllä ja ei. Henkilökohtaisesti minulla oli todella hauskaa: omasta ohjelmasta jäi ihan ok olo, ihmiset olivat ystävällisiä ja tarttuipa mukaan uusia tuttavuuksiakin. Vaikka conia edeltävät päivät olivat yhtä Via Dolorosaa, ei viikonloppuna enää tarvinnut väistellä kierrepalloja tai itkeä verta oman peilikuvan edessä. Kävijän näkökulmasta en sen sijaan saavuttanut mitään eeppistä conifiilistä saati kokenut olevani keskeisintä kohdeyleisöä, joten tapahtuman kokonaisarvosanaksi jää “ihan jees”. Toisaalta sama fiilis kummitteli myös kesän Desuconissa, joten viimeistään Traconissa selvinnee, palveleeko Frostbite yksinkertaisesti omia tarpeitani parhaiten.
Kaikesta huolimatta olen erittäin tyytyväinen päätökseeni lähteä Animeconiin. Viikonloppu oli hyvä irtiotto arjesta, eikä iltabileitä lukuun ottamatta hampaankoloon jäänyt mitään erityistä. Iso kiitos tästä kuuluu järjestäjille, joiden ansioista saatoin keskittyä oman ohjelmani tekoon ilman sählinkejä tai stressiä. Jopa Maijan kotiin unohtama (….) ranneke saatiin korvattua, enkä yleisesti hengaukseltani bongannut järjestelyistä mitään kriittisiä mokia. Kun Musiikkikeskuksen remppa ensi vuonna ajaa Animeconin poikkeuksellisesti Jyväskylään, ei ole lainkaan mahdotonta että pitäisin tapahtumassa uudelleen ohjelmaa – mutta mahdotonta ei ole myöskään Putinin kaapistatulo, joten täysin en asian suhteen lähtisi hengitystäni pidättelemään.
Fujoshiluola 