Fujoshiluolan kuumottavimmat mangat 2018

Fujoshiluolan perinteinen listaus viime vuoden kuumottavimmista BL-mangoista on taas täällä! Listan tarkoituksena on muistella mieleenpainuvimpia, kiinnostavimpia ja kuumottavimpia BL-tarinoita viimeisen vuoden ajalta. Jos viime vuoden keskustelua herättäneet BL-julkaisut kiinnostavat, tsekkaa myös uusin Kono BL ga yabai -listaus ja vuoden 2019 Chil Chil BL Award -ehdokkaat.

 

Maijan valinnat:

Syundei: Go For It, Nakamura! (Ganbare! Nakamura-kun)

Ujosta ja eksentrisestä Nakamurasta kertova komediasarja oli yksi viime vuoden sympaattisimmista ja hauskimmista lukukokemuksista. Samalla kyseessä oli yksi vuoden parhaista englanninkielisistä BL-julkaisuista, joten kaikki kiitokset Seven Seasille. Ihanaan koulutoveriinsa salaa ihastuneen päähenkilön seikkailut voittavat puolelleen, eikä edes haittaa vaikka ensimmäisen pokkarin aikana ei suhteessa ystävystymistä pidemmälle päästäkään. Onneksi tarina kuitenkin jatkuu edelleen Opera-lehdessä, joten jatkoa sopii odottaa. Ihanaan kasarityyliin piirtävältä Syundeilta saadaan tänä vuonna englanniksi myös synkempi tarina Total Eclipse of the Eternal Heart.

Akabeko: Chou to hana no kankeisei

Tämä sarja pääsi listalle mukaan ehdottomasti kuumottavuutensa takia, josta mangaka Akabeko myös hyvin tunnetaan. Monet hänen tarinoistaan ovat jättäneet tunnepuolella aika kylmäksi, mutta tämä tarina iski kuin tuhat volttia. Salarymanien eroottispainotteisia työpaikkaromansseja tuli viime vuonna luettua aika urakalla, mutta Chou to hana erottui joukosta kiinnostavalla hahmodynamiikallaan. Hahmojen suhde lähtee liikkeelle tyypillisestä kiristyskuviosta, mutta siitä kasvaa nopeasti jotain ihan muuta. S&M-henkinen suhde tekee molemmille hahmoille hyvää, kun ukehahmo Hanada pääsee toteuttamaan masokistisia taipumuksiaan ja seme Chouno saa nuoruuden hyväksikäyttökokemusten jälkeen takaisin itsetuntoa ja kontrollin omasta kehostaan. Lisäksi tarinassa pohditaan kiinnostavasti, kummalla hahmoista on suhteessa lopulta enemmän valtaa. Bonuspisteitä ropisee myös hahmojen väsyneiden silmien ja ilmeiden ansiosta. Sarja jää tässä pokkarissa harmittavan lyhyeksi, mutta sille ilmestyy onneksi parhaillaan jatkoa nimellä Chou to hana no hitsuzensei.

Mataaki Kureno: Kanashi

Tämä surumielinen ja hidastempoinen tarina jäi mieleen ennen kaikkea tavasta jolla se käsittelee biseksuaalisuutta. Päähenkilö Shuuma auttaa kodittomaksi jäänyttä entistä luokkatoveriaan tarjoamalla tälle yösijan, ja huoleton Kakeru haluaa tietysti maksaa avusta luonnossa. Pian kämppisratkaisu muuttuu pysyväksi, mutta hahmojen välinen suhde jää hyvin epämääräiseksi. Kakeru deittailee jatkuvasti niin miehiä kuin naisiakin, mutta alkujaan hetero Shuuma ei saa tätä mielestään. Satunnaiset tyttöystävät eivät myöskään tee Kakerusta yhtään sen vähemmän kiinnostunutta miehistä, vaan tämän ongelmat ovat enemmänkin sitoutumisessa ja omien tunteiden ilmaisussa. Loppuratkaisu jää kaiken vatkaamisen jälkeen hieman epätyydyttäväksi, mutta sarjan huumori, melankolinen tunnelma ja kiinnostavat teemat saavat sen silti erottumaan joukosta. Ilahduttava yksityiskohta on myös roolien switchaus seksikohtauksissa, vaikka Kakeru hahmoista se aloitteellisempi onkin.

Kaya Azuma: Rumspringa no joukei (The scene of my Rumspringa)

Yksi viime vuoden kiinnostavimmista uusista mangakatuttavuuksista itselleni oli Kaya Azuma, jonka taidot hauskojen ja eroottisten tarinoiden tekijänä tulivat tutuksi esimerkiksi Sakurada-senpai kaizou keikaku -sarjassa. Lopulta siitä vei kuitenkin voiton tämä astetta vakavampi manga, joka kertoo amissi-nuoren ja entisen tanssijan välisestä romanssista. 80-luvun Yhdysvaltoihin sijoittuva tarina on täynnä lempeää nostalgiaa, suurta draamaa ja katkeransuloista luopumista, kun ikänsä uskonnollisessa amissi-yhteisössä asuneen Theon on lopulta tehtävä valinta perheensä ja tulevaisuutensa välillä. Myös tanssijan urasta haaveilevan Oswaldin toiveita ja traumoja käsitellään koskettavasti. Etenkin upea lopetus iski suoraan tunteisiin, ja tarina oli muutenkin koukuttava alusta loppuun. Azuman notkea taide tukee sekä koomisempia että vakavampia kohtauksia, eikä seksiä tästäkään tarinasta puutu.

Airinin valinnat:

Asuka Ibuki: Nipple Bingo (Chikubingo)

Asuka Ibukin Nipple Bingosta on tullut avauduttua aiemmin jo täällä, joten ei varmaan tule minkäänlaisena yllätyksenä että tämä manga kiilasi oman listani kärkipäähän. En edelleenkään tiedä miten alkujaan yliherkistä nänneistä kertova tarina onnistui syventymään stereotyyppisestä lähmintäkomediasta koskettavaksi ihmissuhdedraamaksi, mutta osansa tässä on varmasti Asuka Ibukin tavoitteella pureutua hahmoihinsa pintaa syvemmältä: koulupahis ja tsunderemestari Kishiwadan sekä pinnallista naistenmiestä esittävän Andoun taustalta löytyy yllättävän monimutkainen dynamiikka, jossa kumpikaan hahmoista ei ole selkeästi niskan päällä. Rinnalla kulkevasta huumorivaihteesta ei myöskään olla tingitty, joten lopputuloksena on aika lailla itselleni täsmäräätälöityä viihdettä: toisiaan turpaan tempovia teinejä, itseironiaa ja visuaalisia vitsejä, sekä kaiken keskellä hetkiä joina hahmot unohtavat roolinsa ja kokevat Aidosti Hercciä Tunteita. Nyt kun niitä uusia lukuja vielä ilmestyisi enemmän kuin yksi puolessa vuodessa, niin pääsisin taas nauramaan ja ulisemaan näiden apinoiden parissa…

Scarlet Beriko: Jealousy

Monimutkaisista dynamiikoista puheen ollen, Scarlet Berikon Jealousy oli yksi vuoden kuumottavimmista, myös hämmentävimmistä lukukokemuksista. Jealousy on nimittäin esiosa Scaberin taannoiselle Tatsuyuki Ooyamato the 4th:ille, jonka pääpahiksen eli Rogin olisin mieluusti heittänyt pää edellä patteriin. On siis kohtalon ironiaa että tykästyin näin paljon Jealousyyn, joka puolestaan kertoo Rogin sekä Tatsuyukin isän, yakuza-pomo Akitoran menneisyydestä. Kyseessä on kaksin verroin sekopäisempi teos, joka ei Ongelmallisuuttaan™ peittele: Rogin pakkomiellettä Akitoraan ei romantisoida turhalla lässynläällä, vaan hahmojen välille muodostuu häpeilemättömän epäterve suhde. Scaberin ratkaisu esittää aiemmin sadistisena nähty Rogin hahmo säälittävässä, mutta lopulta myös aika inhimillisessä valossa onkin suurin syy sille, miksi Jealousy voitti minut puolelleen. Rogi on sekä manipuloija että manipuloitu, haavekuviinsa fiksatoitunut ja hedonismista elävä urpo, jonka hetkittäin myös aidoilta tuntuvat hetket Akitoran kanssa jättävät katkeransuloisen jälkimaun. Tästä minä nautin (plus Akitoran vaimo Asami on koko sarjan MVP).

Harada: Yoru to Asa no uta Ec (The Song of Yoru & Asa Encore)

Noin väitöskirjan mittainen postaus Yoru to Asa no utan merkityksestä omalle sielunmaisemalleni odottaa edelleen oikeaa hetkeä (ja niitä oikeita sanoja joilla nämä tunteet kuvata), joten puhutaan lyhyesti hetki sen jatkosta, Yoru to Asa no uta Ec:stä. Mielenterveyden ja tukielimet mutkalle vetäneen teoksen jatko-osalla kun oli isot saappaat täytettävänään: Ec:ssä päästään näkemään Yorun ja Asan seurustelua nyt kun pahimmat tunnelukot on saatu avattua, ja elämän muut realiteetit kuten bändiura painavat päälle. Lopputuloksesta olen kahtiajakoinen, sillä yhtäältä sain vihdoin elämääni sitä vähemmän seinät pystyssä -Asaa joka joutuu aktiivisesti osoittamaan Yorulle haluavansa olla tämän kanssa, toisaalta jatko-osa koostuu vähän tilkkutäkkimäisesti yhteen liitetyistä juonikuvioista mikä ei muodosta aivan alkuperäisen vertaista kaarta. Tästä huolimatta sarjan teho on kuitenkin niin kova kohdallani että plussan puolelle jäädään heittämällä. Ps. menisin edelleen silmänräpäyksessä Yorun kanssa naimisiin, koska on mahdollista tämmöinen kysyn vaan

Maaliskuun Renta!-suositukset

Long time no ABC! Tällä kertaa Fujoshiluolan mangasuosituksissa liikutaan erilaisten fetissien maailmassa. BL-mangasta löytyy materiaalia mitä erilaisimpien mieltymysten ystäville, kuten näistä kolmesta varsin erilaisesta sarjastakin näkyy. Tärkeimmäksi elementiksi näissäkin tarinoissa tosin nousevat erilaiset ihmissuhdedynamiikat, joten lukija voi nauttia juonesta vaikka seksikohtaukset eivät sitä ominta kink-fodderia olisikaan.

Koulupahiksia ja nännien näpräilyä: Asuka Ibuki – Nipple Bingo

”Tässäpä manga jonka premissi lentelee aivan omissa sfääreissään kaikessa älyvapaudessaan. Koulun kovin pahis Kishiwada tunnetaan paitsi tappelutaidoistaan, myös siitä ettei hän helteelläkään luovu paksusta vaatekerroksestaan. Tatuointien tai muinaisten kirousten sijaan hän piilottelee paitojensa alla erityisherkkiä nännejä, joiden pienikin hipaisu aiheuttaa tälle varsin sopimattomia reaktioita. Liikuntatunnit, ruuhkajunat ja muut varsin arkiset asiat ovat Kishiwadalle yhtä miinakenttää, ja tämän suuri unelma onkin päästä kirurgiaan jossa elämää hankaloittavat nännit poistettaisiin kokonaan. Siihen asti hän tekee kaikkensa salatakseen ongelmansa ystäviltään ja vihamiehiltään. Se ei kuitenkaan ole niin helppoa, kun kuvioihin ilmestyy yllättäen Kishiwadan lapsuudenystävä Andoh. Tämä haluaisi lämmitellä uudestaan välejään Kishiwadaan, joka tosin ei suhtaudu jälleennäkemiseen riemulla: onhan Andoh ainoa joka tuntee hänen salaisuutensa, ja oikeastaan myös syypää sen kehittymiseen. Tarina kulkee vahvasti kieli poskessa, eikä missään vaiheessa ota itseään liian vakavasti. Vitsit eivät aina osoita erityisen hyvää makua, mutta eipä se toisaalta mikään yllätyskään ole. Kaiken höpöhöpön keskellä poikien suhdetta kehitellään ihan kutkuttavasti, ja cliffhangereihin päättyvät luvut saavat janoamaan lisää. Uskallan veikata että kunhan Kishiwada hyväksyy omat tunteensa Andoh’a kohtaan, eivät nännitkään lopulta ole enää ongelma.”  -maipon

“Ei nyt jeesus ja ei nyt saatana. Siinä aika lailla se mitä mieltä olen tästä teoksesta, sillä kyseessä on ehkä älyvapainta settiä mitä olen aikoihin lukenut (jopa alla oleva Bodysuit Fetish mukaan lukien), ja SILTI hyvinvointini on jokseenkin vaakalaudalla joutuessani odottamaan uusia lukuja hamaan tulevaisuuteen asti. Tämäkö on se tunne, kun huomaa rakastuvansa päähahmoihin sarjassa jonka premissiä ei edes kykene yskimättä selostamaan? Herkästä kukasta koulun pahikseksi kasvaneen Kishiwadan ja tämän ilkikurisen lapsuudenystävä Andoh’n seikkailut turhankin erogeenisten nännien luvatussa maailmassa rikkoo aivot ja mielenterveyden, mutta hahmojen karakterisaatio on samalla top tier omien mieltymysteni kanssa. Huumorissa ja turpaanvedossa ei säästellä, mikä on loppupeleissä noin sata kertaa itse kink-fodderia kuumottavampaa matskua ainakin jos minulta kysytään. Mitä tämä sarja ylipäätään yrittää kertoa? Miksi olen niin investoitunut näiden idioottien väliseen ihmissuhteeseen? Mitä on maksa? Soittakaa nyt joku herranjumala apua.” -airinpie

Spandexin lumoissa: Uni Yamasaki – Bodysuit Fetish

”Bodysuit Fetishissä liikutaan design-opistossa, jossa päähenkilö Yoji opiskelee hahmosuunnittelua. Hän tarvitsee ystäviensä kanssa tekemälleen pelille promomateriaalia, ja pyytää apua koulun muotioppilaiden muodostamalta cosplay-kerholta. Asujen valmistuksesta vastaava alansa huippu Toma suostuu ompelemaan Yojin suunnittelemat asut yhdellä ehdolla: hän haluaa Yojin henkilökohtaiseksi mallikseen. Pian käy kuitenkin ilmi, ettei tarkoituksena ole mallata mitä tahansa asuja, vaan tiukkoja spandex-haalareita jotka ovat Toman fetissi. Kankaan läpi koskemistahan ei lasketa seksiksi eikä varsinkaan homoksi, vai mitä? Vähitellen mallisessiot muuttuvat yhä intensiivisemmiksi, ja kehiin astuvat myös tunteet. Alun höpöpremissistä sitä oli vaikea uskoa, mutta hahmojen asteittainen suhteenkehitys ja kasvavat tunteet on toteutettu ainakin itseäni kiinnostavasti ja myös varsin liikuttavasti. Yllättävien tuntemusten lisäksi toinen sarjan vahvuuksista on tapa, jolla Toman fetissiä käsitellään. Vaikka Yoji pitää Tomaa pervertikkona ja sanoo sen suoraan, ei Toman taipumuksia pidetä lopulta mitenkään häpeällisinä tai väärinä. Parhaita kohtia olikin mielestäni tarinan loppupuolella nähtävä kohtaus jossa Yoji antaa Toman toteuttaa fantasioitaan oikein antaumuksella. Pidän erilaisia kink-aiheita käsittelevistä tarinoista eniten sen takia, että normista poikkeavat mieltymykset kannustavat avoimeen keskusteluun seksistä ja siihen liittyvistä toiveista. Bodysuit Fetish hoitaa tämän osuuden oikein mallikkaasti.” -maipon

”Koska superspesifit fetissit eivät ylipäätään ole se Oma Juttuni, supertiukoissa spandeksipuvuissa lähmintä ei soitellut ideana sen suurempia sydämeni säveliä. Lopputulos yllätti silti ihan positiivisesti. Tämänkertaisesta kolmikosta Bodysuit Fetish on itselleni ehkä se perinteisintä BL:ää edustava teos, mutta Nipple Bingon kaltaisen perseilyn sijaan aihetta lähestytään edes hieman enemmän tosissaan. Mukaan mahtuu paljon viihdyttäviä yksityiskohtia supersankareista cosplay-pukuiluun, kun grasuilu kohtaa muotisuunnittelun Yojin ja Toman eriskummallisessa bisnesjärjestelyssä. Rinnalle ympätty kolmiodraama on vähän itsetarkoituksellisen oloinen ja Toman designit Yojin videopelihahmoille oikeastaan aika karseita, mutta mitäs me pienistä – kokonaisuus kun pysyy kaikin puolin ihan kasassa. Itse premissi mahdollistaa lisäksi vähän kerrallaan eskaloituvan fyysisyyden, mikä osoittautui itselleni lopulta tunnekuvausta mielenkiintoisemmaksi seikaksi. Plussaa lopun häpeilemättömästä omien lempihahmojen pseudolarppauksesta: jos ei vähän voi omia sentai-sankareita apinoida niin mitä iloa niistä spandekseista edes on!?” -airinpie

Feikkiseurustelua mekkojen kera: Emi Mitsuki – Where Love Goes

”Where Love Goes on kuukauden suosituksista selkeimmin ~vakavaa draamaa, vaikka siinäkään esitettyä mekkoilua ei lopulta ole tarkoitettu juonielementtiä kummoisemmaksi kommentaariksi. Samassa lukiossa opettavien Izumon ja Muroton ihmissuhdesotku saa kuitenkin monenlaisia piirteitä aina paikallisen majakan legendasta menneisyyden traumoihin, joten draamalta ei vältytä. Identiteetti_hommat ovat läsnä mielenkiintoisella tavalla, kun suositun mutta itsekkään Muroton sekä vaihtelevasti nyhveröyttä ja selkärankaa yhdistelevän Izumon lisäksi ruututilaa saavat myös lukion oppilaat omine tunneongelmineen. Mielenkiintoisimmaksi teemaksi teoksessa osoittautui lopulta juuri vaikeus ymmärtää omia tunteita, ja kuinka helppoa niitä on projisoida suuntaan jos toiseen lohtua etsiessä. Kehyksenä toimiva majakkamysteeri luo tarinalle sadunomaisen yleisfiiliksen ja taide miellytti vakaalla viivankäytöllään paljon, joten vaikka Where Love Goes ei uponnut sillä kaikista henkilökohtaisimmalla tasolla (miksi muhun uppoaa joku hiton nipple bingo?! kenet voin haastaa oikeuteen), suosittelisin sitä eniten varauksetta tämänkertaisesta kolmikosta kaikille Aikuisten (ja vähän teinienkin) Ongelmista kiinnostuneille.” -airinpie

”Jos yksipuoliset tunteet ja surumieliset aikuiset herättävät tunteita, tämä tarina on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen. Pikkukaupungin opiskelijatyttöjen keskuudessa suosittu komea opettaja Muroto pyytää opettajakollegaansa Izumoa poseeraamaan valokuvassa hänen tyttöystävänään, jotta saisi karistettua ihailijat kannoiltaan. Murotoon ihastunut Izumo suostuu, vaikka tietää sen luultavasti johtavan entistä hankalampiin tunteisiin. Oman twistinsä muutenkin sekavaan suhteeseen tuo lukiolaispoika Tomogashima, joka niin ikään vaikuttaa olevan ihastunut Murotoon. Tässä kolmiodraamassa – tai tarinassa ylipäätään – harva asia kuitenkaan on ihan sitä miltä aluksi näyttää. Hahmot eivät itse saa erityisempiä kiksejä mekoista ja meikeistä, mutta niiden varjolla Izumo voi olla homoutensa kieltävän Muroton lähellä. Pitsialusvaatteista pitäville lukijoille on kuitenkin luvassa silmänruokaa, joten tarinassa on ajateltu ehkä enemmän yleisön kuin hahmojen fetissejä. Visuaalisia yksityiskohtia tärkeämpää on lopulta sarjan haikea ja verkkainen tunnelma, kun kukin hahmoista yrittää ymmärtää ja hyväksyä omat tunteensa ja toiveensa. Koskettava tarina teki itseeni vaikutuksen niin juonellaan kuin piirrosjäljelläänkin (eikä seksikohtauksissakaan ollut vikaa), joten pidän jatkossakin silmät auki Emi Mitsukin töille.” -maipon