Aina välillä BL-mangaa lukiessa tulee vastaan niin kertakaikkisen vahvoja sydämentykytyksiä aiheuttavia tarinoita, että niistä tekee mieli huutaa kattojen päältä koko maailmalle. Jokaisella on dokidokille omat kriteerinsä, mutta itselleni tuntuu parhaiten toimivan kombo jossa yhdistyvät söpö piirrostyyli, hahmojen välille syntyvä, esim. jaetusta salaisuudesta muodostuva jännite, sekä vähän pöljät mutta silti inhimillisiltä tuntuvat päähenkilöt. Hyviä esimerkkejä tällaisista tarinoista ovat Yamamoto Atarun Nise x koi boyfriend sekä Kisaragi Manamin piirtämä Junketsu drop. Nämä sarjat eivät välttämättä tarjoa juurikaan älyllistä stimulaatiota, mutta tunteita sitten sitäkin enemmän.
Viimeisin löytöni tähän jatkumoon on Ayumi Sakin Mousouka, koi o suru, joka on tekijänsä debyyttijulkaisu. Erityisesti tankoubonia varten piirretty nimitarina kertoo lukiolaispoika Yumasta, joka näkee vahingossa nörtihtävän koulutoverinsa Soutan lukemassa BL-mangaa ruuhkametrossa. Souta vannottaa Yumaa pysymään vaiti näkemästään, koska pelkää homoutensa paljastumisen tarkoittavan samalla entistä pahempaa sosiaalista eristämistä koulussa. Yuma kuitenkin kiinnostuu ekstentrisestä Soutasta, ja pian pojat jo ystävystyvätkin. Vähitellen Yuman kiinnostus tosin alkaa saada hieman ei-heteroseksuaalisia sävyjä…
Tarinan parasta antia on poikien hitaasti mutta varmasti etenevä ystävyys, jonka taustalla kytevää jännitettä pitää yllä Yuman uteliaisuus Soutan seksuaalisuutta kohtaan. Aluksi tämä vaikuttaakin tyypillisen tampiolta, sopimattomia kysymyksiä möläyttelevältä heterojäbältä. Yuma kuitenkin osaa myös kunnioittaa Soutan erilaisuutta, vaikka ei sitä täysin ymmärräkään, ja päätyy kerta toisensa jälkeen rohkaisemaan tätä vaikeina hetkinä. Vilpittömän Soutan tapa näyttää ilonsa ja surunsa on niin aseistariisuvan suloista, että vähitellen se saa Yuman pään pyörälle. Mitä enemmän Yuma yrittää järjellä kieltää omia tunteitaan, sitä vaikeampi hänen on lopulta vastustaa Soutaa.
Ihan normaali ruokapöytäkeskustelu
Yuman ihastuminen Soutaan on kirjoitettu luontevan tuntuisesti. Aluksi tämä on lähinnä kiinnostunut Soutan persoonallisuudesta, ja poikien suhde pohjaakin ensin puhtaasti ystävyyteen, kun nämä lähentyvät yhteisen mangaharrastuksen avulla. Alusta saakka mukana ollut jännite ei silti koskaan pääse täysin katoamaan, ja suhteessa on selvästi jotain erityistä, kun yleensä rento Yuma reagoi Soutan sanoihin ja tekoihin voimakkaan tunteellisesti. Uskottavalta tuntuu myös Yuman epäröinti uteliaisuuden ja pelon välimaastossa: toisaalta hän fantasioi ystävästään luettuaan tältä lainaamaansa BL-mangaa, toisaalta hän on hermostunut suunnasta johon heidän suhteensa on mahdollisesti menossa.
Myös Soutan homoutta käsitellään läpi tarinan herkästi ja uskottavasti. Pelko ulkomaailman reaktioista painaa selvästi tämän mieltä, ja realismi viiltää rintaa, kun Souta kertoo pysyttelevänsä omissa oloissaan jotta ei päätyisi ihastumaan keneenkään. Itse aiheutettu eristäytyminenkin tuntuu tästä paremmalta vaihtoehdolta kuin sydänsurut ja yhteiskunnan tuomitseminen. Yhtä pahalta tuntuu myös tunne siitä, ettei hänellä edes ole oikeutta rakastua ihailemiinsa ihmisiin. On siis varsin helppo ymmärtää, miksi Souta on päättänyt paeta tosielämän paineita fiktiiviseen haavemaailmaan. Samalla tämä kuitenkin huokuu hiljaista kaipausta, jota Yuma ei voi olla huomaamatta.
Yuma on reilu jätkä
Vaikka en vaadi tai odota BL-mangalta täydellistä realismin tasoa seksuaali-identiteetin käsittelyssä, on aina ilahduttavaa törmätä tarinoihin joissa asia on silti otettu huomioon tavalla tai toisella. Mousouka onnistuu pitämään tasapainossa niin tarinan realistisemmat elementit (homouden yhteiskunnallinen stigma, heterona itseään pitäneen epäilys ja hämmennys) kuin toiveidentäyttö- ja fantasiaosaston, jossa rakkaus voittaa pelon ja kaikki uskaltavat lopulta seurata tunteitaan. Lisäksi on mukavaa, että ”homo ihastuu heteroon” -asetelmasta huolimatta kummallakaan hahmolla ei ole selvää etulyöntiasemaa toiseen. Molemmilla on selvästi taka-ajatuksia vaikka ne eivät pahantahtoisia olekaan, ja molemmat ovat aktiivisia toimijoita. Yuma kamppailee jatkuvasti Soutan tahattoman johdattelun kanssa, mutta Souta on se joka ensimmäisenä tekee siirtonsa näyttääkseen tunteensa.
Yuman sisäisen monologin lisäksi tarinan tunnelatausta täydentää Ayumi Sakin pyöreä ja herkkä piirrostyyli. Hahmojen ilmeet ja eleet kertovat näiden tunteista niin hyvin, että lukijan on mahdollista sekä saada osviittaa Soutan sisäisestä maailmasta vaikka tämä ei näkökulmahahmo olekaan, että ymmärtää miksi tämä saa Yuman sydämen pamppailemaan.
Souta, olet täydellisen suloinen ja varmaan tuoksutkin hyvältä
Vaikka mangaan on saatu mukaan yllättävän vakaviakin teemoja, säilyy tarinan yleisfiilis silti enimmäkseen kevyenä ja söpönä. Mukaan mahtuu myös huumoria, jota tuo etenkin leikittely erilaisilla BL-tropeilla. Yuman esittämä ehdotus siitä, että tämä pitää Soutan salaisuuden jos pääsee itse kopeloimaan tätä on yhtä kliseinen kuin Soutan metrossa lukemat sarjakuvat, ja paljastuukin pian pelkäksi vitsiksi. Yuma joutuu myös kestämään Soutan ainaista hehkutusta milloin mistäkin BL-mangasta, mikä on varsin tyypillinen fujoshin tai fudanshin ystävän ongelma.
Ainoana miinuksena tarinassa on seksin puute – sitä nähdään lähinnä hahmojen päiväunelmissa. Muissa kokoelman lyhyissä tarinoissa kuitenkin on mukana K18-materiaalia, joten tavallaan on sääli että seksikohtaukset on säästetty muille kuin kirjan pääparille. Sekin on kuitenkin helppo antaa anteeksi, kun lukeminen joka tapauksessa aiheuttaa ainakin allekirjoittaneessa rytmihäiriöitä ja aivotoiminnan vajausta.
Fujoshiluola 