Mitä Banana Fishin jälkeen?

Akimi Yoshidan legendaariseen mangaan perustuva Banana Fish -anime alkoi tasan vuosi sitten, ja halusin tehdä vuosipäivän kunniaksi jotain sarjaan liittyvää. Animen loppumisestakin on jo kulunut puoli vuotta, mutta se jätti jälkeensä intohimoisen joukon uusia (ja vanhoja) faneja. Osa sarjan katsoneista on varmasti jo siirtynyt uusien obsessioiden pariin, mutta jos sarjassa nähtyihin maisemiin tai teemoihin tekee edelleen mieli palata jossain muodossa ja mangaversiokin on jo luettuna, voi näistä sarjoista löytää yhtäläisyyksiä banaanikalan kanssa. Tässä siis lukusuosituksia kesälle Banana Fishin hengessä, olkaa hyvä.

Akimi Yoshida: Yasha

Yasha on Akimi Yoshidan tuotannossa eräänlainen henkinen jatkaja Banana Fishille. 1996-2002 ilmestynyt manga sijoittuu Japaniin, ja yhdistelee banaanikalasta tuttuun tapaan shoujomangaa ja toimintaa. Tarina ei varsinaisesti ole jatkoa Banana Fishille, mutta mangassa vierailee pari Banana Fishistä tuttua hahmoa kuten Sing ja Yut-Lung. Tuttua tavaraa ovat myös yliluonnollisen lahjakas päähenkilö sekä päähenkilöpoikien läheinen suhde. Tällä kertaa mukana tosin on myös scifi-elementtejä selittämässä päähenkilön ylivertaisuutta.

Lue jos: kaipaat lisää Akimi Yoshidan kynäilemää toimintaa tai haluat tietää miten joidenkin Banana Fishin hahmojen tarinat jatkuivat.

Marimo Ragawa: New York New York

Banana Fishin tapahtumapaikka New York edusti Japanilaisessa mielikuvituksessa 1980–90-luvuilla samanaikaisesti vaaraa ja vapautta. Sekä Japanin talouskuplan vuosina 80-luvulla että kuplan puhjettua monet japanilaiset tytöt ja naiset lähtivätkin etsimään itseään ja onneaan Yhdysvalloista ja etenkin New Yorkista. Banana Fish ei ollut ainoa sarja joka hyödynsi näitä mielikuvia. New Yorkiin sijoittuu myös 1995-98 ilmestynyt, kahden homon poliisin suhteesta kertova New York New York. Muita New Yorkiin sijoittuvia, homoseksuaalisuuden teemoja sivuavia sarjoja samalta ajalta ovat Akisato Wakunin Tomoi sekä Matoh Sanamin Fake.

Lue jos: Olet kiinnostunut ajankuvasta tai vähemmän silotellusta homosuhteiden kuvaamisesta.

Moto Hagio: A Cruel god reigns

Seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta on yksi Banana Fishissä toistuvista teemoista. Samaa aihetta käsiteltiin aikanaan useissa tytöille suunnatuissa, poikien välisiä suhteita kuvaavissa sarjoissa kuten Keiko Takemiyan Kaze to ki no uta (1976–84) ja Moto Hagion Heart of Thomas (1974). Astetta syvällisemmin aihetta käsittelee Moto Hagion piirtämä, 1992–2001 ilmestynyt 17-osainen opus Zankokuna kami ga shihai suru (A Cruel God Reigns). Tarina pureutuu perheen sisäisen hyväksikäytön psykologiaan ja traumoista toipumiseen, ja on aiheensa vuoksi melko raskasta luettavaa. Pitkä tarina alkaa piinaavana jännityskertomuksena hyväksikäyttävän isäpuolensa tappamisesta haaveilevasta pojasta, mutta kehittyy lopulta realistisuudessaan raskassoutuiseksi kertomukseksi paranemisen vaikeudesta.

Lue jos: olisit kaivannut Ashin traumojen käsittelyyn syvällisempää ja realistisempaa otetta.

Setona Mizushiro: Shanghai 1999

Banana Fish sisältää överiyteen asti jengisotia, ysärimuotia ja tietysti draamaa. Samaa henkeä on neliosaisessa, Kiinaan sijoittuvassa dramaattisessa BL-mangassa Shanghai 1999. Sarja alkoi vuonna 1996, ja Setona Mizushiro on siinä parhaassa ysäriterässään. Mangan pääosissa seikkailee kaksi toisiaan kyräilevää jengiä jotka pitävät Shanghain katuja hallussaan. Tietysti jengisodan puhjetessa kaksi poikaa vastakkaisilta puolilta löytävät myös toisensa, ja muitakin epäonnisia suhteita muodostuu tarinan mittaan. Tragediaksihan koko homma muuttuu, mutta sellaisella intensiteetillä ettei voi kuin yrittää pysytellä kyydissä.

Lue jos: kaipasit Banana Fishiltä vielä enemmän jengimeininkejä, tykästyit kiinalaisiin hahmoihin tai rakastat traagisia loppuja.

Nakamura Asumiko: J no subete

Banana Fish -manga syntyi aikana jona BL ei vielä ollut vakiintunut omaksi mangan alalajikseen, ja sitä voikin pitää eräänlaisena 70- ja 80-lukujen proto-BL:n henkisenä jatkana. Samaa henkeä löytyy myös Nakamura Asumikon 2004–06 ilmestyneestä J no subete (All about J) -mangasta, joka on selvä pastissi aiempina vuosikymmeninä nähdyistä poikarakkaudella höystetyistä sisäoppilaitostarinoista. 50-60-lukujen Yhdysvaltoihin sijoittuva manga kertoo transsukupuolisen J:n kasvutarinan väkivaltaisesta kodista poikakoulun asuntolaan ja myöhemmin Marilyn Monroe -imitaattoriksi New Yorkiin. Kaunis ja lapsesta asti miesten himoitsema J on lähtökohdiltaan hieman samankaltainen hahmo kuin Ash, mutta tämän tarina muotoutuu lopulta aivan toisenlaiseksi.

Lue jos: kaipaat mangaa ajalta kun BL oli vasta syntymässä mutta toivot edes jokseenkin vakavastiotettavaa kuvausta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.

Jaryuu Dokuro: Endless World

Väkivaltaisessa maailmassa eläminen sekä ystävien ja rakastettujen menettäminen on Banana Fishin hahmoille tuttua puuhaa. Samoja teemoja pyöritellään Jaryuu Dokuron vuonna 2008 piirtämässä Endless Worldissä, jonka päähenkilöt löytävät toisensa jaetun surun kautta. Tarinassa seikkaillaan alamaailmassa, josta löytyy huumeita, epämääräisiä suhteita ja vankilassa virumista. Tarina keskittyy synkkyydestä huolimatta lopulta toipumiseen ja uuden toivon löytämiseen, kuten Jaryuu Dokuron mangat monesti tekevät.

Lue jos: kaipaat tarinaa jossa huumeiden ja väkivallan lisäksi myös surusta toipumiselle jää tilaa.

Kyuugou: Acid Town

Kymmenen vuotta jatkunutta Acid Townia voi hyvin pitää eräänlaisena modernina Banana Fishinä. Tarina sijoittuu dystooppiseen lähitulevaisuuden Japaniin, jossa itsestään huolen pitävät katujengiläiset joutuvat tekemisiin järjestäytyneen rikollisuuden isojen kihojen kanssa. Monipolvisesta BL-eepoksesta löytyy vaikeita suhteita, perhetragedioita ja traumoja vaikka muille jakaa. Vuonna 2008 alkanut sarja on epätasaisen julkaisutahdin vuoksi ehtinyt ilmestyä kuuden osan verran, eikä loppumisesta näy vielä merkkejä.

Lue jos: mietit miltä Banana Fish näyttäisi dystooppisessa tulevaisuudessa Japaniin siirrettynä.

Azuma Kaya: Rumspringa no joukei

Harva manga on yhtä kiinni tietyssä ajankuvassa kuin Banana Fish, jonka ankkuroi 80- ja 90-lukujen vaihteeseen niin siinä käytetty teknologia, poliittisiin tapahtumiin tehdyt viittaukset kuin hahmojen asenteet ja sarjan sivuilla nähtävä muoti. Nostalgisiin maisemiin 80-luvun Yhdysvaltoihin sijoittuu myös Azuma Kayan piirtämä BL-manga Rumspringa no joukei (The Scene of My Rumspringa) vuodelta 2018. Tarina kertoo uskovaisessa amissi-yhteisössä kasvaneen Theon ja tanssijan urasta haaveilevan Ozin suhteesta, joka kasvaa epätodennäköisestä ystävyydestä romanssiksi. Sarjassa ihmetellään 80-luvun popkulttuuria ja teknologiaa kun Theo tutustuu maallisiin huvituksiin Ozin johdolla. Lisäksi erilaiset viittaukset historiallisiin tapahtumiin kuten Vietnamin sotaan ja ensimmäiseen kuulentoon ankkuroivat tarinan tiettyyn aikaan, vaikka siinä on samalla ajatonta ja nostalgista tunnelmaa.

Lue jos: olisit toivonut Banana Fishin animen sijoittuvan nykyajan sijasta 80-luvulle, tai rakastat muuten vain retroilua tai alkuperäisen mangan miljöötä.

 

 

Banana Fishin arvoitus

Kuvakaappaus animen nettisivulta bananafish.tv

Viime sunnuntaina Twitter ja animeuutissivustot täyttyivät koko vuoden kiinnostavimmasta animejulkistuksesta: Akimi Yoshidan kynäilemä Banana Fish -manga saa ensi vuonna animesovituksen, yli 20 vuotta loppumisensa jälkeen. 80-luvun New Yorkiin sijoittuva, jengien ja rikollisjärjestöjen kahinoita sekä kahden hyvin erilaisesta kulttuurista tulevan pojan ystävyyttä luotaava manga on Japanissa klassikko, jonka merkitystä ei voi liioitella. Animeprojektin on tarkoitus juhlistaa Yoshidan 40-vuotista taiteilijanuraa, joka on jatkunut menestyksekkäästi näihin päiviin saakka. Hänen mangaansa Umimachi Diary perustuva elokuva käväisi Suomenkin teattereissa viime vuonna.

Japaninkielisessä Twitterissä animejulkistus herätti ansaitusti kuhinaa ja nostalgisointia. Vaikka Viz ehti kääntää 19-osaisen sarjan kokonaisuudessaan englanniksi 2000-luvun alkupuolella, länsimaissa sekä Yoshida että Banana Fish ovat kuitenkin jääneet melko tuntemattomiksi. Niinpä katseet kääntyivät englanninkielisessä uutisoinnissa ja kommenteissa ennen kaikkea animen tuotantotiimiin, joka onkin varsin kiinnostava. Animaatiostudiona häärii Mappa, jonka moni animeteollisuutta tuntemattomampikin osaa viime vuoden jälkeen yhdistää Yuri!!! on Iceen. Ohjaajaksi taas on valikoitunut Hiroko Utsumi, joka on jäänyt monelle mieleen Free!n ohjaajana ja storyboardaajana. Ennustan jo nyt että vertauksilta Free!hin ja YOI:hin ei tulla välttymään. Vertauksia tehdessä olisi tosin hyvä pitää mielessä, että Banana Fish oli olemassa jo 30 vuotta ennen kumpaakaan sarjaa.

Itseäni animen tuotannossa eniten kiinnostavana yksityiskohtana hahmosuunnittelusta vastaa Akemi Hayashi, joka onnistui Doukyuusei-elokuvassa herättämään henkiin Nakamura Asumikon äärimmäisen hankalasti animeen istuvan piirrostyylin. Ensimmäinen Ashista julkaistu konseptikuva ainakin vaikuttaa sopivan päivitetyltä mutta silti tarinan hengelle uskolliselta, eli odotukset ovat korkealla.

Tällaisella tekijäkaartilla ei myöskään varmasti tarvitse pelätä, että tarinan emotionaalinen puoli jäisi toiminallisempien osioiden jalkoihin. Ashin ja Eijin epätodennäköinen ja monitulkintainen ystävyys on yksi sarjan kantavista pilareista. Juuri tämä monitulkintaisuus on herättänyt paljon keskustelua, ja animejulkistuksen vanavedessä japaninkielisessä Twitterissä onkin päädytty debatoimaan siitä, onko Banana Fish BL-sarja vai ei. Osa keskustelijoista on halunnut nostaa Banana Fishin BL:n yläpuolelle, ikään kuin se olisi jotain paljon parempaa ja arvokkaampaa. Eräs twiittaaja muistuttaa osuvasti, että on tahditonta lytätä muita genrejä samalla kun ylistää yhtä teosta. (linkki)

Yksi käyttäjä puolestaan pohtii, että jos häneltä kysyy onko Banana Fish BL:ää, hän sanoisi että ehkä joidenkin mielestä mutta hänestä ei. Jos taas häneltä kysyisi onko sarja yaoita, hän vastaisi kyllä, ja päätyy lopuksi harmittelemaan kätevän yaoi-sanan katoamista käytöstä. (linkki)  Toinen käyttäjä taas toteaa, että hänen Twitter-aikajanallaan yaoi-termi ainakin elää ja voi hyvin. (linkki)

Kiinnostavan näistä pohdinnoista tekee yaoi-termin käyttötapa, koska se poikkeaa niin länsimaissa totutusta (seksiä sisältävä BL-sarja) kuin alkuperäisestä japanilaisesta (seksiin keskittyvä, juoneton tarina) merkityksestäkin. Alkuperäinen postaaja tuntuukin käyttävän sanaa yaoi tarkoittamassa yleisesti tarinoita joissa on vähintäänkin potentiaalia homoseksuaaliselle sisällölle. (Lisäksi tuntuu hieman hassulta nähdä että Japanissa termin perään haikaillaan, kun englanninkielisessä fandomissa siitä taas ei tunnuta pääsevän eroon sitten millään.)

Mangan alkuperäisiä kansia 80-luvulta

Itse näen että kysymystä Banana Fishin ja BL:n suhteesta voi lähestyä kahdella tapaa. Jos kysytään, kuuluuko Banana Fish genreen nimeltä BL, vastaus on yksiselitteisesti ei. Sarja julkaistiin shoujo-lehti Bessatsu Shoujo Comicissa, ja se on täysiverinen shoujo-sarja. Tarina toki hyödyntää paljon vuosikymmen aiemmin syntyneen shounen-ain tropeita kuten kauniita poikapäähenkilöitä ja seksuaalisen väkivallan teemoja.

Sarjaa ei myöskään voi pitää BL:nä siksi, että se julkaistiin aikana jolloin nykyisenlainen kaupallinen BL ei ollut vielä kunnolla vakiintunut omaksi genrekseen. Sarja kuitenkin nousee BL-historiikeissa lähes aina jossain vaiheessa esiin kun tullaan 80-luvulle. Tämä ei kerro niinkään siitä että sarja määriteltäisiin yleisesti BL-mangaksi, vaan siitä että Banana Fish itse oli aikanaan määrittämässä monen BL:n lukijan ja tekijän makua ja kiinnostuksenkohteita, ja sitä kautta myös nykyisen BL:n muotoutumista.

Jos genren sijaan taas kysytään, onko Banana Fishissä ”BL-sisältöä” eli poikien välistä rakkautta, vastaus on… kyllä ja ei. Ash ja Eiji eivät tunnusta toisilleen muuta kuin korkeintaan syvää ystävyyttä, eikä suhteella ole seksuaalista ulottuvuutta. Toisaalta hahmojen suhde on kuvattu niin intensiivisenä ja tärkeänä kyynelineen ja tunteikkaine kirjeineen, että se voisi yhtä hyvin olla rakkaustarina. Sellaisena se tuleekin helposti luettua, etenkin jos BL- tai shoujoromanssitekstit ovat lukijalle jo entuudestaan tuttuja.

Osa faneista on etsinyt asiaa pohtiessaan apua jumalan eli tekijän sanasta. Yoshida onkin eräässä haastattelussa todennut, ettei tarkoittanut Ashin ja Eijin suhdetta romanttiseksi rakkaudeksi (renai kankei). Linkit haastatteluun ovat kuitenkin mystisesti kadonneet Twitteristä, joten itse kukin voinee valita syyttääkö asiasta tekijänoikeuksia vai tinahattuja. Lisäksi Yoshida on sanomisistaan huolimatta piirtänyt hahmoistaan paljon taidetta jossa liikutaan vähintäänkin todella läheisen bromanssin alueella. Totuus on tuolla jossain.

Itse toivoisin, että lukijat ja tulevat katsojat eivät liikaa lähtisi etsimään yksinkertaisia vastauksia tai yrittäisi mahduttaa Banana Fishiä mihinkään tiettyyn muottiin. Juuri sarjan ja sen kuvaamien suhteiden moniselitteisyys tekee siitä niin kiehtovan teoksen kaikkine rönsyineen, draamoineen ja hassutteluineen. Lopulta Yoshidan tai kenenkään muun sanomisilla ei ole tulkinnassa väliä, vaan ainoastaan tarinan ja hahmojen herättämillä tunteilla. Niitä onkin sitten luvassa, ja paljon.