Kuka: Ogeretsu Tanaka
Mikä: BL-mangaka, (ex) doujinka
Mitä: Mangaupdates-info
Kellekään, joka on jutellut kanssani BL:stä viime aikoina, ei pitäisi tulla yllätyksenä rakkaussuhteeni Ogeretsu Tanakaan. Viimeisen vuoden aikana yhdessä jos toisessa yhteydessä olen kuullut jonkin seuraavista lauseista: hei, kuka on tämä lupaavan näköinen piirtäjä? Etkö sä Airin joskus jostain Tanacasta puhunut, onks tää se sama? Tältä ilmesty just tällanen uus pokkari, kantsisko mun testaa?
Vastaukseksi saa usein jotain epämääräistä ulinaa, jossa yritän tiivistää pariin sanaan kuinka joo, Ogeretsu Tanaka on suhteellisen tuore mangaka, jonka lyhäreitä ja ei-niin-lyhäreitä on ilmestynyt lehdissä kuten Dear+, Be x Boy ja Canna. Tämän lisäksi hänen tarinansa valikoitui mukaan myös Libren Gesu BL -kokoelmaan sellaisten nevarien kuten Hideyoshicon, Jaryuu Dokuron ja Haradan kaveriksi, eli ei huonommin mangakalta, joka tuuletteli ensimmäistä Be x Boy -julkaisuaan twitterissä vielä noin puolisentoista vuotta sitten.
Syy sille, miksi tutut kyselevät Ogeretsu Tanakasta (tai Tanacasta, kuten yhä tottumuksesta kirjoitan) usein juuri minulta, johtuu kuitenkin tämän menneisyydestä doujinkana eli fanisarjakuvien piirtäjänä. Ei nimittäin ole mitenkään harvinaista, että ammattimangakat (mm. Yoshinaga Fumi, Kyuugou…) aloittavat doujinsheilla. Muutaman vuoden ennen mangadebyyttiään Tanaca sanoikin nimenä jotain lähinnä heille, jotka olivat lukeneet Kuroko no Basket -koripallosarjan (Aoki-)doukkareita – mutta voi pyhä pieni jeesus-Kuroko, millaisia doukkareita ne ovat!
Kelataanpa hieman takaisin: jossain vuoden 2013 syksyllä espanjalainen ystäväni Marta onnistui jallittamaan minut suhteellisen epätasapainoiseen Aoki-helvettiin, maratoonattuani koko Kurobas-mangan silloiset luvut Kaijo vs Touou -pelin jälkeen. Ei kulunut kauaakaan, kun Marta lausui Skypen välityksellä muutaman kohtalokkaan sanan: ootko muuten koskaan lukenut Tanacaa? Muutama napinklikkailu myöhemmin tietokoneen ruudulle lävähti samana vuonna ilmestynyt, lähes satasivuinen Kanashii Mamono -doujinshi. Realistisen idealistinen tarina Aominen ja Kisen aikuisiän parisuhdekriisistä herätti viimeisellä sivullaan kaksi ajatusta: nyt jos alan kirkua niin joku luulee että oon tullut hulluksi, sekä mun on pakko saada tältä tekijältä kaikki mitä se on ikinä tehnyt.
pahan alku ja juuri, rage-kise best
tän perässä sai juosta, bluescreenaava kise best
Vaikka sittemmin olen altistunut jos jonkinlaisille doujinsheille (myös ammattimaisten mangakoiden itse tehtailemille, kyllä on elämä reilassa kun Ono Natsume piirtää Narutoa), kuvaa edellä mainittu kokemus yhä suhdettani Tanacaan. Jo tuolla hetkellä tuntui täysin käsittämättömältä, kuinka jokin fanitaiteilija saattoi olla niin valmis – tyyli, ruutusommittelu, taustat ja ennen kaikkea tarinankerronnallinen kunnianhimo olivat Tanacalla niin omaa luokkaansa, että oli täysin käsittämätöntä ajatella tämän olevan ”vain” harrastelija. Toki hänen kehityksensä on nähtävissä jo Kanashii Mamonoon johtaneissa lyhyemmissä tarinoissa, mutta vaatii silti paljon työtä ja omistautumista hioutuakseen näin pitkälle ennen yhtäkään virallista debyyttiä.
Debyytin orastelu takavasemmalla ei toki tullut kellekään yllätyksenä. Comiketissa jouluna 2013 ei Tanacan suosio fanipiireissä olisi voinut selvemmäksi käydä: ojentaessani tälle fanikirjettä Martalta, huomasin Tanacan pöydän jo lainehtivan jos jonkinlaisista viesteistä. Itse tapahtumassa myyty U.F.O.-doujinshi puolestaan löytyi heti seuraavana päivänä viisinkertaisella hinnalla K-Booksin vitriinistä. Kun samalla reissulla poikkesimme Osakan Toranoanassa, oli kassan ylle ripustettu erikseen kyltti, jossa ko. doukkarin ilmoitettiin olevan loppuunmyyty. Tanacan doujinshien fyysinen omistaminen olikin pitkään aikamoista arpapeliä, vaikka Ogeretsu Recording #1 ja #2 -kokoelmien ilmestyttyä Mandarakeista on alkanut jälleen löytyä näiden yksittäisiä doujinsheja. Hintaa näillä silti piisaa – pakkomielteeni omistaa kaikki Tanacan Aoki-doukkarit fyysisinä kopioina johti mm. kolme sivua käsittävän bonus-sarjiksen ostamiseen 2500 jenillä. Jooh elikkäs
Tanaca itse piti vielä aktiivisen doujinshi-uransa aikana hintansa järkitasolla suosiostaan huolimatta: esim. 1000 jeniä sadasta sivusta U.F.O.:a, parisataa jeniä tämän R18-lisäristä. Nämä yhdistämällä toki saadaan aikaan ihan hullu kysynnän ja tarjonnan epäsuhta, mistä johtuen jälleenmyyjät iloitsevat ja internet laulaa. Tanaca itse inhoaa yli kaiken doujinshiensa jakamista netissä, joten kunnioituksesta häntä kohtaan omat kopioni pysyvät visusti hyllyssä. Fiilis on tietysti ristiriitainen, koska en olisi itsekään edes löytänyt Tanacaa ilman laitonta jakamista. Kirjoitan doujinshien jakamisesta ja skanlaatioista vielä laajemmin joku toinen kerta, mutta Tanacassa tämä ristiriita tiivistyy parhaiten: kuinka kirkua koko maailmalle miten ihmeellinen jokin asia on, jos sitä ei voi kuin harvoille ja valituille näyttää?
Tästä johtuen olinkin onnesta soikeana, kun Tanaca vihdoin ilmoitti alkavansa julkaista originaaleja teoksia. Toki on sääli, että tämä väistämättä tarkoittaa doujinshien kuihtumista; Tanaca on jo poistanut Pixivistä aiemmat preview-kuvansa, enkä suoraan sanottuna odota tämän enää piirtävän Aokia kuin ehkä läpällä ja kännissä. Koen tämän kuitenkin olevan pieni hinta siitä, että näin paljon ihailemani taiteilija on saanut mahdollisuuden toteuttaa unelmansa ja jakaa lahjakkuuttaan isommalle yleisölle, sillä nyt kuka tahansa voi ostaa hänen töitään kyttäämättä hiessä Mandaraken tarjontaa. Ja mikä parasta, ammattimaiseksi mangakaksi siirtyminen on mahdollistanut myös Tanacan kehityksen jatkumisen täysin uudella tavalla.
Renai Rubi no Tadashii Furikata | Sakasa Moji nara Suki da to Ieru GESU BL -antologiasta
Koi to wa Baka de Aru Koto da -lyhärikokoelmasta
Tanaca saattaa nimittäin olla täydellinen doujinka, mutta hän ei missään nimessä ole vielä täydellinen mangaka. Paneudun yksittäisten sarjojen yksityiskohtiin tarkemmin myöhemmin, mutta on kiehtovaa seurata vierestä, millaisia haasteita originaalisarjojen luominen jopa Tanacalle asettaa. Kun Renai Rubi no Tadashii Furikata alkoi ilmestyä Dear+:ssa, naureskelin ääneen miten Natsuo oli hahmodesigniltaan kuin ilmetty Aominen ja Kisen rakkauslapsi. Vaikka Tanaca on piirtänyt myös Midotakaa ja Himumuraa (ja jotain random Utapri-doukkareita idk), Aoki ja etenkin Kise oli aina tämän suurin intohimon kohde, joten samanaamasyndroomalta ei muiden hahmojen kohdalla aina täysin vältytty. Tässä Tanaca on kuitenkin originaaleissa petrannut jatkuvasti, ja jopa Tanaca-Kisen maneerien bongaaminen on ajan kanssa lieventynyt.
Tyylillisesti Tanaca onkin jo nyt kirkasta kärkikastia jopa vakiintuneempiin mangakoihin verrattuna. Tarinoiden rakentaminen ja jaksotus sen sijaan vaatii jatkuvaa keskittymistä, kun karakterisaatioita ei voikaan suoraan pohjata olemassa olevaan tarinaan. Henkilökohtaisesti pidän eniten Tanacan pidemmistä sarjoista, joissa tarinalla on aikaa hengittää ja kehittyä; näissä Tanaca on yhä parhaimmillaan, luoden hienovaraisesti samanlaisia nyansseja ihmissuhteisiin ja niiden ongelmiin kuin kunnianhimoisimmissa doujinsheissaan. Kanashii Mamono sekä U.F.O. kävisivätkin yhä heittämällä originaalista BL-mangasta, jos nyt unohtaa että hahmojen kasvukipujen takana on kaksi shounenmangasta revittyä apinaa.
Taidan tällä hetkellä omistaa jotakuinkin täydellisen kokoelman Tanacan Aoki-doujinsheja (15 kpl perusdoukkareita, 6 kpl extralyhäreitä, 2 kpl kokoelmia), joten hyvin suurella tödennäköisyydellä kirjoitan vielä tarkemmin em. doujinsheista. Ennen kaikkea haluan kuitenkin aina promota ihmisille Tanacan tämänhetkisiä töitä. Renai Rubi ja Sabita Yoru demo Koi wa Sasayaku ovat jo todistaneet Tanacan vain paranevan sarja sarjalta, joten olemme Maijan kanssa molemmat housut mutkalla Escape Journeyn julkaisusta. Olen toisinaan hyvinkin laiska seuraamaan yksittäisiä tekijöitä, mutta Tanaca on yksi niitä harvoja mangakoita joiden takia rahaa palaa ja EI HARMITA.
ei muuten edes se 35 000 jenin kuitti Mandarakesta
Fujoshiluola 