Iwami, tosielämän Iwatobi

Japaninmatkamme ensimmäinen etappi lähestulkoon suoraan Naritan asemalta oli siis Iwami, kaikkien uintihelvetistä kärsivien mekka eli Free!-sarjan Iwatobi-kylän “tosielämän vastine”. Koska Iwamista on kirjoitettu jo hyviä ja kattavia oppaita aiemminkin, keskitymme tässä kirjoituksessa lähinnä omiin fiilistelyihin sekä sellaisiin käytännön neuvoihin, joita emme muualta olleet etukäteen bonganneet. Jotta tunnelmat tulisivat mahdollisimman reaaliajassa, kirjoittelemme tätä Shibuyan Starbucksista, kun yöbussi oli ensin tuupannut meidät Shinagawan asemalle puoli seitsemältä aamulla. Livereportaasia parhaimmillaan!

unnamed (13)

MIKÄ?
Iwami, Tottorin prefektuurissa sijaitseva rantakylä, joka toimi inspiraationa Free!-sarjan Iwatobille.

MITEN?
Junalla (tai bussilla) – Osakasta ja Kiotosta pääsee suoraan esim. Super Hakuto Expressillä Tottoriin, josta vaihdetaan paikallisjunalla Iwamiin. Tokiosta tullessa täytyy siis vaihtaa ainakin yhdellä isolla asemalla, mutta mm. yöbussilla (9,5 h) pääsee suoraan myös Tottorin asemalle.

MITÄ MAKSAA?
Matkustustavasta riippuen yhteen suuntaan Tokiosta yöbussilla noin 10 000 jeniä, Shinkansen + Super Hakuto Express -kombolla noin 21 000 jeniä. Osakasta Super Hakuto Expressillä noin 7000 jeniä, eli suositeltavaa on tehdä reissu joko Osakasta tai Kiotosta käsin. Paikallisjuna Tottorista Iwamiin maksaa yhteen suuntaan 320 jeniä.

cross

Miksi juuri Iwami?

Airin: Koska juuri Iwami. Harvassa ovat ne, joille obsessioni uintijonneihin on jäänyt jotenkin epäselväksi – reissua Iwamiin olen hautonut päässäni jo iät ja ajat, mutta oikea ajankohta loksahti paikalleen vasta elokuun matkan yhteydessä. Vaikka loppukesän Japani on suhteellisen infernaalinen matkustelun kannalta, olen äärimmäisen tyytyväinen että uhmasimme aurinkoa ja hikinoroja, sillä sarjan kannalta juuri kesä on autenttisinta aikaa Free!:stä tuttujen maisemien tuijottelulle. Kahden vuoden uinti-infernon jälkeen toivoin reissun olevan jollain tavalla terapeuttinen nimenomaan oman fanituksen kannalta, ja tottakai kiinnosti myös mahdollisuus käydä Japanissa kunnolla landella (etenkin kun etukäteen meitä oli peloteltu sillä, että Iwamin lähin kaupunki Tottori on “Japanin perse”).

Maija: Tutustuin animeturismin riemuihin pari vuotta sitten vieraillessani Tsuritama-animen tapahtumapaikalla Enoshiman saarella. Upeat maisemat saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että nörttimatkailija voi päätyä hienoihin ja ainutlaatuisiin paikkoihin, joihin ei välttämättä muuten tulisi lähdettyä. Niinpä otin idean Iwamin-matkastakin vastaan avoimin mielin, vaikka en erityisen suuri Free!-fani olekaan.

station

Iwamin asema ulkoa ja sisältä, tuttua menoa

beach

Näkymiä Uradome beachilta

Ensivaikutelmat Iwamista?

Airin: Saavuimme perille Iwamiin joskus yhdeksän maissa illalla, joten lähes koko matkan ajan ulkona oli pilkkopimeää. Jo Iwamin juna-asemalla sydän hypähti kuitenkin hetkeksi kurkkuun, kun junasta astuessa näky oli hämmentävän tuttu. Asemalta löytyivätkin ensimmäiset Free!-julisteet kylmänviileästi seinään teipattuna… Keskelle ei-mitään pamahtaminen oli hyvin surrealistinen kokemus, etenkin kun kävelymatka guesthousellemme oli alkuvaiheessa hysteerisesti vilkkuvien tietyövalojen reunustama. Itse guesthouse sijaitsi aivan meren rannalla, joten tunnelmassa oli jotain hyvin taianomaista, vaikka itse maisemien katselu saikin odottaa seuraavaan aamuun.

Maija: Jos minulla oli jo etukäteen fiilis että Iwami on keskellä ei mitään, niin pimeässä tyhjän ja hiljaisen kylän läpi taivaltaminen ei ainakaan onnistunut kumoamaan tunnetta. Toisaalta, pikkukaupungin tunnelmaa tänne oltiin tultukin hakemaan, ja lähes sokkona discovalojen keskellä tarpominen jätti lähtemättömät muistot. Toisaalta ilman matkaseuralaisemme kannettavaa wifi-asemaa hauska seikkailu olisi voinut muuttua tuskien taipaleeksi, kun pelkän tulostetun kartan avulla pimeässä navigointi olisi voinut olla hieman haastavaa.

sights

Lookout point, Harun ja Makoton kotihoodsit

shrine

Arasuna jinja ja makoots

Free!-kiertokäynnin tunnelmat?

Airin: ADHSJSFDSHJADS ABSCASHDAGDH ASDHSEGHGDWADA ASDGAHSDAWETAWAGHDSFAGDFS

elikkäs juuh. Lähdimme siis heti aamiaisen jälkeen (makrilliaamiainen!!!) kohti aseman vieressä sijaitsevaa turisti-infoa, josta tarkoituksena oli vuokrata pyörät ja kruisailla opaskartan avulla ympäri tuttuja hoodseja. Jo matkalla leuka meinasi loksahtaa maisemien kauneudesta, kun päivänvalossa Iwamista näki vihdoin muutakin kuin juoma-automaatit pimeydessä. Paluumatkalla Twinkle-leipomon Makoto-julisteet vahvistivat edellisillan olettamusta: täällä ei jätetä mitään arvailun varaan, vaan uintijonneja syleillään antaumuksella. Sama linja jatkuikin koko päivän aina turistitoimiston krääsävuoresta nimikoituihin vuokrapyöriin (Haru-chan ikuisesti muistoissani, paras sähköpyörä ever) ja jopa Tajirin satamaan johtavan kadun varrelle teipattuihin julisteisiin. Beach Inn Takesousta löytyi toinen keräilykeidas, ja jätimmekin kornin suomalaisittain Muumi-tikkareita omiyageksi vähän joka toiselle nörttipaikan omistajalle.

Vaikka itsensä kuvauttaminen Iwatobi-chanin pään kanssa hauskaa onkin, suurimmat tutinat aiheutti tietenkin itse maisemakierros. Turisti-infosta saa siis selkeästi merkittyjä karttoja, joiden perusteella tärkeimmät tapahtumapaikat löytää. Iwami ja Iwatobi eivät toki ole 1:1 toistensa kaltaiset, mutta osa maisemista on niin käsittämättömän identtisiä alkuperäiseen että vähemmästäkin ottaa sydämestä; omia suosikkejani olivat Harun ja Makoton kotihoodsit sekä etenkin näköalapaikka, josta avautuu koko satama. Viileä tuulenvire ja silminkantamattomiin aukeava meri saivat hämmentymään miten kukaan ikinä, koskaan, mitenkään haluaisi asua missään muualla kuin tässä käsittämättömän kauniissa pikkukylässä, jonka jokainen kadunkulma ja rannanpätkä huokuu rauhaa.

Jonain päivänä ehkä kykenen pukemaan kaikki ajatukseni Iwamista järkevään muotoon, mutta toistaiseksi tunteeni vetävät ensimmäisen lauseen kaltaista vuoristorataa. Jollain kummallisella tavalla kokemus teki suhteestani sarjaan nimittäin entistäkin henkilökohtaisemman, kun fiktio yhdistyi palaseen tosielämää. Palasimme kylään vielä toistamiseen saatettuamme kanadalaisen kaverini Tottoriin, ja sateisena versionakin kylä oli niin käsittämättömän täydellinen että itkuksihan lopullinen lähtö melkein pisti (ja tosimiehethän ei siis itke ikinä). Olo olikin Tokiossa istuessa oudon tyhjä, eli jotain peruuttamatonta tunnen jättäneeni rannikolle kuin vahingossa. Pelonsekaisella jännityksellä odotankin, millaista tuhoa Sydney saa parin viikon päästä aikaan…

Maija: Oli hauska huomata, miten Iwamissa ollaan täysillä tartuttu animen tuomiin turistimahdollisuuksiin. Erilaisia faneille tarkoitettuja vieraskirjoja löysimme ainakin juna-aseman kioskilta, turisti-infosta sekä Beach Inn Takesou -hotellin aulasta. Free!-kierrokseen saa siis yllättävän paljon aikaa kulumaan jos tekee kaiken pitkän kaavan kautta ja paneutuu jättämään viestejä toisille faneille ympäri kaupunkia. Pelkästään maisemien ihailuun saa myös käytettyä aikaa ihan mukavasti, oli kyseessä sitten tosifani tai luonnon kauneutta arvostava turisti. Iwamin turisti-info on myös nähtävyys itsessään, ja sieltä löytyvät paikallisten askartelemat lukuisat Iwatobi-chanin inkarnaatiot eri kokoisina, alkaen huovutetusta kynäkoristeesta ja loppuen kaksimetriseen linnunpelätinmäiseen ilmestykseen olivat todella liikuttavia. Todellinen Elämys olivat myös Twinkle-leipomosta erikoistilauksella saatavat Iwatobi-pullat, etenkin kun leipomon henkilökunta oli niin ystävällistä.

krääsä

Fanikrääsää ja muuta krääsää turisti-infossa ja Beach Inn Takesoussa

extra

Maailman diabetekseimmat leivät + Tottorin hiekkadyynit (ks. Splash Free)

Muut kohokohdat?

Airin: Meressä uinti!! Arktisen Suomen kesän jälkeen järvivettäkin lämpimämpi merivesi oli kyllä niin jeesus pelasta -hetki, eikä vedestä olisi millään raaskinut nousta. Iwatobikkuripan -leipien mättäminen kesäyössä rannalla ilotulitteiden ampumisen jälkeen. Cosplayaajien bongaaminen – sekä ne kaksi tyttöä, jotka pyöräilivät nauraen yhdessä kohti satamaa ja Harun “taloa” vyötäisillään Iwatobin ja Samezukan pusakat. Herkäksi veti.

Maija: Kauniit rantamaisemat ja lämpimässä, puhtaassa meressä uiminen A+, menisin rantalomalle. Sähköpyörä oli tuskaisessa helteessä paras mahdollinen kulkuväline, eivätkä harharetketkään harmittaneet kun edes ylämäissä ei tarvinnut hikoilla. Fanikartta vei meidät suorastaan ennennäkemättömien näkyjen äärelle. Uradome-rannan vierestä löytyvä pyhäkkö ja sen läheltä avautuvat maisemat olivat oikeastaan jo yksinään koko matkan arvoisia. Ja perinteinen japanilainen kesäpuuha, ilotulitteet pimeällä rannalla, oli myös hauskaa, vaikka samalle rannalle eksyneillä lapsiperheillä olikin mukanaan paremmat ja näyttävämmät tulitteet.

harus

Kiva pahviständi ja kivempi iwatobichan-pää, muumi siellä kivasti (ei yhtään korni ja stereotyyppinen)

juna

juna juna juna, tuota tietä Rei sit juoksee Iwamiin Ooiwan asemalta ykköskaudella

Mitä neuvoja antaisit Iwamiin matkustavalle?

Airin: Ota mukaan kannettava wifi-asema ja edes välttävä kielitaito, koska landella ollaan landella. Yöbussi voi olla halpa, mutta niissä ei välttämättä ole vessaa. Ei kannata polttaa itseään ilotulitteisiin. Jos haluat lisäksi päästä kokemaan Splash Free! -infernoa parhaimmillaan, kannattaa suunnata Tottorin hiekkadyyneille, jossa voi mm. ratsastaa kamelilla (!). Muuten se Tottori on oikeasti aika perse, 1/5 silavaa en suosittele

Maija: Muista tilata Iwatobi-pullat leipomosta yhtä päivää etukäteen. Ja bussia kannattaa Iwamissa käyttää helteellä, jos pyöräily ei onnistu. Kannattaa lisäksi katsoa juna-aikataulut hyperdia.comista tai asemalta kunnolla etukäteen, koska niitä kulkee Iwamiin ja sieltä pois kerran tunnissa tai harvemmin.

Edellä mainittujen oppaiden avulla pääsee jo pitkälle matkan suunnittelussa, mutta tarvittaessa lisätietoja ja/tai yksityiskohtia voi tietenkin kysellä tämän postauksen kommenteissa jos jokin seikka jäi erityisesti askarruttamaan!

Mainokset