Kusama Sakaen kirjoittama Lost Letters (Yagi-san yuubin) -sarja ei ole kerännyt laajaa tai ainakaan kovin näkyvää fanikuntaa länsimaissa, vaikka SuBLimen englanninkielinen käännös ehti syyskuussa jo kolmanteen osaansa saakka. Yleensä unohdan kyseisen sarjan suosikkimangojani listatessa, mutta kyseessä on silti yksi itselleni tärkeimmistä viime vuosina ilmestyneistä, yhä jatkuvista BL-mangoista. Uuden osan ilmestyessä englanniksi saan aina hyvän tekosyyn lueskella sarjan alusta asti uusiksi, ja joka kerta olen löytänyt hahmoista ja näiden suhteista jotain uutta pohdittavaa. Tuoreinta, kolmatta osaa lukiessa nousi mieleen, miten taitavasti fyysistä kontaktia ja etenkin seksiä ja seksuaalisuutta on käytetty tarinassa juonenkuljetukseen sekä hahmon- ja suhteenkehitykseen. Päätin siis ottaa sarjan käsittelyyn seksin näkökulmasta ja katsoa miten syvälle sen avulla päästään.
BL-sarjakuvalle ei tietenkään ole mitenkään poikkeuksellista, että seksi on tarinassa isossa roolissa. Lost Lettersissä Kusama on kuitenkin onnistunut punomaan sen erityisen tiheästi mukaan juoneen, jolloin se tuntuu ennemminkin yhdeltä tarinankerronnan välineeltä muiden joukossa kuin koko sarjan päätarkoitukselta. Lisäksi ujostelemattomat seksikohtaukset ovat mielenkiintoinen kontrasti hienostuneelle 1920-luvun miljöölle ja mutkikkaalle ihmissuhdedraamalle, joka käynnistyy mystisen rakkauskirjeen erilleen joutuneista sivuista.
Tarina alkaa, kun yliopisto-opiskelija Hirose Kiyotaka yrittää palauttaa ystävälleen Ariharalle tämän kirjoittaman rakkauskirjeen loppuosaa tietämättä olevansa itse kirjeen kohde. Kiyon tie risteää öisin tulitikkuja (ja itseään) myyvän, päivisin puupiirroksia ja muita eroottisia painotuotteita kustantavan Hanashiron kanssa, ja miesten välille syttyy kipinä vaikka he tuskin tuntevat toisiaan. Hanashiron alaisena ja oikeana kätenä toimiva limanuljaskamainen Sawa puolestaan saa sattumalta käsiinsä kirjeen ensimmäisen puolikkaan, ja alkaa kiristää sillä Ariharaa, joka yrittää kaikin keinoin paeta tunteitaan Kiyoa kohtaan.
Vaikka Lost Lettersissä kuvataan jonkin verran myös perhe- ja ystävyyssuhteita, suurimmat ja tärkeimmät ihmissuhdekuviot kerrotaan seksin kautta. Jokainen seksikohtaus tai edes viittaus seksiin paljastaa jotain olennaista hahmojen suhteista sekä heidän luonteistaan ja kokemuksistaan. Niinpä sekä Kiyon ja Hanashiron suloinen rakkautta ensisilmäyksellä -tarina että Sawan ja Ariharan epämääräinen kiristyksellä alkava suhde lähtevät molemmat liikkeelle seksistä.
Kiyon ja Hanashiron välillä on alusta asti sähköistä mutta leikkisää jännitettä, jota korostaa Hanashiron paatuneen kyynisyyden vastakkainasettelu Kiyon naiivin hyväntahtoisuuden kanssa. Nuorella Kiyolla on ehdottoman positiivinen vaikutus Hanashiroon, jonka monet tuntevat epäkohteliaana ja lähes tunteettomana miehenä. Hanashiro myöntää itsekin, että hän ja Sawa ovat molemmat varsin kieroutuneita tapauksia. Kiyo kuitenkin onnistuu tuomaan Hanashirossa esiin tämän valoisammat puolet. Vaikka Hanashiro on harrastanut seksiä lukemattomien miesten kanssa ja viettelee nopeasti myös viattoman Kiyon, muuttuu hän tämän kanssa avoimemman ja onnellisen, paikoin jopa haavoittuvaisen oloiseksi.
Kiyon ja Hanashiron välinen fyysinen läheisyys korreloi lähes suoraan heidän emotionaalisen läheisyytensä kanssa. Hanashiro ei ennen Kiyon kohtaamista ole pystynyt laukeamaan saman partnerin kanssa kuin yhden kerran, ja eräs hänen vakioasiakkaistaan spekuloi Kiyon ongelman korjaantuvan vasta jos tämä rakastuisi kumppaniinsa. Ennen ensimmäistä yötään Kiyon kanssa Hanashiron toteama ”Luulen että voisit saada minut laukeamaan” ja aamulla tunnustama ”Jos myisit tulitikkuja, ostaisin ne kaikki” saavat tämän suusta kuultuna siis muitakin kuin pelkkään seksiin liittyviä merkityksiä.
Myös kuvasto jota Kiyon ja Hanashiron välisen seksin kuvaamiseen käytetään korostaa suhteen herkkiä puolia. Ensimmäisenä yönä miehet ovat vielä toisilleen melko tuntemattomia, ja hellyyden sijaan Hanashiro yrittää keskittyä lähinnä estämään heteroa Kiyoa pakenemasta tilanteesta. Niinpä kyseistä kohtausta ei edes näytetä lukijoille muuten kuin sanallisten viittausten kautta, vaikka kohtauksissa joissa Hanashiro harrastaa tunteetonta seksiä asiakkaidensa kanssa mitään ei jätetä arvailun varaan. Seuraavan aamun yhteistä suihkukohtausta lukijat pääsevät jo seuraamaan, mutta fokus on alastomien vartaloiden ja tekojen sijaan hahmojen kasvoissa ja pienissä yksityiskohdissa. Monien seksikohtausten muistettavinta antia on Hanashiron vilpittömän onnellinen hymy, jonka hän näyttää vain Kiyon kanssa ollessaan.
Fyysinen läheisyys jatkuu myös vaatteet päällä, ja se tuntuu välillä melkein intiimimmältä kuin alasti vietetyt hetket. Suhde tuntuu pelkkää hetken huumaa arkisemmalta ja aidommalta, kun Hanashiro nukkuu Kiyoa vasten kesken ratikkamatkan tai hyppää ilosta tämän reppuselkään. Hanashiron tunteet Kiyoa kohtaan näkyvät myös hyvin konkreettisesti fyysisellä tasolla. Äkkiä muiden miesten kosketukset alkavat tuntua suorastaan ällöttäviltä, vaikka vielä hetki sitten Hanashiro oli valmis lähes kenen tahansa vietäväksi.
Siinä missä Kiyon ja Hanashiron suhde näyttäytyy fyysisen puolensakin kautta herkkänä ja rakastavana, alkaa Sawan ja Ariharan suhde paljon vähemmän viattomista lähtökohdista. Molemmat haikailevat aluksi muiden perään: Arihara on rakastunut Kiyoon, eikä Sawa ole vieläkään päässyt yli ensimmäisestä seksikumppanistaan Hanashirosta. Sawa tunnistaa herkässä ja haavoittuvassa Ariharassa helpon kohteen jonka kanssa huvitella, ja Arihara pelkää kasvojensa menetystä niin paljon, ettei voi kuin alistua Sawan kiristykseen. Tällainen kiristäminen ja pakottaminen on BL:n vakikuvastoa, mutta Lost Lettersissä monitahoiset hahmot pitävät huolen siitä, että suhteesta tulee nopeasti enemmän kuin pelkän alkuasetelmansa summa. Etenkään inhan oloinen Sawa ei lopulta ole aivan sitä miltä ensin näyttää.
Aluksi Sawa tuntuu käyttävän seksiä lähinnä viihdykkeenä ja vallankäytön välineenä, mutta tarinan edetessä paljastuu että epäonnisilla miessuhteillaan hän on yrittänyt paikata kaipaustaan Hanashiroa kohtaan. Sawa ei myöskään ole kiinnostunut pelkästään omasta nautinnostaan, vaan haluaa aidosti tietää mistä Arihara pitää. Niinpä Ariharan kieltäytyminen suuseksistä johtaa tappelun ja pakottamisen sijasta aitoon neuvotteluun kielletyistä ja sallituista seksiakteista. Vastaavanlaista avointa keskustelua mukavuusalueista ja seksistä ylipäätään näkee mangassa harvoin terveempiäkään parisuhteita kuvattaessa, vaikka syytä ehkä olisi.
Juuri tervettä ja avointa keskustelua seksistä Arihara kaipaa, sillä hänen oma suhteensa seksiin on varsin ristiriitainen. Toisaalta hänellä on ollut lukuisia kumppaneita ja hän itsekin myöntää olevansa halujensa vietävissä, mutta samalla hän pitää seksiä likaisena ja moraalittomana. Arihara potee seksuaalisuudestaan niin syvää itseinhoa ja häpeää, ettei voisi edes kuvitella ”likaavansa” Kiyoa seksillä, vaikka onkin rakastunut tähän. Erottamalla seksin ja rakkauden näin totaalisesti toisistaan Arihara tulee samalla nostaneeksi Kiyon puhtoisuuden jalustalle ja kieltäytyy näkemästä tämän kaikkia puolia. Niinpä hänen rakkautensa tuntuu enemmän yksipuoliselta ihannoinnilta kuin aidolta rakkaudelta.
Seksiin arkailemattomasti suhtautuva Sawa on tietysti kaiken sen vastakohta, jota suoraselkäinen Kiyo Ariharalle on edustanut. Tylyn ulkokuoren alle kätkeytyy kuitenkin yllättävää lempeyttä, ja vähitellen miehet oppivat lukemaan toisiaan yhä paremmin. Sawa myös yrittää aktiivisesti muuttaa Ariharan seksikielteistä asennetta positiivisemmaksi, eikä anna tämän muutenkaan jäädä rypemään epävarmuuksiinsa. Hiljalleen Arihara alkaakin luopua estoistaan ja samalla kaihoilustaan Kiyon perään.
Kaiken tämän seksipuheen jälkeen tuskin on yllättävää, että lähes kaikkien hahmojen taustatarinat Kiyoa lukuunottamatta liittyvät myös tavalla tai toisella seksiin. Hanashiron orgasmivaikeudet juontavat juurensa epäonnisesta rakkauskirjeestä, väärinkäsityksestä ja siitä seuranneesta raiskauksesta. Sawa ei osaa päästää irti ensimmäisestä seksikumppanistaan, ja hänen ja Ariharan molempien menneisyydessä kummittelee kasa vääriä miehiä. Kiyokaan ei ole täysin puhtoinen, vaikka aiempaa kokemusta miesten kanssa ei olekaan kertynyt.
Vaikka itseäni jäi arveluttamaan, oliko seksuaalisen väkivallan käyttäminen juonielementtinä tällaisessa tarinassa välttämätöntä, puolustavat hahmojen taustatarinat silti paikkaansa juonessa. Vaikka sarjan tarkoitus ei olekaan seksuaalisuuden syvällinen pohtiminen, onnistuu manga silti hahmojen ja näiden ongelmien kautta näyttämään, miten olennainen ja tärkeä osa elämää se on. Liian usein viihteessä ollaan valmiita näyttämään seksiä mutta ei puhumaan siihen liittyvistä asenteista, ajatuksista ja tunteista. Lost Letters on tästä piristävä poikkeus.
Manga on saatavilla englanniksi SuBLimelta:
1. osa: The Match Seller
2. osa: Lost Letters
3. osa: Lost Letters 2
Fujoshiluola 