Banana Fishin arvoitus

bf-vaakaKuvakaappaus animen nettisivulta bananafish.tv

Viime sunnuntaina Twitter ja animeuutissivustot täyttyivät koko vuoden kiinnostavimmasta animejulkistuksesta: Akimi Yoshidan kynäilemä Banana Fish -manga saa ensi vuonna animesovituksen, yli 20 vuotta loppumisensa jälkeen. 80-luvun New Yorkiin sijoittuva, jengien ja rikollisjärjestöjen kahinoita sekä kahden hyvin erilaisesta kulttuurista tulevan pojan ystävyyttä luotaava manga on Japanissa klassikko, jonka merkitystä ei voi liioitella. Animeprojektin on tarkoitus juhlistaa Yoshidan 40-vuotista taiteilijanuraa, joka on jatkunut menestyksekkäästi näihin päiviin saakka. Hänen mangaansa Umimachi Diary perustuva elokuva käväisi Suomenkin teattereissa viime vuonna.

Japaninkielisessä Twitterissä animejulkistus herätti ansaitusti kuhinaa ja nostalgisointia. Vaikka Viz ehti kääntää 19-osaisen sarjan kokonaisuudessaan englanniksi 2000-luvun alkupuolella, länsimaissa sekä Yoshida että Banana Fish ovat kuitenkin jääneet melko tuntemattomiksi. Niinpä katseet kääntyivät englanninkielisessä uutisoinnissa ja kommenteissa ennen kaikkea animen tuotantotiimiin, joka onkin varsin kiinnostava. Animaatiostudiona häärii Mappa, jonka moni animeteollisuutta tuntemattomampikin osaa viime vuoden jälkeen yhdistää Yuri!!! on Iceen. Ohjaajaksi taas on valikoitunut Hiroko Utsumi, joka on jäänyt monelle mieleen Free!n ohjaajana ja storyboardaajana. Ennustan jo nyt että vertauksilta Free!hin ja YOI:hin ei tulla välttymään. Vertauksia tehdessä olisi tosin hyvä pitää mielessä, että Banana Fish oli olemassa jo 30 vuotta ennen kumpaakaan sarjaa.

スクリーンショット 2017-10-24 20.52.23

Itseäni animen tuotannossa eniten kiinnostavana yksityiskohtana hahmosuunnittelusta vastaa Akemi Hayashi, joka onnistui Doukyuusei-elokuvassa herättämään henkiin Nakamura Asumikon äärimmäisen hankalasti animeen istuvan piirrostyylin. Ensimmäinen Ashista julkaistu konseptikuva ainakin vaikuttaa sopivan päivitetyltä mutta silti tarinan hengelle uskolliselta, eli odotukset ovat korkealla.

Tällaisella tekijäkaartilla ei myöskään varmasti tarvitse pelätä, että tarinan emotionaalinen puoli jäisi toiminallisempien osioiden jalkoihin. Ashin ja Eijin epätodennäköinen ja monitulkintainen ystävyys on yksi sarjan kantavista pilareista. Juuri tämä monitulkintaisuus on herättänyt paljon keskustelua, ja animejulkistuksen vanavedessä japaninkielisessä Twitterissä onkin päädytty debatoimaan siitä, onko Banana Fish BL-sarja vai ei. Osa keskustelijoista on halunnut nostaa Banana Fishin BL:n yläpuolelle, ikään kuin se olisi jotain paljon parempaa ja arvokkaampaa. Eräs twiittaaja muistuttaa osuvasti, että on tahditonta lytätä muita genrejä samalla kun ylistää yhtä teosta. (linkki)

Yksi käyttäjä puolestaan pohtii, että jos häneltä kysyy onko Banana Fish BL:ää, hän sanoisi että ehkä joidenkin mielestä mutta hänestä ei. Jos taas häneltä kysyisi onko sarja yaoita, hän vastaisi kyllä, ja päätyy lopuksi harmittelemaan kätevän yaoi-sanan katoamista käytöstä. (linkki)  Toinen käyttäjä taas toteaa, että hänen Twitter-aikajanallaan yaoi-termi ainakin elää ja voi hyvin. (linkki)

Kiinnostavan näistä pohdinnoista tekee yaoi-termin käyttötapa, koska se poikkeaa niin länsimaissa totutusta (seksiä sisältävä BL-sarja) kuin alkuperäisestä japanilaisesta (seksiin keskittyvä, juoneton tarina) merkityksestäkin. Alkuperäinen postaaja tuntuukin käyttävän sanaa yaoi tarkoittamassa yleisesti tarinoita joissa on vähintäänkin potentiaalia homoseksuaaliselle sisällölle. (Lisäksi tuntuu hieman hassulta nähdä että Japanissa termin perään haikaillaan, kun englanninkielisessä fandomissa siitä taas ei tunnuta pääsevän eroon sitten millään.)

1.pngMangan alkuperäisiä kansia 80-luvulta

Itse näen että kysymystä Banana Fishin ja BL:n suhteesta voi lähestyä kahdella tapaa. Jos kysytään, kuuluuko Banana Fish genreen nimeltä BL, vastaus on yksiselitteisesti ei. Sarja julkaistiin shoujo-lehti Bessatsu Shoujo Comicissa, ja se on täysiverinen shoujo-sarja. Tarina toki hyödyntää paljon vuosikymmen aiemmin syntyneen shounen-ain tropeita kuten kauniita poikapäähenkilöitä ja seksuaalisen väkivallan teemoja.

Sarjaa ei myöskään voi pitää BL:nä siksi, että se julkaistiin aikana jolloin nykyisenlainen kaupallinen BL ei ollut vielä kunnolla vakiintunut omaksi genrekseen. Sarja kuitenkin nousee BL-historiikeissa lähes aina jossain vaiheessa esiin kun tullaan 80-luvulle. Tämä ei kerro niinkään siitä että sarja määriteltäisiin yleisesti BL-mangaksi, vaan siitä että Banana Fish itse oli aikanaan määrittämässä monen BL:n lukijan ja tekijän makua ja kiinnostuksenkohteita, ja sitä kautta myös nykyisen BL:n muotoutumista.

Jos genren sijaan taas kysytään, onko Banana Fishissä ”BL-sisältöä” eli poikien välistä rakkautta, vastaus on… kyllä ja ei. Ash ja Eiji eivät tunnusta toisilleen muuta kuin korkeintaan syvää ystävyyttä, eikä suhteella ole seksuaalista ulottuvuutta. Toisaalta hahmojen suhde on kuvattu niin intensiivisenä ja tärkeänä kyynelineen ja tunteikkaine kirjeineen, että se voisi yhtä hyvin olla rakkaustarina. Sellaisena se tuleekin helposti luettua, etenkin jos BL- tai shoujoromanssitekstit ovat lukijalle jo entuudestaan tuttuja.

Osa faneista on etsinyt asiaa pohtiessaan apua jumalan eli tekijän sanasta. Yoshida onkin eräässä haastattelussa todennut, ettei tarkoittanut Ashin ja Eijin suhdetta romanttiseksi rakkaudeksi (renai kankei). Linkit haastatteluun ovat kuitenkin mystisesti kadonneet Twitteristä, joten itse kukin voinee valita syyttääkö asiasta tekijänoikeuksia vai tinahattuja. Lisäksi Yoshida on sanomisistaan huolimatta piirtänyt hahmoistaan paljon taidetta jossa liikutaan vähintäänkin todella läheisen bromanssin alueella. Totuus on tuolla jossain.

Itse toivoisin, että lukijat ja tulevat katsojat eivät liikaa lähtisi etsimään yksinkertaisia vastauksia tai yrittäisi mahduttaa Banana Fishiä mihinkään tiettyyn muottiin. Juuri sarjan ja sen kuvaamien suhteiden moniselitteisyys tekee siitä niin kiehtovan teoksen kaikkine rönsyineen, draamoineen ja hassutteluineen. Lopulta Yoshidan tai kenenkään muun sanomisilla ei ole tulkinnassa väliä, vaan ainoastaan tarinan ja hahmojen herättämillä tunteilla. Niitä onkin sitten luvassa, ja paljon.

news_header_yoshida

Mainokset

Syyskuun Renta!-suositukset

Rentan1

Fujoshiluolan Renta-suositukset ovat täällä taas! Tämänkertaisten lukusuositusten kanssa voi käpertyä viltin alle kun sää viilenee ja illat pitenevät. Luvassa tällä kertaa taas kokoelma, josta toivottavasti löytyy luettavaa niin söpöilyn kuin vinoutuneempienkin tarinoiden ystäville.

SYYSKUUN SUOSITUKSET

yatamomo

Ensin iloa, sitten tuskaa: Yata & Momo – Harada

”Syyskuun tärkein uusi Renta-julkaisu oli käännös Haradan Yatamomosta. Jotenkin olin ajatellut ettei Haradan sarjoja saataisi koskaan virallisesti englanniksi, mutta tässä sitä ollaan. Tarinassa hyväntahtoinen mutta kuumapäinen Yata tarjoaa yöpaikan kodittomalle ja rahattomalle Momolle, joka on kaikkea muuta kuin normaali kaveri. Kaksikon välejä mutkistaa – Momon epämääräisen elämäntyylin lisäksi – myös kuvioihin ilmestyvä Momon sadistinen ex-sugar daddy Suda. Eri hahmojen kautta päästään tarkastelemaan varsin mielenkiintoisia teemoja. Mikä lopulta erottaa omistushalun tai säälin rakkaudesta? Ja voiko toista ihmistä todella muuttaa? Kaikki tämä on tietysti kuorrutettu niin hengästyttävällä määrällä seksikohtauksia että hiki nousee Momo-raukan pintaan lisäksi myös lukijalla. Komediaa, synkempiä sävyjä ja aidosti koskettavia kohtauksia yhdistelevä tarina jää siis taatusti mieleen tavalla tai toisella. Manga on sittemmin jatkunut vielä kahden pokkarin verran, toivottavasti nekin nähdään Rentassa englanniksi ennen pitkää.” –maipon

“Yatamomo on minulle jotenkin monimutkainen sarja. Toisaalta se on Harada-osastollani enemmän suosikkien kuin inhokkien puolella, mutta kovin henkilökohtaista suhdetta minulla ei sarjaan ole. Enemmänkin Yatamomo on niitä teoksia, jotka kiinnostavat minua eniten temaattisesti: rikkinäisen ja elämänasenteeltaan jopa perverssin hedonistisen Momon ja tähän ihastuvan Yatan suhde on niin nyrjähtänyt, että sitä seuraa jonkinlaisella tieteellisellä mielenkiinnolla. Vaikka kaksikon välillä nähdään myös aidosti herkkiä hetkiä, mistään hyvänmielen rakkaustarinasta ei ole kyse. Eniten tykkäänkin sarjassa itsekkyyden eri muotojen tutkiskelusta, sillä Yata ei voi pelkällä rakkaudellaan parantaa Momoa. Rasittavan ja traagisen välillä tasapainoileva Momo puolestaan on hahmona äärimmäisen mielenkiintoinen. Harada ei siis taaskaan päästä lukijaansa helpolla, mistä paljon plussaa.” –airinpie

high heels

Hömppädraamaa korkojen kera: Take My High Heels Off – Jijico Okina

”Tämä randomisti kannen ja muutaman sivun previkan perusteella tehty ostos osoittautui itselleni ihan nappivalinnaksi. En koskaan sano ei miehille korkokengissä, ja kaupan päälle tarinasta löytyy vielä sopivasti annosteltuna katkeransuloisia väärinkäsityksiä, herkkiä sydämentykytyksiä ja hauska piirrostyyli. Stoalaisen jäyhän Kenin ja pirteän ulkokuorensa alla salaisuuksia piilottelevan Chiakin tarina ei tuo juonensa tai toteutuksensa puolesta pöytään varsinaisesti uutta, mutta tarjoilee tutun annoksen oikein toimivalla kattauksella. Korkokengätkin on saatu näppärästi nivottua osaksi juonta ja Chiakin kriiseilyä oman itsensä hyväksymisen vaikeudesta. Tällaisilla eväillä minua on varsin helppo miellyttää.” –maipon

“Take My High Heels Off oli minulle niitä teoksia, jotka voi hotkaista alas pikaruoan tavoin: tiedät mitä saat ja alas menee kitkatta, muttet jälkikäteen välttämättä muista mitä oikeastaan edes söit. Tiivistettynä siis korkokengistä epäsuoran valaistumisen kokeva Ken ihastuu luokkakaveriinsa Chiakiin, jolla puolestaan on geneeristäkin geneerisempi yksinäisen homojäbän itsensämyymisnarratiivi (sekä tietysti sen mukaiset kompleksit). Koska jäbät korkokengissä eivät esteettisessä mielessä ole itselleni mikään Juttu, tarinasta itsestään ei jäänyt käteen mitään kovin uutta ja ihmeellistä; sen taide on kuitenkin mukavan ilmeikästä, ja kokonaisuus ajaa ihan hyvin asiansa angstilla maustettuna höpöhöpönä.” –airinpie

etranger

Eteeriseen tunnelmointiin: The Stranger by the Beach – Kanna Kii

”Okinawalaiselle pikkusaarelle sijoittuva herkkätunnelmainen tarina kertoo kirjailija Shunista ja vanhempansa menettäneestä Miosta, joka heidän tavatessaan on vielä lukiossa. Piristävästi Mio tosin häipyy mantereen puolelle kolmeksi vuodeksi, ja saapuu hieman aikuistuneena takaisin lämmittelemään suhdetta Shunin kanssa. Mangan viehätys on ehdottomasti sen söpössä taiteessa ja ilmeikkäissä hahmoissa. Suhteen haparoivia alkuaskelia ja hahmojen menneisyyden mörköjä kuvataan myös kiinnostavasti ja realistisen oloisesti. Draamalla ja söpöilyllä höystetty arkikuvaus tuo oikeastaan hieman mieleen Kumota Harukon Itoshi no nekokken. Tässä taas yksi sarja, jonka myöhempienkin osien toivoisi ennen pitkää päätyvän Rentaan.” –maipon

“Stranger by the Beach on ennen kaikkea fiilistelymanga, jossa pienen saaren elämä tulee kirjaimellisesti iholle. Asetelma on myös hieman poikkeuksellinen, kun päähahmot Shun ja Mio tunnustavat tunteensa jo varhain. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että suhde itsessään etenisi yksinkertaisesti. Omien tunteiden kanssa sinuiksi tuleminen vie aikaa, mille Kii Kannan kuvitukset antavat kauniin kehyksen. Itselleni ykkökseksi teoksessa nousikin nimenomaan visuaalinen puoli ja tunnelmointi, joiden ohessa Shun ja Mion suhde etenee hienovaraisesti yhdestä etapista toiseen. Vaikka kaipaan usein tarinoiltani hieman syvempää “miksi juuri sinä” -pohdintaa, Stranger by the Beachissa huomioidaan toisaalta myös uudelleentutustumisen tärkeys; kolmen vuoden erossaolon jälkeen sekä Mio että Shun ovat hieman eri ihmisiä, jolloin keskiöön nousee myös toisen kohtaaminen sellaisena kuin tämä todella on.” –airinpie

Elokuun Renta!-suositukset

Rentan1

Syksy on täällä ja niin ovat myös syksyn ensimmäiset Renta-suositukset! Renta on siis digimuodossa mangaa kauppaava sivusto, jonka englanninkielisellä puolella on tarjolla harlekiiniromanssien lisäksi enemmän BL:ää kuin kukaan järkevä ihminen jaksaa lukea. Kuten maipon jo vuosi sitten kirjoitti, Rentasta löytyy myös varteenotettavaa luettavaa, josta päätimme kuukausittain esitellä muutaman. Älä siis tuhlaa tikettejäsi sokkona tomaattipoikaystäviin, vaan seuraa Fujoshiluolan takuuvarmoja* suosituksia!

* eli potentiaalisesti kamalaa tuubaa tai parasta ever

ELOKUUN SUOSITUKSET

Höpöhöpön ystäville: Hangout Crisis – Owal

”Jos Owalin aiempi stoori Kichiku Encount viihdytti (ks Luolacast #3), voi Hangout Crisisin parissa jälleenelää hyvin samankaltaisia ”mitä v*ttua” + ”tää on niin urpoa että se on viihdyttävää” -tunteita. Juoni itsessään on sata kertaa nähty: kaksi legendaarisina naistenkaatajina tunnettua yliopistokaverusta päätyy bylsimään keskenään, valaistumisia ja mustasukkaisuusdraamaa seuraa. Hangout Crisista löytyy jotakuinkin kaikki BL-kliseet aina nättipojista ja heittelehtivästä piirtotyylistä possessiivisiin semesusiin, mutta jälkifiilis on kaiken älyvapaan poken keskellä silti aseistariisuva. Sata lisäpistettä myös Josein tahattomasta (?) chinhandemoji-ilmeestä bongattuaan yllättävän kilpakosijan.” –airinpie

”Ei tästä höpöilystä voi kuin nauttia! Owalin sarjoissa mennään reippaasti kieli poskessa, mikä tekee kuluneidenkin tropeiden seuraamisesta varsin viihdyttävää. Tuttujen kuvioiden lisäksi mukana on tällä kertaa kuitenkin myös vähän yllättäviäkin elementtejä. Kun Josei kohtelee itseensä salaa ihastunutta Motokia kuin halpaa makkaraa, ei Motoki jää kaihoilemaan tämän perään vaan yrittää hankkia itselleen arvostavampaa seuraa. Koska tarina toimii totuttuun ”yksi keppi, yksi reikä” -tyyliin, jäävät Motokin kokeilut seuralaispalvelusta bongatun kiltin Shinyan kanssa lopulta lyhyeksi. Silti tämä sivujuonne nousi itselleni yhdeksi tarinan kohokohdista – humoristisen otteen ja erotiikan runsaan määrän lisäksi.” –maipon

Tarinaa kaipaaville: Private Investigators of Love – Abey Avil

”Kuten piirtotyylistäkin voi selkeästi päätellä, nyt ollaan Thosi Thaiteen äärellä. …Tai ei, sillä Private Investigators of Love on sydämeltään lopulta suoraviivainen tarina idealismista ja kyynisyydestä, sekä kahdesta näennäisesti sen ääripäitä edustavasta miehestä samassa yksityisetsivätoimistossa. Vaikka pääparin dynamiikka noudattelee monista sarjoista tuttua ”optimistinen tohelo ja varautunut megane” -tropeeta, tuo lennokas ja itseäni kovasti miellyttänyt piirtotyyli Ginpein ja Shun hahmoihin kiitettävästi eloa. Tarina tasapainottelee onnistuneesti huumorin ja vakavuuden välillä, ja saa toivomaan että yksittäisiä etsiväkeissejä pääsisi lukemaan enemmänkin. Selkeä suosikkini näistä kolmesta!” –airinpie

”Bongasin Avil Abeyn aikanaan Tokyo Mangashan kesäkampanjasta muutaman vuoden takaa. Isino Ayan ja Inoue Nawon töistä muistuttava piirrostyyli kiinnitti heti huomioni, ja itse tarina muistuttaa hieman Yamashita Tomokon Night Beyond the Tricornered Window -jännäilyä jossa toisiaan kontrastoiva parivaljakko jahtaa haamuja. Private Investigators of Love pysyy kuitenkin vähän maallisemmilla linjoilla, ja etsiväkaksikko varjostaa mörköjen sijaan vaikkapa avionrikkojia. Tarinasta ja taiteesta näkee paikoin ettei tekijä ole vielä hioutunut aivan huippuunsa, mutta jostainhan kaikkien pitää aloittaa. Pienestä haparoinnista huolimatta hahmojen vähitellen kehittyvää suhdetta on kiinnostavaa seurata, ja etenkin jaettuun hotellihuoneeseen sijoittuva kohtaus jossa hahmot ovat ensimmäistä kertaa rehellisiä toisilleen on jäänyt muistoihini erityisen koskettavana. Ks. myös Luolacast #8 jossa juttelin tarinasta tuoreeltaan.” –maipon

 

Mitä minä edes luen: BE BRAVE – Noda Matsumoto

”BE BRAVE on kokoelma one-shoteja, joiden sisältö ei noudata mitään tiettyä linjaa. Mukaan mahtuu niin pelkistetympää pokea onsen-reissun muodossa, ulkomaalaisen miehen etäistä kaihoilua kuin suht randomia ihokarvojen fetisisointiakin, joten tunneskaalakin vaihtelee päästä toiseen. Piirtotyyli luo tarinoille oman, kenties hieman naivistisenkin tunnelman, enkä sen vuoksi välittänyt itse aivan jokaisesta tarinasta; tästä huolimatta lukukokemus oli vähintäänkin mielenkiintoinen, eritoten Matsumoton keskittyessä tunnelmallisempaan kuvaukseen. Lisäpisteitä myös J.D. Salingerista, minulla on selvästikin joku fiksaatio länsimaalaisen kirjallisuuden namedroppailun kanssa mangassa.” –airinpie

”Tämä tarinakokoelma ei tosiaan ole sieltä ihan tavallisimmasta päästä. Alkupään melko tyypillinen koulupoikameininki antaa nopeasti tilaa kokeellisemmalle sisällölle. Taiteellisimpina hetkinään kerronta toi mieleen jopa est emin, mutta kaikki tarinat eivät suinkaan ole kovin korkealentoisia. Myös silloin kun juonta ei löydy edes nimeksi tarinat erottuvat omaperäisen tunnelmansa ansiosta perushutusta. Valitsin Noda Matsumoton piirtämän Tsumasaki kara aisarete -mangan viime vuoden kuumottavimpien BL-sarjojen joukkoon.  Tämä kokoelma edustaa hänen varhaisempaa ja varsin erilaista tuotantoaan, ja on siitäkin näkökulmasta kiintoisaa luettavaa.” –maipon

 

Fujoshiluolan kuumottavimmat mangat 2016

Uuden vuoden ja Japanissa vuosittain pidettävän Kono BL ga yabai -äänestyksen innoittamina päätimme koota taas oman listamme kuluneen vuoden aikana luetuista, tavalla tai toisella kuumottavista BL-mangoista. Taas kerran kävi selväksi, että diipit tunteet ja samaistuttavuus vaikuttavat tarinan lopulliseen kuumottavuuteen yhtä paljon tai enemmänkin kuin seksikohtaukset. Käy katsomassa vuoden 2015 lista täältä.

 

2kuumotus-2016

Airinin valinnat:

Aniya Yuiji - Mou ichi do, nando demo

Aniya Yuiji: Mou Ichido, Nando Demo

Vuonna 2016 luin hämmentävän vähän mangaa, kun aivojen nollaus kohdistui enemmän animen puolelle. Kuumottavina mieleen jääneitä mangoja ei kerääntynyt lopulta kuin kolme, joista ensimmäinen on Aniya Yuijin muistinmenetysdraamalla pelaava Mou Ichido, Nando Demo. Tarinassa sattuma erottaa rakastavaiset Takahiron ja Taroun toisistaan, kun Takahiro unohtaa auto-onnettomuudessa pariskunnan yhteisen elämän. Platoniseksi kämppiksekseen Tarouta luuleva Takahiro haluaa selvittää historiaa ilman toisten apua, samalla kun totuuden tietävä Tarou kärvistelee näennäisen yksipuoliseksi muuttuneen rakkautensa kanssa. Tarina herättääkin mielenkiintoisia moraalikysymyksiä: millainen käytös on toisen johdattelua/manipulointia, kenellä tilanteessa on todellinen valta, ja voiko toista ylipäätään vaatia kieltämään itsensä ja koko menneisyytensä oman tervehtymisen nimissä? Mou Ichido, Nando Demo nousee listalle siis kiehtovasti harmaan sävyissä leikittelevän teemansa ansiosta, vaikka lopussa onnellinen loppu seisookin.

Scarlet Berico - Minori's Hand

Scarlet Berico: Minori’s Hand

Scarlet Bericon Minori’s Hand yllätti kuluneen vuoden sarjoista kääntämällä kevyen alkuasetelmansa ympäri, kun Rentan lollerolaarin sijaan luvassa olikin tunteita. Viikon poka -hengessä alkanut juoni kertoo nimittäin fysioterapeutti Shigefuji Minorista, jonka vastaanotolla asiakkaat saavat kirjaimellisesti kokovartalokäsittelyn. Alun muutaman luvun jälkeen kuluneet Sex Therapist -käänteet heitetään kuitenkin ikkunasta, kun maisemiin ilmaantuu hahmo Minorin menneisyydestä. Tarinan todellinen potentiaali kaivetaan esiin takaumien ja nykyisyyden sekoituksella, jossa lukioaikojen jalkapallotiimillä on olennainen rooli. Eteerisen Minorin hahmoon saadaan näin luotua odottamattomia tasoja nimenomaan emotionaalisella puolella. Minori’s Hand ansaitseekin paikan listalla yllätettyään tunnekuumotuksella, vaikka sarja olikin naamioinut itsensä aivottomaksi pokeksi.

Sarjan voi lukea englanniksi Rentassa.

Ogeretsu Tanaka - Hadakeru Kaibutsu

Ogeretsu Tanaka: Hadakeru Kaibutsu

Viimeiseksi teokseksi valikoitui vuoden 2015 listalle päätyneen Sabita yoru de mo koi wa sasayakun jalanjäljissä jatkava Hadakeru Kaibutsu. Sabita yorun aiempi spin-off, Hodokeru Kaibutsu, saa Hadakeru Kaibutsussa siis perusteellisempaa jatkoa, kun Kan-chanin ja Shuunan ihmissuhdedraamaa päästään revittelemään ihan urakalla. Vielä Hodokeru Kaibutsun aikaan olin suht neutraali hahmojen dynamiikalle, mutta Hadakeru Kaibutsu osui ja upposi päästäessään lukijan erityisesti Shuunan mieleen: menneisyytensä väkivaltaisuutta katuva Kan-chan ei olekaan ainoa, joka tässä suhteessa kyseenalaistaa kykynsä sitoutua. Shuunan tarve sosiaalisille rooleille on mielenkiintoisessa kontrastissa Kan-chanin vetäytyvän luonteen kanssa, joten väärinymmärrysten todennäköisyys on korkea. Koska sarja on tätä kirjoittaessa edelleen kesken, odotan kuumotuksella sitä osaavatko hahmot lopulta päästää irti kyynisyydestään ja ~kohdata toisensa aidosti. Tai ehkä kuumotuksen syynä onkin, kuten Maija totesi, se että ”Airin vaan on Shuuna lol.”

 

Maijan valinnat:

Marukido Maki - Pornographer

Marukido Maki – Pornographer

Oma ykkösvalintani vuoden 2016 kuumottavimmaksi mangaksi on ehdottomasti Marukido Makin Pornographer. Tarinassa naiivi yliopisto-opiskelija Kuzumi teloo vahingossa kirjailijantöitä tekevän Kijiman kirjoituskäden, ja lupautuu korvaamaan vahingon kirjoittamalla Kijiman työstämän romaanin tämän sanelusta. Nopeasti käy kuitenkin ilmi, että Kijima on urallaan keskittynyt eroottiseen kirjallisuuteen. Tästä koituu toinen toistaan hämmentävämpiä hetkiä, ja Kijima kertomuksineen tulee vähitellen Kuzumin uniin asti. Itsestään niukasti mitään paljastavan Kijiman hämäristä motiiveista ja menneisyydestä tihkuu lukijalle ja Kuzumille juuri sen verran tietoa, että jännite ja kiinnostus vain kasvaa tarinan edetessä. Vaikka kumpikaan hahmoista ei ole puhdas pulmunen, tuovat Kuzumin vilpittömät tunteet ja Kijiman epäonninen elämäntarina sopivasti vastapainoa eroottisten vihjailujen ja valheiden sävyttämään suhteeseen. Herkullisten tilanteiden lisäksi juuri Kijiman tarina pettymyksineen ja yksinäisyyksineen sinetöi sarjan paikan omassa sydämessäni ja tällä listalla. Kijiman menneisyyttä muuten valotetaan yhä jatkuvassa Indigo no kibun -sarjassa, joten kuumottelut hahmojen parissa eivät pääse tänäkään vuonna loppumaan.

Nobara Aiko - Running hot and cold
Nobara Aiko – Running Hot and Cold

Nobara Aiko on ollut viime aikoina pinnalla synkähköjen Akiyama-Kun- ja Yokosu inu, meguru yoru -sarjojen kanssa. Viime vuonna Renta käänsi englannksi muutaman vuoden takaisen Running Hot and Cold -sarjan, joka edustaa huomattavasti maanläheisempää linjaa. Tarinassa päähenkilö Junpei ihastuu työkaveriinsa Ichiharaan, joka aluksi onkin mukana menossa kunnes jää jumittamaan jo aiemmin päättynyttä suhdettaan toiseen mieheen. Ichihara ei osannut olla rehellinen tunteistaan aiemmin rakastamaansa Tsujiita kohtaan, mutta ehkä hän voisi olla sitä Junpein kanssa. Vaikka tarinassa kylvetään ja ollaan paljon alasti, kuumottavinta siinä on lopulta sen realistisuus. Kukapa ei pelkäisi torjutuksi tulemista tai kantaisi haavoja epäonnistuneista ihmissuhteista? Eritysen mieleenjäävä on tarinan kaunis loppukohtaus, jossa Junpei ja Ichihara muistelevat ensimmäisiä miespuolisia, muistojen haalistamia ihastuksiaan.

Sarjan voi lukea englanniksi Rentassa.

Ido Gihou - Blood Sugar Sex Magic
Ido Gihou – Blood Sugar Sex Magic

Ido Gihoun tarinoissa on aina vähän vinksahtanut tunnelma. Niin myös tässä koulupoikatarinassa, joka alkaa seksiunien ja huumekokeilujen ryydittämänä. Iloinen ja huoleton Keima sekä tähän salaa ihastunut Nao päätyvät epämääräisissä olosuhteissa fyysiseen suhteeseen. Seksistä puhuminen kuitenkin tekee tunteensa salaavan Naon vain surulliseksi, ja hän alkaa lopulta vältellä Keimaa. Keima ei kuitenkaan ole niin naiivi tai pihalla kuin antaa aluksi ymmärtää. Tässäkin tarinassa kiehtovat kontrastit: viattomat tunteet ja surumielinen alavire seksuaalisten toiveiden ja tekojen vastaparina toimii hyvin. Molempien hahmojen vilpittömät tunteet tekivät lukukokemuksesta koskettavan ja oikeastaan aika viattoman – varsin kuumottavalla tavalla tosin.

Matsumoto Noda - Tsumasaki kara aisarete

Matsumoto Noda – Tsumasaki kara aisarete

Puhtaasti kannen perusteella valittu manga osoittautuikin täyden kympin valinnaksi. Tarinassa yksin asuva Tamamura löytää eräänä iltana kotioveltaan itkevän ja kengättömän Asukan, joka on juuri eronnut poikaystävästään. Epätoivoinen Asuka haluaa seksiä, ja alun epäröinnin jälkeen Tamamura syttyy lopulta Asukan jalkojen katselusta. Hieman erikoisesti alkava, jalkafetissillä ratsastava tarina saa kuitenkin myös vakavampia sävyjä. Vähitellen nimittäin selviää, miten huonosti Asukan entinen poikaystävä tätä kohteli, ja miten suhde on vaikuttanut Asukan omanarvontuntoon. Onneksi kiltti Tamamura antaa kuitenkin toivoa paremmasta. Tässäkin sarjassa koskettava tarina vei lopulta voittoon, vaikka seksikohtaukset kuumottavuusarvoon hyvin paljon vaikuttivatkin. Vaikka sarjasta ei löydy kokonaan edes epävirallista käännöstä englanniksi, on japanipainoksessa onneksi mukana furiganat lukemista helpottamassa.

BL ja kolmen kimppa

Psychedelics007_01yksi kakku, monta haarukkaa | Psyche Delico: Chocolate Strawberry Vanilla (Psychedelics 007)

Kahlatessani läpi BL:n historiasta kertovaa Boys Love Manga and Beyondia (2015) törmäsin toistamiseen ajatukseen nyky-BL:lle tyypillisestä ”yksi keppi, yksi reikä” -mallista. Kaikessa karkeudessaan termi viittaa siis ajatukseen yhden partnerin ihanteesta, tai ainakin siitä ettei yhdessä tarinassa ihan ristiin rastiin läpsyteltäisi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö BL:stä löytyisi rakkautta myös jaettavaksi: Vuoden kuumottavimmat mangat -listallemme yltänyt Psyche Delicon Chocolate Strawberry Vanilla herätti aikanaan pohtimaan kuinka BL-mangakat suhtautuvat ajatukseen kolmannesta pyörästä. Tieteen nimissä pläräsin tuolloin sarjoja joissa threesomeja käytetään keskeisenä tarinaelementtinä, joten näiden havaintojen pohjalta on siis luvassa pohdintaa aiheesta BL ja kolmen kimppa.

Koska kimmokkeeni tutustua threesomeihin perustui Psyche Delicon vinoutuneeseen ihmissuhdedraamaan, ei minulla juuri ollut ennakko-odotuksia kyseisen ”mini-genren” suhteen. Toki oletin luvassa olevan pääasiassa pokea, mutta koska BL:n parista tuntuu toisinaan löytyvän Ihan Mitä Tahansa, halusin selvittää mahtuisiko joukkoon rehdisti polyamoriaakin käsitteleviä sarjoja. Valitettavasti kaiken maailman threesome-BL:n lukeminen olisi mahdotonta jo kielitaitorajoittuneisuuden vuoksi, joten pyysin Tietäjiltä listan sarjasuosituksia jotka jaoin edelleen sekä kokoelmista löytyviin one-shoteihin että useamman luvun tarinoihin:

One-shot

Kijima Hyougo: Bachi Bachi (Bachi Bachi, ch 1)
Kijima Hyougo: Reverse Terrorism (Brand New Star, ch 4)
Sakira: Triangle Love (Goshijunsama to Wanko, ch 7)
Kumota Haruko: Heart of Fire (Shinjuku Lucky Hole, ch 3)
Kodaka Kazuma: Free-Fucking Father (Sex Therapist, ch 7 … hei mitä on nää nimet foreal)

Multichapter

Shoowa: Bokura no mitsudomoe sensou
Chiyoko Nonomiya: Busamen Danshi – Ikemen Kareshi no Tsukurikata (vapaasti käännettynä Ruma Jäbä ja kuinka saada kuumis pojuyde)
Ootsuki Miu: Docchi no Darling (Play Zone, ch 6 – 8)
Takaguchi Satosumi & Honami Yukine:
Thirsty for Love
Psyche Delico: Chocolate Strawberry Vanilla

Tähän selkeät rajanvedot oikeastaan loppuvat. On tietysti mahdollista kärjistää juuri one-shoteista löytyvän suuremmalla todennäköisyydellä puhdasta jynkkyä, sillä yhden luvun tarinoissa harvemmin sanotaan mitään kovin tähdellistä. Esimerkiksi Kumota Harukon Heart on Fire demonstroi tätä kirjaimellisesti, kun aikuisviihdenäyttelijä Kumiin ihastunut nörde päätyy puolivahingossa osaksi pornoleffan kuvauksia. Asetelma selittyy toisaalta sillä, että kyseessä on nimenomaan kokoelma: Shinjuku Lucky Holen tarinoita yhdistää Kumista kertova taustajuoni, joten Heart of Firesta löytyvä kolmen kimppa on käytännössä vain keino varioida seksikohtauksia. Sama pätee Kodaka Kazuman Sex Therapistiin, jossa sarjan keskiössä pyörivä rakkauden moniammattilainen piristää viimeisessä luvussaan ekumeenisten nuorukaisten lähmintää.

shinjukulucky-lolllsiellä läpsyy monta jalkea | Kumota Haruko: Heart on Fire (Shinjuku Lucky Hole)

Tyypillisempää one-shoteille on ponnistaa tyhjästä. Tällöin hahmot tulee esitellä lukijalle mahdollisimman rivakasti, jotta päästäisiin itse asiaan. Kijima Hyougo hyödyntää tässä koulumaailmaa, sillä sekä Bachi Bachi että Reverse Terrorism todistavat ettei kolmioleipään tarvita kuin ihailua ja pari komeaa senpaita/kouhaita. Minkä urheiluklubi on yhdistänyt, sitä ei mustasukkaisuus voi pilata! Yhtä konstailemattomasti operoi myös Sakiran Triangle Love, jossa kaveriporukan sisäisestä ihastuksesta kehkeytyy threesome. Vaikka edellä mainituissa tarinoissa sivutaan kyllä ajatusta ~tunteista ja seurustelusta, sen kummempaa polyamorista sanomaa kuin ”no eihän se oo kivaa jos joku jää ulkopuolelle” niistä ei kuitenkaan kannata etsiä.

No entäs ne pidemmät tarinat? Kai niistä sitten löytyy muutakin kuin aivot narikkaan -pokea? No jaa. Shoowan Bokura no mitsudomoe sensou jatkaa koulupoikalinjalla, mutta venyttää kohelluksensa useampaan lukuun. Jynkkyä lukuun ottamatta kyseessä on lopulta enemmänkin kolmiodraama – kaksi jäbää skabaa kolmannesta, mutta kumpikaan ei anna periksi. Vastaava asetelma toistuu Nonomiya Chiyokon Busamen Danshissa, jonka jatko-osasta löytyy konfliktin maksimoimiseksi vielä ylimääräinen kilpakosija. Pakotushuumoriin luottavassa sarjassa on tuskin edes kyse kolmen kimpasta, joten oikeastaan Busamen Danshissa on mukana kaikki threesome-kliseet muttei yhtään sen hyödyistä.

Toisinaan tarinoista onkin äärimmäisen vaikea sanoa, mitä eroa on threesomella ja kolmiodraamalla. Mitä pidempi tarina, sitä vähemmän mangakaan tuntuu sitä tietävän. Ootsuki Miun Docchi no Darling on yritys irrottautua huumoripokesta ja tutkia aihetta myös psykologisesti: siinä lapsuudenkaverit Ryou ja Yukifumi ihastuvat luokkakaveriinsa Makotoon, joka ei lopulta halua valita näiden väliltä. Jakamisalttiutta perustellaan jälleen hahmojen ystävyydellä, mutta käytännössä tarinassa käsitellään lopulta enemmän mustasukkaisuutta kuin kolmen eri osapuolen suhdetta. Muutamassa luvussa ehditäänkin lähinnä raapaista pintaa polyamoriasta, sillä konfliktin ratkettua lukija ei saa koskaan tietää kuinka hahmojen seurustelu toimisi käytännössä.

darlingtachitukka hyvin kaikki hyvin | Ootsuki Miu: Docchi no Darling (Play Zone)

Avoimeksi jää myös Takaguchi Satosumin ja Honami Yukinen Thirsty for Love. Sen juoni on yhtä isoa huuruilua saman tytön kanssa säätävistä pojista, jotka löytävät toisistaan eriskummallista lohtua tämän kuollessa leukemiaan. Kyseessä on tällöin suhteen jakamisen sijaan kuvaus kokemusten jakamisesta, jossa ei melodraamassa säästellä. Valitettavasti polveileva tarina ei ehdi kunnolla paneutumaan yhteenkään hahmoista, mikä jättää näiden tunnekuvauksen mustavalkoiseksi. Erityismaininnan sarja silti ansaitsee, sillä kerrankin osapuolet saattaa yhteen jokin muu syy kuin ”ollaan tunnettu kehdosta asti.”

Yllä mainitun listan teoksista monisyisimmäksi voikin sanoa viimeistä, Psyche Delicon Chocolate Strawberry Vanillaa. Tässäkin ihmissuhdesotkussa kahden lapsuudenystävän symbioosia sovitetaan toista hahmoista deittaavan jäbän ympärille, mutta kyseessä ei missään nimessä ole ideaali (tai edes kovin terve) polyamorinen suhde. Pakottamisretoriikkaa on mukana etenkin sarjan alkuvaiheessa, ja kestää kauan ennen kuin Hiroihin ihastunut Mine kunnolla edes sietää tämän parasta ystävää Takea. Asetelman mielenkiintoisuus syntyykin näistä jännitteistä, jotka seuraavat hahmoja makuuhuoneen puolelle – keiden kemia pelaa arjessa ja keiden sängyssä, kuka on ihastunut keneen ja miksi?

Verrattuna höpönhöpön-threesomeihin Chocosutoban valttina on tietoisen nyrjähtänyt ote, mikä auttaa syventämään tarinaa tropeiden taustalla. Oli nimittäin kyse aivottomasta pokesta tai kunnianhimoisemmasta draamasta, monet BL-threesomeista hyödyntävät samoja tarinankerronnallisia jippoja. Näistä jo mainittu kahden lapsuudenkaverin liitto lienee tyypillisin, sillä tämä säästää mangakalta kullanarvoista paneeliaikaa: jos kaksi jäbää tuntee toisensa ennalta, selittyy näiden läheisyys ja ihastuksen jakamisalttius yhteisellä historialla. Yhtään lyhyemmissä sarjoissa hahmojen persoonallisuudet imeytyvät tällöin kuitenkin surutta toisiinsa, mistä on puolestaan seurauksena epärealistinen tai jopa sosiopaattinen vivahde.

bachi bachilets put make up | Kijima Hyougo: Bachi Bachi (Bachi Bachi)

Kyseinen efekti selittyy toisaalta loogisesti (joskin aika ironisesti…) jo alussa mainitulla ”yksi reikä, yksi keppi” -ajatusmallin yksiavioisuudella. Vaikka taustoja peilattaisiin lukujen aikana myös yksilötasolla, harvassa tarinassa kolmanteen osapuoleen ihastuvat hahmot ovat valmiiksi seurustelusuhteessa. Kolmen hengen tasapuolisen rakkauden sijaan tunteet kohdistuvat siis lähes aina lukijaa edustavaan päähahmoon, jolloin sarja voi samanaikaisesti sekä leikitellä polyamorialla että tunnetasolla pitää kiinni monogamiasta. Mitä identtisempiä kilpakosijat ovat, sitä kitkattomammin jakaminen luonnollisesti käy.

Tämän valossa ei yllätä, ettei monikaan listalla mainittu BL koske threesomeihin seurustelun tai kunnianhimoisen hahmonkehityksen osalta. Tämä on omasta näkökulmastani harmi, sillä threesome-aiheessa kiinnostavin anti löytyisi juuri hahmojen välisestä dynamiikasta; pelkkään mustasukkaisuuteen typistyvä konflikti harvoin jaksaa kiinnostaa, etenkin kun esirippu helposti vedetään kolmiodraaman ratkaisuun. Oli kyse siis yleisön odotuksista tai one-shoteja suosivasta formaatista, sitä moniulotteista polyamorista BL-threesomea joutunee vielä hetken vartomaan. Odotellessa voi onneksi lukea rehellisen älyttömältä kuulostavaa viihdehömppää: miltä kuulostavat vaikka sellaiset e-book Japanista kaivetut nimikkeet kuin Mokkori Kitchen~ Gyakuten 3p Abunai Ryouri Kyoushitsu tai Zombie to 3p!?! Necromancer wa ochikobore? Joo tänne vaan, kyllä mä nekin luen.

Kuumottavimmat mangat 2015

Kono BL ga yabai -äänestyksen innoittamina ja uuden vuoden kunniaksi päätimme koota oman suosituslistamme vuoden 2015 aikana luetuista BL-mangoista. Valintojen perusteella näyttää siltä, että viime vuosi sujui hieman nyrjähtäneiden mutta sitäkin kiehtovampien ja koskettavampien tarinoiden parissa. Odottelemme jo innolla, mitä kaikkea BL-vuosi 2016 tuo tullessaan.

Olkaapa hyvä, tässä viime vuoden kuumottavimmat mangatapaukset jotka eivät varmasti jätä ketään kylmäksi.

kuumottavimmat-graffa

Airinin valinnat:

Harada: Yoru to Asa no uta

Harada: Yoru to Asa no uta

Kuluneen vuoden aikana on tullut luettua moniakin Haradan teoksia, joita on kuitenkin vaivannut yksi yhteinen nimittäjä: mielenkiintoisen kieroutuneista asetelmista huolimatta itse hahmosuhteet ovat jääneet etäisen tuntuisiksi. Yoru to Asa ottikin tämän takaisin korkojen kera, sillä indie-bändin laulaja Asaichista ja tähän ihastuneesta basisti-Yorusta kertova tarina heitti tuki- ja liikuntaelimet täysin ikkunasta. Kaikki Haradan tavaramerkit (aivot rutulle vetävä sadismi, kyseenalaiset motivaatiot, oikeastaan aika inhottavat hahmot) ovat toki läsnä, mutta mukaan on ujutettu myös ripaus idealismia. Tämä yhdistettynä Asan itsekieltopainiskeluihin sai jännäämään hahmojen puolesta aidosti, sillä myös kurjuudella mässäilevä Harada osaa toisinaan yllättää.

Psyche Delico: Chocolate Strawberry Vanilla

Psyche Delico: Chocolate Strawberry Vanilla

Yabai jos mikä on oikea sana kuvaamaan Chocolate Strawberry Vanillan nyrjähtänyttä maailmaa. Lapsuudenkaverit Take ja Hiroi tekevät kaiken yhdessä, joten kun Hiroi iskee silmänsä entiseen koulukaveriinsa Mineen, on luvassa läheisriippuvaisuuden ja mustasukkaisuuden tasoja syväluotaava sotku. Vaikka asetelmasta revitään roppakaupalla sitä itseään eli häpeilemättömiä kolmen hengen seksikohtauksia, kuumottavinta tarinassa on loppupeleissä sen psykologinen painostavuus: kellään hahmoista ei tunnu olevan täysin muumit laaksossa, minkä ansiosta kolmikon välisiä paridynamiikkoja päästään tutkimaan aitiopaikalta. Pokkari päättyy harmillisesti juuri kun tarinassa päästään kiinni myös lapsenomaisen Hiroin synkempiin puoliin, mutta Psychedelics-nimeä kantavista doukkareista löytyy onneksi sarjalle jatkoa.

Ichikawa Kei: Blue Sky Complex

Ichikawa Kei: Blue Sky Complex

Rauhallinen Narasaki ja tappeluihin eksyvä Terashima löytävät yhteisen taajuuden koulukirjaston hiljaisuudessa. Raukeaan juonenkuljetukseen luottava Blue Sky Complex voi alkuun tuntua kummalta valinnalta kuumottavimpien sarjojen listalle, mutta sen valttina on juuri tarinan ilmavuus: hahmot eivät syöksy suinpäin suhteeseen, vaan antavat tunteilleen aikaa kehittyä koulupäivien ja teinihämmennyksen keskellä. Väärinkäsitykset ja hukatut tilaisuudet painavat vaakakupissa enemmän, kun poikien ajatuksia pohjustetaan hartaudella puolin ja toisin. Ainoa valituksen sana löytyykin Ichikawa Kein perisynnistä, eli turhankin puhtoisesta kerronnasta – kun Narasaki ja Terashima vihdoin saavat toisensa, väistämätön cockblockaus herättää lähinnä ┗(`゚Д゚´)┛ -tunteita.

Ogeretsu Tanaka: Sabita yoru de mo koi wa sasayaku

Ogeretsu Tanaka: Sabita yoru de mo koi wa sasayaku

Viimeistään Sabita yoru vakuutti minut siitä, ettei ammattilaisura ole vähentänyt Tanacan kunnianhimoa hitustakaan. Kevyen romanssin sijaan kyseessä on tarina entisistä koulukavereista, Yumista ja Mayamasta, joiden aikuisiän ystävystymistä varjostaa Yumin lähisuhdeväkivaltainen poikaystävä. Mustavalkoisen uhri-pahantekijä-pelastaja -kuvion sijaan Tanaca antaa päähahmoilleen niin toimijuutta kuin huonoja puolia, mikä tekee Sabita yorusta kiehtovaa luettavaa. Juonen keskiössä onkin ajatus siitä, kuinka vaikea omista mielikuvista on päästää irti, ja miten tärkeää jokainen ihminen on kohdata virheineen päivineen. Itse konfliktinjälkeinen romanssi on pokkarissa ehkä vähän kiirehditty, mutta omien valintojen tärkeyttä korostava tarina tuskin jättää ketään kylmäksi.

Maijan valinnat:

Ogeretsu Tanaka: Renai-rubi no tadashii furikata

Ogeretsu Tanaka: Renai-rubi no tadashii furikata

Tankoubonin nimitarina on hauska ja koskettava kertomus kostosta ja rakkaudesta, ja onnistui kaivertamaan Tanacan nimen lopullisesti monen BL-fanin sydämeen. Varsinaisesti pankin räjäytti omalla kohdallani kuitenkin pokkarista löytyvä toinen tarina Hodokeru kaibutsu, joka jatkaa Sabita yoru de mo koi wa sasayaku -sarjasta tutun Kan-chanin tarinaa. Lyötyään entistä poikaystäväänsä Yumia Kan-chan päättää pysyä erossa rakkaudesta ja seurustelusta mutta pakkaa sekoittaa uusi fuckbuddy Shuuna, joka haluaisi suhteelta enemmänkin.

Parisuhdeväkivaltaa sivuavan aiheensa takia sarjaa ei voi suositella kaikille, mutta ainakin teemaa käsitellään realistisesti ja kunnioittavasti. Väkivaltaisen Kan-chanin valinta BL-tarinan pääosaan on kieltämättä hieman erikoinen, mutta lopulta onnistunut ratkaisu. Taustastaan huolimatta hahmoa ei nähdä uhrina tai traagisena sankarina, vaan ihmisenä jonka on opittava elämään itsensä kanssa pahoista teoistaan huolimatta. Manga sekoittaa onnistuneesti vakavia, lähes eksistentialistisia teemoja ja suuria tunteita, unohtamatta myöskään seksikkäitä ja leikkisiä kohtauksia jotka ovat lähestulkoon Tanacan tavaramerkki. Tuloksena on yhdistelmä, joka iski omassa tapauksessani kuin tuhat volttia sydämeen. Sarjasta lisää myös Tumblrissa ja podcastissa.

Psyche Delico: Fuuzokugurui desu ga toshishita danshi ni kokuraremashita
Psyche Delico: Fuuzokugurui desu ga toshishita danshi ni kokuraremashita

Maksullisiin naisiin rahansa tuhlaavan Azuman ja tähän ihastuvan ilmeettömän, Robo-kuniksi kutsutun yliopisto-opiskelijan tarina on päällisin puolin pelkkää pornoa. Pinnan alla kuitenkin kuplii yksipuolisen rakkauden tuskaa ja mielenkiintoisia voimasuhteita, ja lopulta eksentrisistä hahmoista paljastuu myös yllättävän inhimillisiä piirteitä. Hahmojen suhdetta ja persoonallisuuksia luodataan tietysti eniten sängyssä, joten kevyen s&m-henkiset seksikohtaukset ovat kuumottavia sanan jokaisessa merkityksessä. Mitään kovin suuria merkityksiä tarinasta on turha hakea, mutta pahimmillaan lukija voi silti löytää itsensä pohtimasta, miksi on emotionaalisesti investoitunut johonkin näin hömppään. Kirjoitin sarjasta hieman pidemmin myös Tumblrissa.

Yamamoto Ataru: Nise x koi boyfriend

Yamamoto Ataru: Nise x koi boyfriend

Koulun pahin nörtti alkaa seurustella satumaisen ihanan, röyhelömekkoihin pukeutuvan tytön kanssa, eikä tajua että suloinen Meguru-chan onkin todellisuudessa koulun suosituin poika pitseihin verhoutuneena. Väärinkäsityksille perustuva juoni on juuri niin höttöinen kuin kuulostaakin, mutta tarjoilee täyslaidallisen sydämentykytyksiä ja hyvin toteutettua toiveidentäyttöfantasiaa. Erityisen virkistävää on, että suhteen molemmat osapuolet ovat yhtä pihalla ja haavoittuvaisia omien tunteidensa kanssa, eikä Megurun vaatteista tehdä mitään numeroa. Valitettavasti kokoelman muut tarinat ovat tasoltaan epätasaisempia, eikä Yamamoton myöhempikään tuotanto ole enää yltänyt tämän debyytin tasolle. Varoituksen sana myös shotaisasta taiteesta, joka lienee lukijasta riippuen joko uhka tai mahdollisuus.

Kumota Haruko: Shinjuku Lucky Hole

Kumota Haruko: Shinjuku Lucky Hole

Lyhyistä episodeista koostuvan ja värikkäillä sivuhahmoilla kuorrutetun tarinan keskiössä ovat ex-yakuza Sakuma ja entinen AV-näyttelijä Kumi, joiden kohtalot punoutuvat toisiinsa vuosien varrella, vaikka he eivät koskaan varsinaisesti seurustelekaan. Mangan tyyli vaihtelee saumattomasti idioottikomediasta vakavaan draamaan, tavalla jonka vain Kumota Haruko osaa. Vaikka tarinassa ei kaihdeta synkkiäkään aiheita, päällimmäisenä teemana säilyy aina toivo paremmasta huomisesta. Hahmot ovat myös kaikesta kelvottomuudestaan huolimatta omalla tavallaan sympaattisia, ja heidän toivoisi löytävän edes hitusen onnea elämäänsä. Kirjoitin sarjasta hieman pidemmin myös Tumblrissa.

PS. Kumota Haruko on muuten vuonna 2016 erityisen ajankohtainen, sillä 8.1. starttaa hänen josei-mangaansa Showa genroku rakugo shinjuu perustuva anime.

Kusama Sakae: Lost Letters

Mangan kansikuvat

Kusama Sakaen kirjoittama Lost Letters (Yagi-san yuubin) -sarja ei ole kerännyt laajaa tai ainakaan kovin näkyvää fanikuntaa länsimaissa, vaikka SuBLimen englanninkielinen käännös ehti syyskuussa jo kolmanteen osaansa saakka. Yleensä unohdan kyseisen sarjan suosikkimangojani listatessa, mutta kyseessä on silti yksi itselleni tärkeimmistä viime vuosina ilmestyneistä, yhä jatkuvista BL-mangoista. Uuden osan ilmestyessä englanniksi saan aina hyvän tekosyyn lueskella sarjan alusta asti uusiksi, ja joka kerta olen löytänyt hahmoista ja näiden suhteista jotain uutta pohdittavaa. Tuoreinta, kolmatta osaa lukiessa nousi mieleen, miten taitavasti fyysistä kontaktia ja etenkin seksiä ja seksuaalisuutta on käytetty tarinassa juonenkuljetukseen sekä hahmon- ja suhteenkehitykseen. Päätin siis ottaa sarjan käsittelyyn seksin näkökulmasta ja katsoa miten syvälle sen avulla päästään.

BL-sarjakuvalle ei tietenkään ole mitenkään poikkeuksellista, että seksi on tarinassa isossa roolissa. Lost Lettersissä Kusama on kuitenkin onnistunut punomaan sen erityisen tiheästi mukaan juoneen, jolloin se tuntuu ennemminkin yhdeltä tarinankerronnan välineeltä muiden joukossa kuin koko sarjan päätarkoitukselta. Lisäksi ujostelemattomat seksikohtaukset ovat mielenkiintoinen kontrasti hienostuneelle 1920-luvun miljöölle ja mutkikkaalle ihmissuhdedraamalle, joka käynnistyy mystisen rakkauskirjeen erilleen joutuneista sivuista.

Kuvituksessa kaikki neljä miestä; Hanashiro ja Kiyo hymyilevät toisilleen, Arihara ja Kiyo katsovat eri suuntiin

Tarina alkaa, kun yliopisto-opiskelija Hirose Kiyotaka yrittää palauttaa ystävälleen Ariharalle tämän kirjoittaman rakkauskirjeen loppuosaa tietämättä olevansa itse kirjeen kohde. Kiyon tie risteää öisin tulitikkuja (ja itseään) myyvän, päivisin puupiirroksia ja muita eroottisia painotuotteita kustantavan Hanashiron kanssa, ja miesten välille syttyy kipinä vaikka he tuskin tuntevat toisiaan. Hanashiron alaisena ja oikeana kätenä toimiva limanuljaskamainen Sawa puolestaan saa sattumalta käsiinsä kirjeen ensimmäisen puolikkaan, ja alkaa kiristää sillä Ariharaa, joka yrittää kaikin keinoin paeta tunteitaan Kiyoa kohtaan.

Vaikka Lost Lettersissä kuvataan jonkin verran myös perhe- ja ystävyyssuhteita, suurimmat ja tärkeimmät ihmissuhdekuviot kerrotaan seksin kautta. Jokainen seksikohtaus tai edes viittaus seksiin paljastaa jotain olennaista hahmojen suhteista sekä heidän luonteistaan ja kokemuksistaan. Niinpä sekä Kiyon ja Hanashiron suloinen rakkautta ensisilmäyksellä -tarina että Sawan ja Ariharan epämääräinen kiristyksellä alkava suhde lähtevät molemmat liikkeelle seksistä.

Hanashiro: "I was afraid that if you looked at my face or my chest or my cock you might come to your senses and stop. I'm glad you're okay with this."

Kiyon ja Hanashiron välillä on alusta asti sähköistä mutta leikkisää jännitettä, jota korostaa Hanashiron paatuneen kyynisyyden vastakkainasettelu Kiyon naiivin hyväntahtoisuuden kanssa. Nuorella Kiyolla on ehdottoman positiivinen vaikutus Hanashiroon, jonka monet tuntevat epäkohteliaana ja lähes tunteettomana miehenä. Hanashiro myöntää itsekin, että hän ja Sawa ovat molemmat varsin kieroutuneita tapauksia. Kiyo kuitenkin onnistuu tuomaan Hanashirossa esiin tämän valoisammat puolet. Vaikka Hanashiro on harrastanut seksiä lukemattomien miesten kanssa ja viettelee nopeasti myös viattoman Kiyon, muuttuu hän tämän kanssa avoimemman ja onnellisen, paikoin jopa haavoittuvaisen oloiseksi.

Kiyon ja Hanashiron välinen fyysinen läheisyys korreloi lähes suoraan heidän emotionaalisen läheisyytensä kanssa. Hanashiro ei ennen Kiyon kohtaamista ole pystynyt laukeamaan saman partnerin kanssa kuin yhden kerran, ja eräs hänen vakioasiakkaistaan spekuloi Kiyon ongelman korjaantuvan vasta jos tämä rakastuisi kumppaniinsa. Ennen ensimmäistä yötään Kiyon kanssa Hanashiron toteama ”Luulen että voisit saada minut laukeamaan” ja aamulla tunnustama ”Jos myisit tulitikkuja, ostaisin ne kaikki” saavat tämän suusta kuultuna siis muitakin kuin pelkkään seksiin liittyviä merkityksiä.

Myös kuvasto jota Kiyon ja Hanashiron välisen seksin kuvaamiseen käytetään korostaa suhteen herkkiä puolia. Ensimmäisenä yönä miehet ovat vielä toisilleen melko tuntemattomia, ja hellyyden sijaan Hanashiro yrittää keskittyä lähinnä estämään heteroa Kiyoa pakenemasta tilanteesta. Niinpä kyseistä kohtausta ei edes näytetä lukijoille muuten kuin sanallisten viittausten kautta, vaikka kohtauksissa joissa Hanashiro harrastaa tunteetonta seksiä asiakkaidensa kanssa mitään ei jätetä arvailun varaan. Seuraavan aamun yhteistä suihkukohtausta lukijat pääsevät jo seuraamaan, mutta fokus on alastomien vartaloiden ja tekojen sijaan hahmojen kasvoissa ja pienissä yksityiskohdissa. Monien seksikohtausten muistettavinta antia on Hanashiron vilpittömän onnellinen hymy, jonka hän näyttää vain Kiyon kanssa ollessaan.

Kuva mangasta: Hanashiro nukkuu Kiyon sylissä ratikassa

Fyysinen läheisyys jatkuu myös vaatteet päällä, ja se tuntuu välillä melkein intiimimmältä kuin alasti vietetyt hetket. Suhde tuntuu pelkkää hetken huumaa arkisemmalta ja aidommalta, kun Hanashiro nukkuu Kiyoa vasten kesken ratikkamatkan tai hyppää ilosta tämän reppuselkään. Hanashiron tunteet Kiyoa kohtaan näkyvät myös hyvin konkreettisesti fyysisellä tasolla. Äkkiä muiden miesten kosketukset alkavat tuntua suorastaan ällöttäviltä, vaikka vielä hetki sitten Hanashiro oli valmis lähes kenen tahansa vietäväksi.

Siinä missä Kiyon ja Hanashiron suhde näyttäytyy fyysisen puolensakin kautta herkkänä ja rakastavana, alkaa Sawan ja Ariharan suhde paljon vähemmän viattomista lähtökohdista. Molemmat haikailevat aluksi muiden perään: Arihara on rakastunut Kiyoon, eikä Sawa ole vieläkään päässyt yli ensimmäisestä seksikumppanistaan Hanashirosta. Sawa tunnistaa herkässä ja haavoittuvassa Ariharassa helpon kohteen jonka kanssa huvitella, ja Arihara pelkää kasvojensa menetystä niin paljon, ettei voi kuin alistua Sawan kiristykseen. Tällainen kiristäminen ja pakottaminen on BL:n vakikuvastoa, mutta Lost Lettersissä monitahoiset hahmot pitävät huolen siitä, että suhteesta tulee nopeasti enemmän kuin pelkän alkuasetelmansa summa. Etenkään inhan oloinen Sawa ei lopulta ole aivan sitä miltä ensin näyttää.

Sawa: "The letter... shall I promise not to show it to Kiyotaka Hirose?"

Aluksi Sawa tuntuu käyttävän seksiä lähinnä viihdykkeenä ja vallankäytön välineenä, mutta tarinan edetessä paljastuu että epäonnisilla miessuhteillaan hän on yrittänyt paikata kaipaustaan Hanashiroa kohtaan. Sawa ei myöskään ole kiinnostunut pelkästään omasta nautinnostaan, vaan haluaa aidosti tietää mistä Arihara pitää. Niinpä Ariharan kieltäytyminen suuseksistä johtaa tappelun ja pakottamisen sijasta aitoon neuvotteluun kielletyistä ja sallituista seksiakteista. Vastaavanlaista avointa keskustelua mukavuusalueista ja seksistä ylipäätään näkee mangassa harvoin terveempiäkään parisuhteita kuvattaessa, vaikka syytä ehkä olisi.

Juuri tervettä ja avointa keskustelua seksistä Arihara kaipaa, sillä hänen oma suhteensa seksiin on varsin ristiriitainen. Toisaalta hänellä on ollut lukuisia kumppaneita ja hän itsekin myöntää olevansa halujensa vietävissä, mutta samalla hän pitää seksiä likaisena ja moraalittomana. Arihara potee seksuaalisuudestaan niin syvää itseinhoa ja häpeää, ettei voisi edes kuvitella ”likaavansa” Kiyoa seksillä, vaikka onkin rakastunut tähän. Erottamalla seksin ja rakkauden näin totaalisesti toisistaan Arihara tulee samalla nostaneeksi Kiyon puhtoisuuden jalustalle ja kieltäytyy näkemästä tämän kaikkia puolia. Niinpä hänen rakkautensa tuntuu enemmän yksipuoliselta ihannoinnilta kuin aidolta rakkaudelta.

Arihara: "But doing these things, it's immoral, shameless... like what prostitutes do." Sawa: "Never say anything like that again!"

Seksiin arkailemattomasti suhtautuva Sawa on tietysti kaiken sen vastakohta, jota suoraselkäinen Kiyo Ariharalle on edustanut. Tylyn ulkokuoren alle kätkeytyy kuitenkin yllättävää lempeyttä, ja vähitellen miehet oppivat lukemaan toisiaan yhä paremmin. Sawa myös yrittää aktiivisesti muuttaa Ariharan seksikielteistä asennetta positiivisemmaksi, eikä anna tämän muutenkaan jäädä rypemään epävarmuuksiinsa. Hiljalleen Arihara alkaakin luopua estoistaan ja samalla kaihoilustaan Kiyon perään.

Arihara: "Sawa-san and I... we both have difficult pasts."

Kaiken tämän seksipuheen jälkeen tuskin on yllättävää, että lähes kaikkien hahmojen taustatarinat Kiyoa lukuunottamatta liittyvät myös tavalla tai toisella seksiin. Hanashiron orgasmivaikeudet juontavat juurensa epäonnisesta rakkauskirjeestä, väärinkäsityksestä ja siitä seuranneesta raiskauksesta. Sawa ei osaa päästää irti ensimmäisestä seksikumppanistaan, ja hänen ja Ariharan molempien menneisyydessä kummittelee kasa vääriä miehiä. Kiyokaan ei ole täysin puhtoinen, vaikka aiempaa kokemusta miesten kanssa ei olekaan kertynyt.

Vaikka itseäni jäi arveluttamaan, oliko seksuaalisen väkivallan käyttäminen juonielementtinä tällaisessa tarinassa välttämätöntä, puolustavat hahmojen taustatarinat silti paikkaansa juonessa. Vaikka sarjan tarkoitus ei olekaan seksuaalisuuden syvällinen pohtiminen, onnistuu manga silti hahmojen ja näiden ongelmien kautta näyttämään, miten olennainen ja tärkeä osa elämää se on. Liian usein viihteessä ollaan valmiita näyttämään seksiä mutta ei puhumaan siihen liittyvistä asenteista, ajatuksista ja tunteista. Lost Letters on tästä piristävä poikkeus.

Manga on saatavilla englanniksi SuBLimelta:
1. osa: The Match Seller
2. osa: Lost Letters
3. osa: Lost Letters 2