Fujoshiluolan kuumottavimmat mangat 2016

Uuden vuoden ja Japanissa vuosittain pidettävän Kono BL ga yabai -äänestyksen innoittamina päätimme koota taas oman listamme kuluneen vuoden aikana luetuista, tavalla tai toisella kuumottavista BL-mangoista. Taas kerran kävi selväksi, että diipit tunteet ja samaistuttavuus vaikuttavat tarinan lopulliseen kuumottavuuteen yhtä paljon tai enemmänkin kuin seksikohtaukset. Käy katsomassa vuoden 2015 lista täältä.

 

2kuumotus-2016

Airinin valinnat:

Aniya Yuiji - Mou ichi do, nando demo

Aniya Yuiji: Mou Ichido, Nando Demo

Vuonna 2016 luin hämmentävän vähän mangaa, kun aivojen nollaus kohdistui enemmän animen puolelle. Kuumottavina mieleen jääneitä mangoja ei kerääntynyt lopulta kuin kolme, joista ensimmäinen on Aniya Yuijin muistinmenetysdraamalla pelaava Mou Ichido, Nando Demo. Tarinassa sattuma erottaa rakastavaiset Takahiron ja Taroun toisistaan, kun Takahiro unohtaa auto-onnettomuudessa pariskunnan yhteisen elämän. Platoniseksi kämppiksekseen Tarouta luuleva Takahiro haluaa selvittää historiaa ilman toisten apua, samalla kun totuuden tietävä Tarou kärvistelee näennäisen yksipuoliseksi muuttuneen rakkautensa kanssa. Tarina herättääkin mielenkiintoisia moraalikysymyksiä: millainen käytös on toisen johdattelua/manipulointia, kenellä tilanteessa on todellinen valta, ja voiko toista ylipäätään vaatia kieltämään itsensä ja koko menneisyytensä oman tervehtymisen nimissä? Mou Ichido, Nando Demo nousee listalle siis kiehtovasti harmaan sävyissä leikittelevän teemansa ansiosta, vaikka lopussa onnellinen loppu seisookin.

Scarlet Berico - Minori's Hand

Scarlet Berico: Minori’s Hand

Scarlet Bericon Minori’s Hand yllätti kuluneen vuoden sarjoista kääntämällä kevyen alkuasetelmansa ympäri, kun Rentan lollerolaarin sijaan luvassa olikin tunteita. Viikon poka -hengessä alkanut juoni kertoo nimittäin fysioterapeutti Shigefuji Minorista, jonka vastaanotolla asiakkaat saavat kirjaimellisesti kokovartalokäsittelyn. Alun muutaman luvun jälkeen kuluneet Sex Therapist -käänteet heitetään kuitenkin ikkunasta, kun maisemiin ilmaantuu hahmo Minorin menneisyydestä. Tarinan todellinen potentiaali kaivetaan esiin takaumien ja nykyisyyden sekoituksella, jossa lukioaikojen jalkapallotiimillä on olennainen rooli. Eteerisen Minorin hahmoon saadaan näin luotua odottamattomia tasoja nimenomaan emotionaalisella puolella. Minori’s Hand ansaitseekin paikan listalla yllätettyään tunnekuumotuksella, vaikka sarja olikin naamioinut itsensä aivottomaksi pokeksi.

Sarjan voi lukea englanniksi Rentassa.

Ogeretsu Tanaka - Hadakeru Kaibutsu

Ogeretsu Tanaka: Hadakeru Kaibutsu

Viimeiseksi teokseksi valikoitui vuoden 2015 listalle päätyneen Sabita yoru de mo koi wa sasayakun jalanjäljissä jatkava Hadakeru Kaibutsu. Sabita yorun aiempi spin-off, Hodokeru Kaibutsu, saa Hadakeru Kaibutsussa siis perusteellisempaa jatkoa, kun Kan-chanin ja Shuunan ihmissuhdedraamaa päästään revittelemään ihan urakalla. Vielä Hodokeru Kaibutsun aikaan olin suht neutraali hahmojen dynamiikalle, mutta Hadakeru Kaibutsu osui ja upposi päästäessään lukijan erityisesti Shuunan mieleen: menneisyytensä väkivaltaisuutta katuva Kan-chan ei olekaan ainoa, joka tässä suhteessa kyseenalaistaa kykynsä sitoutua. Shuunan tarve sosiaalisille rooleille on mielenkiintoisessa kontrastissa Kan-chanin vetäytyvän luonteen kanssa, joten väärinymmärrysten todennäköisyys on korkea. Koska sarja on tätä kirjoittaessa edelleen kesken, odotan kuumotuksella sitä osaavatko hahmot lopulta päästää irti kyynisyydestään ja ~kohdata toisensa aidosti. Tai ehkä kuumotuksen syynä onkin, kuten Maija totesi, se että ”Airin vaan on Shuuna lol.”

 

Maijan valinnat:

Marukido Maki - Pornographer

Marukido Maki – Pornographer

Oma ykkösvalintani vuoden 2016 kuumottavimmaksi mangaksi on ehdottomasti Marukido Makin Pornographer. Tarinassa naiivi yliopisto-opiskelija Kuzumi teloo vahingossa kirjailijantöitä tekevän Kijiman kirjoituskäden, ja lupautuu korvaamaan vahingon kirjoittamalla Kijiman työstämän romaanin tämän sanelusta. Nopeasti käy kuitenkin ilmi, että Kijima on urallaan keskittynyt eroottiseen kirjallisuuteen. Tästä koituu toinen toistaan hämmentävämpiä hetkiä, ja Kijima kertomuksineen tulee vähitellen Kuzumin uniin asti. Itsestään niukasti mitään paljastavan Kijiman hämäristä motiiveista ja menneisyydestä tihkuu lukijalle ja Kuzumille juuri sen verran tietoa, että jännite ja kiinnostus vain kasvaa tarinan edetessä. Vaikka kumpikaan hahmoista ei ole puhdas pulmunen, tuovat Kuzumin vilpittömät tunteet ja Kijiman epäonninen elämäntarina sopivasti vastapainoa eroottisten vihjailujen ja valheiden sävyttämään suhteeseen. Herkullisten tilanteiden lisäksi juuri Kijiman tarina pettymyksineen ja yksinäisyyksineen sinetöi sarjan paikan omassa sydämessäni ja tällä listalla. Kijiman menneisyyttä muuten valotetaan yhä jatkuvassa Indigo no kibun -sarjassa, joten kuumottelut hahmojen parissa eivät pääse tänäkään vuonna loppumaan.

Nobara Aiko - Running hot and cold
Nobara Aiko – Running Hot and Cold

Nobara Aiko on ollut viime aikoina pinnalla synkähköjen Akiyama-Kun- ja Yokosu inu, meguru yoru -sarjojen kanssa. Viime vuonna Renta käänsi englannksi muutaman vuoden takaisen Running Hot and Cold -sarjan, joka edustaa huomattavasti maanläheisempää linjaa. Tarinassa päähenkilö Junpei ihastuu työkaveriinsa Ichiharaan, joka aluksi onkin mukana menossa kunnes jää jumittamaan jo aiemmin päättynyttä suhdettaan toiseen mieheen. Ichihara ei osannut olla rehellinen tunteistaan aiemmin rakastamaansa Tsujiita kohtaan, mutta ehkä hän voisi olla sitä Junpein kanssa. Vaikka tarinassa kylvetään ja ollaan paljon alasti, kuumottavinta siinä on lopulta sen realistisuus. Kukapa ei pelkäisi torjutuksi tulemista tai kantaisi haavoja epäonnistuneista ihmissuhteista? Eritysen mieleenjäävä on tarinan kaunis loppukohtaus, jossa Junpei ja Ichihara muistelevat ensimmäisiä miespuolisia, muistojen haalistamia ihastuksiaan.

Sarjan voi lukea englanniksi Rentassa.

Ido Gihou - Blood Sugar Sex Magic
Ido Gihou – Blood Sugar Sex Magic

Ido Gihoun tarinoissa on aina vähän vinksahtanut tunnelma. Niin myös tässä koulupoikatarinassa, joka alkaa seksiunien ja huumekokeilujen ryydittämänä. Iloinen ja huoleton Keima sekä tähän salaa ihastunut Nao päätyvät epämääräisissä olosuhteissa fyysiseen suhteeseen. Seksistä puhuminen kuitenkin tekee tunteensa salaavan Naon vain surulliseksi, ja hän alkaa lopulta vältellä Keimaa. Keima ei kuitenkaan ole niin naiivi tai pihalla kuin antaa aluksi ymmärtää. Tässäkin tarinassa kiehtovat kontrastit: viattomat tunteet ja surumielinen alavire seksuaalisten toiveiden ja tekojen vastaparina toimii hyvin. Molempien hahmojen vilpittömät tunteet tekivät lukukokemuksesta koskettavan ja oikeastaan aika viattoman – varsin kuumottavalla tavalla tosin.

Matsumoto Noda - Tsumasaki kara aisarete

Matsumoto Noda – Tsumasaki kara aisarete

Puhtaasti kannen perusteella valittu manga osoittautuikin täyden kympin valinnaksi. Tarinassa yksin asuva Tamamura löytää eräänä iltana kotioveltaan itkevän ja kengättömän Asukan, joka on juuri eronnut poikaystävästään. Epätoivoinen Asuka haluaa seksiä, ja alun epäröinnin jälkeen Tamamura syttyy lopulta Asukan jalkojen katselusta. Hieman erikoisesti alkava, jalkafetissillä ratsastava tarina saa kuitenkin myös vakavampia sävyjä. Vähitellen nimittäin selviää, miten huonosti Asukan entinen poikaystävä tätä kohteli, ja miten suhde on vaikuttanut Asukan omanarvontuntoon. Onneksi kiltti Tamamura antaa kuitenkin toivoa paremmasta. Tässäkin sarjassa koskettava tarina vei lopulta voittoon, vaikka seksikohtaukset kuumottavuusarvoon hyvin paljon vaikuttivatkin. Vaikka sarjasta ei löydy kokonaan edes epävirallista käännöstä englanniksi, on japanipainoksessa onneksi mukana furiganat lukemista helpottamassa.

Kuumottavimmat mangat 2015

Kono BL ga yabai -äänestyksen innoittamina ja uuden vuoden kunniaksi päätimme koota oman suosituslistamme vuoden 2015 aikana luetuista BL-mangoista. Valintojen perusteella näyttää siltä, että viime vuosi sujui hieman nyrjähtäneiden mutta sitäkin kiehtovampien ja koskettavampien tarinoiden parissa. Odottelemme jo innolla, mitä kaikkea BL-vuosi 2016 tuo tullessaan.

Olkaapa hyvä, tässä viime vuoden kuumottavimmat mangatapaukset jotka eivät varmasti jätä ketään kylmäksi.

kuumottavimmat-graffa

Airinin valinnat:

Harada: Yoru to Asa no uta

Harada: Yoru to Asa no uta

Kuluneen vuoden aikana on tullut luettua moniakin Haradan teoksia, joita on kuitenkin vaivannut yksi yhteinen nimittäjä: mielenkiintoisen kieroutuneista asetelmista huolimatta itse hahmosuhteet ovat jääneet etäisen tuntuisiksi. Yoru to Asa ottikin tämän takaisin korkojen kera, sillä indie-bändin laulaja Asaichista ja tähän ihastuneesta basisti-Yorusta kertova tarina heitti tuki- ja liikuntaelimet täysin ikkunasta. Kaikki Haradan tavaramerkit (aivot rutulle vetävä sadismi, kyseenalaiset motivaatiot, oikeastaan aika inhottavat hahmot) ovat toki läsnä, mutta mukaan on ujutettu myös ripaus idealismia. Tämä yhdistettynä Asan itsekieltopainiskeluihin sai jännäämään hahmojen puolesta aidosti, sillä myös kurjuudella mässäilevä Harada osaa toisinaan yllättää.

Psyche Delico: Chocolate Strawberry Vanilla

Psyche Delico: Chocolate Strawberry Vanilla

Yabai jos mikä on oikea sana kuvaamaan Chocolate Strawberry Vanillan nyrjähtänyttä maailmaa. Lapsuudenkaverit Take ja Hiroi tekevät kaiken yhdessä, joten kun Hiroi iskee silmänsä entiseen koulukaveriinsa Mineen, on luvassa läheisriippuvaisuuden ja mustasukkaisuuden tasoja syväluotaava sotku. Vaikka asetelmasta revitään roppakaupalla sitä itseään eli häpeilemättömiä kolmen hengen seksikohtauksia, kuumottavinta tarinassa on loppupeleissä sen psykologinen painostavuus: kellään hahmoista ei tunnu olevan täysin muumit laaksossa, minkä ansiosta kolmikon välisiä paridynamiikkoja päästään tutkimaan aitiopaikalta. Pokkari päättyy harmillisesti juuri kun tarinassa päästään kiinni myös lapsenomaisen Hiroin synkempiin puoliin, mutta Psychedelics-nimeä kantavista doukkareista löytyy onneksi sarjalle jatkoa.

Ichikawa Kei: Blue Sky Complex

Ichikawa Kei: Blue Sky Complex

Rauhallinen Narasaki ja tappeluihin eksyvä Terashima löytävät yhteisen taajuuden koulukirjaston hiljaisuudessa. Raukeaan juonenkuljetukseen luottava Blue Sky Complex voi alkuun tuntua kummalta valinnalta kuumottavimpien sarjojen listalle, mutta sen valttina on juuri tarinan ilmavuus: hahmot eivät syöksy suinpäin suhteeseen, vaan antavat tunteilleen aikaa kehittyä koulupäivien ja teinihämmennyksen keskellä. Väärinkäsitykset ja hukatut tilaisuudet painavat vaakakupissa enemmän, kun poikien ajatuksia pohjustetaan hartaudella puolin ja toisin. Ainoa valituksen sana löytyykin Ichikawa Kein perisynnistä, eli turhankin puhtoisesta kerronnasta – kun Narasaki ja Terashima vihdoin saavat toisensa, väistämätön cockblockaus herättää lähinnä ┗(`゚Д゚´)┛ -tunteita.

Ogeretsu Tanaka: Sabita yoru de mo koi wa sasayaku

Ogeretsu Tanaka: Sabita yoru de mo koi wa sasayaku

Viimeistään Sabita yoru vakuutti minut siitä, ettei ammattilaisura ole vähentänyt Tanacan kunnianhimoa hitustakaan. Kevyen romanssin sijaan kyseessä on tarina entisistä koulukavereista, Yumista ja Mayamasta, joiden aikuisiän ystävystymistä varjostaa Yumin lähisuhdeväkivaltainen poikaystävä. Mustavalkoisen uhri-pahantekijä-pelastaja -kuvion sijaan Tanaca antaa päähahmoilleen niin toimijuutta kuin huonoja puolia, mikä tekee Sabita yorusta kiehtovaa luettavaa. Juonen keskiössä onkin ajatus siitä, kuinka vaikea omista mielikuvista on päästää irti, ja miten tärkeää jokainen ihminen on kohdata virheineen päivineen. Itse konfliktinjälkeinen romanssi on pokkarissa ehkä vähän kiirehditty, mutta omien valintojen tärkeyttä korostava tarina tuskin jättää ketään kylmäksi.

Maijan valinnat:

Ogeretsu Tanaka: Renai-rubi no tadashii furikata

Ogeretsu Tanaka: Renai-rubi no tadashii furikata

Tankoubonin nimitarina on hauska ja koskettava kertomus kostosta ja rakkaudesta, ja onnistui kaivertamaan Tanacan nimen lopullisesti monen BL-fanin sydämeen. Varsinaisesti pankin räjäytti omalla kohdallani kuitenkin pokkarista löytyvä toinen tarina Hodokeru kaibutsu, joka jatkaa Sabita yoru de mo koi wa sasayaku -sarjasta tutun Kan-chanin tarinaa. Lyötyään entistä poikaystäväänsä Yumia Kan-chan päättää pysyä erossa rakkaudesta ja seurustelusta mutta pakkaa sekoittaa uusi fuckbuddy Shuuna, joka haluaisi suhteelta enemmänkin.

Parisuhdeväkivaltaa sivuavan aiheensa takia sarjaa ei voi suositella kaikille, mutta ainakin teemaa käsitellään realistisesti ja kunnioittavasti. Väkivaltaisen Kan-chanin valinta BL-tarinan pääosaan on kieltämättä hieman erikoinen, mutta lopulta onnistunut ratkaisu. Taustastaan huolimatta hahmoa ei nähdä uhrina tai traagisena sankarina, vaan ihmisenä jonka on opittava elämään itsensä kanssa pahoista teoistaan huolimatta. Manga sekoittaa onnistuneesti vakavia, lähes eksistentialistisia teemoja ja suuria tunteita, unohtamatta myöskään seksikkäitä ja leikkisiä kohtauksia jotka ovat lähestulkoon Tanacan tavaramerkki. Tuloksena on yhdistelmä, joka iski omassa tapauksessani kuin tuhat volttia sydämeen. Sarjasta lisää myös Tumblrissa ja podcastissa.

Psyche Delico: Fuuzokugurui desu ga toshishita danshi ni kokuraremashita
Psyche Delico: Fuuzokugurui desu ga toshishita danshi ni kokuraremashita

Maksullisiin naisiin rahansa tuhlaavan Azuman ja tähän ihastuvan ilmeettömän, Robo-kuniksi kutsutun yliopisto-opiskelijan tarina on päällisin puolin pelkkää pornoa. Pinnan alla kuitenkin kuplii yksipuolisen rakkauden tuskaa ja mielenkiintoisia voimasuhteita, ja lopulta eksentrisistä hahmoista paljastuu myös yllättävän inhimillisiä piirteitä. Hahmojen suhdetta ja persoonallisuuksia luodataan tietysti eniten sängyssä, joten kevyen s&m-henkiset seksikohtaukset ovat kuumottavia sanan jokaisessa merkityksessä. Mitään kovin suuria merkityksiä tarinasta on turha hakea, mutta pahimmillaan lukija voi silti löytää itsensä pohtimasta, miksi on emotionaalisesti investoitunut johonkin näin hömppään. Kirjoitin sarjasta hieman pidemmin myös Tumblrissa.

Yamamoto Ataru: Nise x koi boyfriend

Yamamoto Ataru: Nise x koi boyfriend

Koulun pahin nörtti alkaa seurustella satumaisen ihanan, röyhelömekkoihin pukeutuvan tytön kanssa, eikä tajua että suloinen Meguru-chan onkin todellisuudessa koulun suosituin poika pitseihin verhoutuneena. Väärinkäsityksille perustuva juoni on juuri niin höttöinen kuin kuulostaakin, mutta tarjoilee täyslaidallisen sydämentykytyksiä ja hyvin toteutettua toiveidentäyttöfantasiaa. Erityisen virkistävää on, että suhteen molemmat osapuolet ovat yhtä pihalla ja haavoittuvaisia omien tunteidensa kanssa, eikä Megurun vaatteista tehdä mitään numeroa. Valitettavasti kokoelman muut tarinat ovat tasoltaan epätasaisempia, eikä Yamamoton myöhempikään tuotanto ole enää yltänyt tämän debyytin tasolle. Varoituksen sana myös shotaisasta taiteesta, joka lienee lukijasta riippuen joko uhka tai mahdollisuus.

Kumota Haruko: Shinjuku Lucky Hole

Kumota Haruko: Shinjuku Lucky Hole

Lyhyistä episodeista koostuvan ja värikkäillä sivuhahmoilla kuorrutetun tarinan keskiössä ovat ex-yakuza Sakuma ja entinen AV-näyttelijä Kumi, joiden kohtalot punoutuvat toisiinsa vuosien varrella, vaikka he eivät koskaan varsinaisesti seurustelekaan. Mangan tyyli vaihtelee saumattomasti idioottikomediasta vakavaan draamaan, tavalla jonka vain Kumota Haruko osaa. Vaikka tarinassa ei kaihdeta synkkiäkään aiheita, päällimmäisenä teemana säilyy aina toivo paremmasta huomisesta. Hahmot ovat myös kaikesta kelvottomuudestaan huolimatta omalla tavallaan sympaattisia, ja heidän toivoisi löytävän edes hitusen onnea elämäänsä. Kirjoitin sarjasta hieman pidemmin myös Tumblrissa.

PS. Kumota Haruko on muuten vuonna 2016 erityisen ajankohtainen, sillä 8.1. starttaa hänen josei-mangaansa Showa genroku rakugo shinjuu perustuva anime.

Luolacast 03

Luolacastin kolmannessa osassa on matkakuumetta ilmassa! Animeturismin potentiaalinen nolous mietityttää, ja kesän Comiketiin valmistaudutaan muutenkin kuin nöyryydellä ja munakassalla. Toteamme myös, että Ruotsissa kaikki ei olekaan paremmin (ainakaan Närconissa) ja saamme huumorimangasta yllättävän diippejä tuntemuksia. Entä milloin mangakan on sallittua kierrättää omia ideoitaan?

Huom! Podcasteissa esitellyt aihepiirit voivat olla (ja usein ovat) sisällöltään K18.

Lataa mp3

Ogeretsu Tanaka: Koripallodoukkareista uuden aallon eturintamaan

tanaka

Kuka: Ogeretsu Tanaka
Mikä: BL-mangaka, (ex) doujinka
Mitä: Mangaupdates-info

Kellekään, joka on jutellut kanssani BL:stä viime aikoina, ei pitäisi tulla yllätyksenä rakkaussuhteeni Ogeretsu Tanakaan. Viimeisen vuoden aikana yhdessä jos toisessa yhteydessä olen kuullut jonkin seuraavista lauseista: hei, kuka on tämä lupaavan näköinen piirtäjä? Etkö sä Airin joskus jostain Tanacasta puhunut, onks tää se sama? Tältä ilmesty just tällanen uus pokkari, kantsisko mun testaa?

Vastaukseksi saa usein jotain epämääräistä ulinaa, jossa yritän tiivistää pariin sanaan kuinka joo, Ogeretsu Tanaka on suhteellisen tuore mangaka, jonka lyhäreitä ja ei-niin-lyhäreitä on ilmestynyt lehdissä kuten Dear+, Be x Boy ja Canna. Tämän lisäksi hänen tarinansa valikoitui mukaan myös Libren Gesu BL -kokoelmaan sellaisten nevarien kuten Hideyoshicon, Jaryuu Dokuron ja Haradan kaveriksi, eli ei huonommin mangakalta, joka tuuletteli ensimmäistä Be x Boy -julkaisuaan twitterissä vielä noin puolisentoista vuotta sitten.

Syy sille, miksi tutut kyselevät Ogeretsu Tanakasta (tai Tanacasta, kuten yhä tottumuksesta kirjoitan) usein juuri minulta, johtuu kuitenkin tämän menneisyydestä doujinkana eli fanisarjakuvien piirtäjänä. Ei nimittäin ole mitenkään harvinaista, että ammattimangakat (mm. Yoshinaga Fumi, Kyuugou…) aloittavat doujinsheilla. Muutaman vuoden ennen mangadebyyttiään Tanaca sanoikin nimenä jotain lähinnä heille, jotka olivat lukeneet Kuroko no Basket -koripallosarjan (Aoki-)doukkareita – mutta voi pyhä pieni jeesus-Kuroko, millaisia doukkareita ne ovat!

Kelataanpa hieman takaisin: jossain vuoden 2013 syksyllä espanjalainen ystäväni Marta onnistui jallittamaan minut suhteellisen epätasapainoiseen Aoki-helvettiin, maratoonattuani koko Kurobas-mangan silloiset luvut Kaijo vs Touou -pelin jälkeen. Ei kulunut kauaakaan, kun Marta lausui Skypen välityksellä muutaman kohtalokkaan sanan: ootko muuten koskaan lukenut Tanacaa? Muutama napinklikkailu myöhemmin tietokoneen ruudulle lävähti samana vuonna ilmestynyt, lähes satasivuinen Kanashii Mamono -doujinshi. Realistisen idealistinen tarina Aominen ja Kisen aikuisiän parisuhdekriisistä herätti viimeisellä sivullaan kaksi ajatusta: nyt jos alan kirkua niin joku luulee että oon tullut hulluksi, sekä mun on pakko saada tältä tekijältä kaikki mitä se on ikinä tehnyt.

kanashii mamono

pahan alku ja juuri, rage-kise best

UFO

tän perässä sai juosta, bluescreenaava kise best

Vaikka sittemmin olen altistunut jos jonkinlaisille doujinsheille (myös ammattimaisten mangakoiden itse tehtailemille, kyllä on elämä reilassa kun Ono Natsume piirtää Narutoa), kuvaa edellä mainittu kokemus yhä suhdettani Tanacaan. Jo tuolla hetkellä tuntui täysin käsittämättömältä, kuinka jokin fanitaiteilija saattoi olla niin valmis – tyyli, ruutusommittelu, taustat ja ennen kaikkea tarinankerronnallinen kunnianhimo olivat Tanacalla niin omaa luokkaansa, että oli täysin käsittämätöntä ajatella tämän olevan ”vain” harrastelija. Toki hänen kehityksensä on nähtävissä jo Kanashii Mamonoon johtaneissa lyhyemmissä tarinoissa, mutta vaatii silti paljon työtä ja omistautumista hioutuakseen näin pitkälle ennen yhtäkään virallista debyyttiä.

Debyytin orastelu takavasemmalla ei toki tullut kellekään yllätyksenä. Comiketissa jouluna 2013 ei Tanacan suosio fanipiireissä olisi voinut selvemmäksi käydä: ojentaessani tälle fanikirjettä Martalta, huomasin Tanacan pöydän jo lainehtivan jos jonkinlaisista viesteistä. Itse tapahtumassa myyty U.F.O.-doujinshi puolestaan löytyi heti seuraavana päivänä viisinkertaisella hinnalla K-Booksin vitriinistä. Kun samalla reissulla poikkesimme Osakan Toranoanassa, oli kassan ylle ripustettu erikseen kyltti, jossa ko. doukkarin ilmoitettiin olevan loppuunmyyty. Tanacan doujinshien fyysinen omistaminen olikin pitkään aikamoista arpapeliä, vaikka Ogeretsu Recording #1 ja #2 -kokoelmien ilmestyttyä Mandarakeista on alkanut jälleen löytyä näiden yksittäisiä doujinsheja. Hintaa näillä silti piisaa – pakkomielteeni omistaa kaikki Tanacan Aoki-doukkarit fyysisinä kopioina johti mm. kolme sivua käsittävän bonus-sarjiksen ostamiseen 2500 jenillä. Jooh elikkäs

Tanaca itse piti vielä aktiivisen doujinshi-uransa aikana hintansa järkitasolla suosiostaan huolimatta: esim. 1000 jeniä sadasta sivusta U.F.O.:a, parisataa jeniä tämän R18-lisäristä. Nämä yhdistämällä toki saadaan aikaan ihan hullu kysynnän ja tarjonnan epäsuhta, mistä johtuen jälleenmyyjät iloitsevat ja internet laulaa. Tanaca itse inhoaa yli kaiken doujinshiensa jakamista netissä, joten kunnioituksesta häntä kohtaan omat kopioni pysyvät visusti hyllyssä. Fiilis on tietysti ristiriitainen, koska en olisi itsekään edes löytänyt Tanacaa ilman laitonta jakamista. Kirjoitan doujinshien jakamisesta ja skanlaatioista vielä laajemmin joku toinen kerta, mutta Tanacassa tämä ristiriita tiivistyy parhaiten: kuinka kirkua koko maailmalle miten ihmeellinen jokin asia on, jos sitä ei voi kuin harvoille ja valituille näyttää?

Tästä johtuen olinkin onnesta soikeana, kun Tanaca vihdoin ilmoitti alkavansa julkaista originaaleja teoksia. Toki on sääli, että tämä väistämättä tarkoittaa doujinshien kuihtumista; Tanaca on jo poistanut Pixivistä aiemmat preview-kuvansa, enkä suoraan sanottuna odota tämän enää piirtävän Aokia kuin ehkä läpällä ja kännissä. Koen tämän kuitenkin olevan pieni hinta siitä, että näin paljon ihailemani taiteilija on saanut mahdollisuuden toteuttaa unelmansa ja jakaa lahjakkuuttaan isommalle yleisölle, sillä nyt kuka tahansa voi ostaa hänen töitään kyttäämättä hiessä Mandaraken tarjontaa. Ja mikä parasta, ammattimaiseksi mangakaksi siirtyminen on mahdollistanut myös Tanacan kehityksen jatkumisen täysin uudella tavalla.

renai gesu

Renai Rubi no Tadashii Furikata | Sakasa Moji nara Suki da to Ieru GESU BL -antologiasta

koi to wa baka

Koi to wa Baka de Aru Koto da -lyhärikokoelmasta

Tanaca saattaa nimittäin olla täydellinen doujinka, mutta hän ei missään nimessä ole vielä täydellinen mangaka. Paneudun yksittäisten sarjojen yksityiskohtiin tarkemmin myöhemmin, mutta on kiehtovaa seurata vierestä, millaisia haasteita originaalisarjojen luominen jopa Tanacalle asettaa. Kun Renai Rubi no Tadashii Furikata alkoi ilmestyä Dear+:ssa, naureskelin ääneen miten Natsuo oli hahmodesigniltaan kuin ilmetty Aominen ja Kisen rakkauslapsi. Vaikka Tanaca on piirtänyt myös Midotakaa ja Himumuraa (ja jotain random Utapri-doukkareita idk), Aoki ja etenkin Kise oli aina tämän suurin intohimon kohde, joten samanaamasyndroomalta ei muiden hahmojen kohdalla aina täysin vältytty. Tässä Tanaca on kuitenkin originaaleissa petrannut jatkuvasti, ja jopa Tanaca-Kisen maneerien bongaaminen on ajan kanssa lieventynyt.

Tyylillisesti Tanaca onkin jo nyt kirkasta kärkikastia jopa vakiintuneempiin mangakoihin verrattuna. Tarinoiden rakentaminen ja jaksotus sen sijaan vaatii jatkuvaa keskittymistä, kun karakterisaatioita ei voikaan suoraan pohjata olemassa olevaan tarinaan. Henkilökohtaisesti pidän eniten Tanacan pidemmistä sarjoista, joissa tarinalla on aikaa hengittää ja kehittyä; näissä Tanaca on yhä parhaimmillaan, luoden hienovaraisesti samanlaisia nyansseja ihmissuhteisiin ja niiden ongelmiin kuin kunnianhimoisimmissa doujinsheissaan. Kanashii Mamono sekä U.F.O. kävisivätkin yhä heittämällä originaalista BL-mangasta, jos nyt unohtaa että hahmojen kasvukipujen takana on kaksi shounenmangasta revittyä apinaa.

Taidan tällä hetkellä omistaa jotakuinkin täydellisen kokoelman Tanacan Aoki-doujinsheja (15 kpl perusdoukkareita, 6 kpl extralyhäreitä, 2 kpl kokoelmia), joten hyvin suurella tödennäköisyydellä kirjoitan vielä tarkemmin em. doujinsheista. Ennen kaikkea haluan kuitenkin aina promota ihmisille Tanacan tämänhetkisiä töitä. Renai Rubi ja Sabita Yoru demo Koi wa Sasayaku ovat jo todistaneet Tanacan vain paranevan sarja sarjalta, joten olemme Maijan kanssa molemmat housut mutkalla Escape Journeyn julkaisusta. Olen toisinaan hyvinkin laiska seuraamaan yksittäisiä tekijöitä, mutta Tanaca on yksi niitä harvoja mangakoita joiden takia rahaa palaa ja EI HARMITA.

aoki collection

ei muuten edes se 35 000 jenin kuitti Mandarakesta