Kono BL ga yabai -äänestyksen innoittamina ja uuden vuoden kunniaksi päätimme koota oman suosituslistamme vuoden 2015 aikana luetuista BL-mangoista. Valintojen perusteella näyttää siltä, että viime vuosi sujui hieman nyrjähtäneiden mutta sitäkin kiehtovampien ja koskettavampien tarinoiden parissa. Odottelemme jo innolla, mitä kaikkea BL-vuosi 2016 tuo tullessaan.
Olkaapa hyvä, tässä viime vuoden kuumottavimmat mangatapaukset jotka eivät varmasti jätä ketään kylmäksi.
Airinin valinnat:
Harada: Yoru to Asa no uta
Kuluneen vuoden aikana on tullut luettua moniakin Haradan teoksia, joita on kuitenkin vaivannut yksi yhteinen nimittäjä: mielenkiintoisen kieroutuneista asetelmista huolimatta itse hahmosuhteet ovat jääneet etäisen tuntuisiksi. Yoru to Asa ottikin tämän takaisin korkojen kera, sillä indie-bändin laulaja Asaichista ja tähän ihastuneesta basisti-Yorusta kertova tarina heitti tuki- ja liikuntaelimet täysin ikkunasta. Kaikki Haradan tavaramerkit (aivot rutulle vetävä sadismi, kyseenalaiset motivaatiot, oikeastaan aika inhottavat hahmot) ovat toki läsnä, mutta mukaan on ujutettu myös ripaus idealismia. Tämä yhdistettynä Asan itsekieltopainiskeluihin sai jännäämään hahmojen puolesta aidosti, sillä myös kurjuudella mässäilevä Harada osaa toisinaan yllättää.
Psyche Delico: Chocolate Strawberry Vanilla
Yabai jos mikä on oikea sana kuvaamaan Chocolate Strawberry Vanillan nyrjähtänyttä maailmaa. Lapsuudenkaverit Take ja Hiroi tekevät kaiken yhdessä, joten kun Hiroi iskee silmänsä entiseen koulukaveriinsa Mineen, on luvassa läheisriippuvaisuuden ja mustasukkaisuuden tasoja syväluotaava sotku. Vaikka asetelmasta revitään roppakaupalla sitä itseään eli häpeilemättömiä kolmen hengen seksikohtauksia, kuumottavinta tarinassa on loppupeleissä sen psykologinen painostavuus: kellään hahmoista ei tunnu olevan täysin muumit laaksossa, minkä ansiosta kolmikon välisiä paridynamiikkoja päästään tutkimaan aitiopaikalta. Pokkari päättyy harmillisesti juuri kun tarinassa päästään kiinni myös lapsenomaisen Hiroin synkempiin puoliin, mutta Psychedelics-nimeä kantavista doukkareista löytyy onneksi sarjalle jatkoa.
Ichikawa Kei: Blue Sky Complex
Rauhallinen Narasaki ja tappeluihin eksyvä Terashima löytävät yhteisen taajuuden koulukirjaston hiljaisuudessa. Raukeaan juonenkuljetukseen luottava Blue Sky Complex voi alkuun tuntua kummalta valinnalta kuumottavimpien sarjojen listalle, mutta sen valttina on juuri tarinan ilmavuus: hahmot eivät syöksy suinpäin suhteeseen, vaan antavat tunteilleen aikaa kehittyä koulupäivien ja teinihämmennyksen keskellä. Väärinkäsitykset ja hukatut tilaisuudet painavat vaakakupissa enemmän, kun poikien ajatuksia pohjustetaan hartaudella puolin ja toisin. Ainoa valituksen sana löytyykin Ichikawa Kein perisynnistä, eli turhankin puhtoisesta kerronnasta – kun Narasaki ja Terashima vihdoin saavat toisensa, väistämätön cockblockaus herättää lähinnä ┗(｀ﾟДﾟ´)┛ -tunteita.
Ogeretsu Tanaka: Sabita yoru de mo koi wa sasayaku
Viimeistään Sabita yoru vakuutti minut siitä, ettei ammattilaisura ole vähentänyt Tanacan kunnianhimoa hitustakaan. Kevyen romanssin sijaan kyseessä on tarina entisistä koulukavereista, Yumista ja Mayamasta, joiden aikuisiän ystävystymistä varjostaa Yumin lähisuhdeväkivaltainen poikaystävä. Mustavalkoisen uhri-pahantekijä-pelastaja -kuvion sijaan Tanaca antaa päähahmoilleen niin toimijuutta kuin huonoja puolia, mikä tekee Sabita yorusta kiehtovaa luettavaa. Juonen keskiössä onkin ajatus siitä, kuinka vaikea omista mielikuvista on päästää irti, ja miten tärkeää jokainen ihminen on kohdata virheineen päivineen. Itse konfliktinjälkeinen romanssi on pokkarissa ehkä vähän kiirehditty, mutta omien valintojen tärkeyttä korostava tarina tuskin jättää ketään kylmäksi.
Maijan valinnat:
Ogeretsu Tanaka: Renai-rubi no tadashii furikata
Tankoubonin nimitarina on hauska ja koskettava kertomus kostosta ja rakkaudesta, ja onnistui kaivertamaan Tanacan nimen lopullisesti monen BL-fanin sydämeen. Varsinaisesti pankin räjäytti omalla kohdallani kuitenkin pokkarista löytyvä toinen tarina Hodokeru kaibutsu, joka jatkaa Sabita yoru de mo koi wa sasayaku -sarjasta tutun Kan-chanin tarinaa. Lyötyään entistä poikaystäväänsä Yumia Kan-chan päättää pysyä erossa rakkaudesta ja seurustelusta mutta pakkaa sekoittaa uusi fuckbuddy Shuuna, joka haluaisi suhteelta enemmänkin.
Parisuhdeväkivaltaa sivuavan aiheensa takia sarjaa ei voi suositella kaikille, mutta ainakin teemaa käsitellään realistisesti ja kunnioittavasti. Väkivaltaisen Kan-chanin valinta BL-tarinan pääosaan on kieltämättä hieman erikoinen, mutta lopulta onnistunut ratkaisu. Taustastaan huolimatta hahmoa ei nähdä uhrina tai traagisena sankarina, vaan ihmisenä jonka on opittava elämään itsensä kanssa pahoista teoistaan huolimatta. Manga sekoittaa onnistuneesti vakavia, lähes eksistentialistisia teemoja ja suuria tunteita, unohtamatta myöskään seksikkäitä ja leikkisiä kohtauksia jotka ovat lähestulkoon Tanacan tavaramerkki. Tuloksena on yhdistelmä, joka iski omassa tapauksessani kuin tuhat volttia sydämeen. Sarjasta lisää myös Tumblrissa ja podcastissa.
Psyche Delico: Fuuzokugurui desu ga toshishita danshi ni kokuraremashita
Maksullisiin naisiin rahansa tuhlaavan Azuman ja tähän ihastuvan ilmeettömän, Robo-kuniksi kutsutun yliopisto-opiskelijan tarina on päällisin puolin pelkkää pornoa. Pinnan alla kuitenkin kuplii yksipuolisen rakkauden tuskaa ja mielenkiintoisia voimasuhteita, ja lopulta eksentrisistä hahmoista paljastuu myös yllättävän inhimillisiä piirteitä. Hahmojen suhdetta ja persoonallisuuksia luodataan tietysti eniten sängyssä, joten kevyen s&m-henkiset seksikohtaukset ovat kuumottavia sanan jokaisessa merkityksessä. Mitään kovin suuria merkityksiä tarinasta on turha hakea, mutta pahimmillaan lukija voi silti löytää itsensä pohtimasta, miksi on emotionaalisesti investoitunut johonkin näin hömppään. Kirjoitin sarjasta hieman pidemmin myös Tumblrissa.
Yamamoto Ataru: Nise x koi boyfriend
Koulun pahin nörtti alkaa seurustella satumaisen ihanan, röyhelömekkoihin pukeutuvan tytön kanssa, eikä tajua että suloinen Meguru-chan onkin todellisuudessa koulun suosituin poika pitseihin verhoutuneena. Väärinkäsityksille perustuva juoni on juuri niin höttöinen kuin kuulostaakin, mutta tarjoilee täyslaidallisen sydämentykytyksiä ja hyvin toteutettua toiveidentäyttöfantasiaa. Erityisen virkistävää on, että suhteen molemmat osapuolet ovat yhtä pihalla ja haavoittuvaisia omien tunteidensa kanssa, eikä Megurun vaatteista tehdä mitään numeroa. Valitettavasti kokoelman muut tarinat ovat tasoltaan epätasaisempia, eikä Yamamoton myöhempikään tuotanto ole enää yltänyt tämän debyytin tasolle. Varoituksen sana myös shotaisasta taiteesta, joka lienee lukijasta riippuen joko uhka tai mahdollisuus.
Kumota Haruko: Shinjuku Lucky Hole
Lyhyistä episodeista koostuvan ja värikkäillä sivuhahmoilla kuorrutetun tarinan keskiössä ovat ex-yakuza Sakuma ja entinen AV-näyttelijä Kumi, joiden kohtalot punoutuvat toisiinsa vuosien varrella, vaikka he eivät koskaan varsinaisesti seurustelekaan. Mangan tyyli vaihtelee saumattomasti idioottikomediasta vakavaan draamaan, tavalla jonka vain Kumota Haruko osaa. Vaikka tarinassa ei kaihdeta synkkiäkään aiheita, päällimmäisenä teemana säilyy aina toivo paremmasta huomisesta. Hahmot ovat myös kaikesta kelvottomuudestaan huolimatta omalla tavallaan sympaattisia, ja heidän toivoisi löytävän edes hitusen onnea elämäänsä. Kirjoitin sarjasta hieman pidemmin myös Tumblrissa.
PS. Kumota Haruko on muuten vuonna 2016 erityisen ajankohtainen, sillä 8.1. starttaa hänen josei-mangaansa Showa genroku rakugo shinjuu perustuva anime.
Fujoshiluola 