Niin se aika rientää ja taas on tullut aika kuukauden lukusuosituksille. Lokakuussa lukuhaaviin tarttui kaksi mangaa aikuisemmista aiheista. Koska mikään ei sano aikuisuus niin kuin vaippojen vaihtaminen tai yli kolmekymppiset miehet!
Humoristista perhearkea: Let’s Be a Family – Tomo Kurahashi
”Chiaki ja Kazuma ovat jo teineinä seurustelemaan alkanut pariskunta, jonka elämä kääntyy ylösalaisin heidän lapsuudenystävänsä Tomoen jättäessä beebonsa miesten hoiviin työkomennuksen kutsuessa. Vaikka vanhemman rooliin totutteleminen vie aikansa, vuosien kuluessa beebosta kasvaa oikein tasapainoinen nuori neiti. Chiakin ja Kazuman tasapainoa sen sijaan heittelevät niinkin arkiset asiat kuin lapsen tarhasta noutaminen, ristiin menevät työvuorot tai yhteisen ajan puute – puhumattakaan elämän isoista käännekohdista kuten naimisiinmenosta.
Let’s Be a Family on hieman hämmentävä lukukokemus: fokus on ehdottomasti perhe-elämän ja arjen kiemuroissa, mutta realismin sijaan tapahtumia kuvataan hattaranpehmeän kuplan sisältä. Löysin silti itseni symppaamasta vahvasti pääparia, vaikka lapsuudenystäväpariskunnat harvoin kinostusmiekkaa kivestä kutkutteleekaan – kaksikosta ’äidillisemmäksi’ osapuoleksi osoittautui nimittäin alun sitoutumiskammoinen, blondattuine hiuksineen ja lävistyksineen räväkämpi Kazuma, jolta sujui niin ruoanlaitto kuin nappien ompelu. Vaikka lähmintää teoksessa on BL-sarjoille epätyypillisen vähän, välittyi kaksikosta myös hyvä pariskuntasynergia beeboilurumban tasapainoksi. Kosintahommat ja muu lässynlää alkoivat jo vähän koputella hötönsietorajojani, mutta olin aika yllättynyt miten paljon lukukokemuksesta lopulta pidin. Joskus on ihan kiva lukea utopistista perhesettiä ilman homofobiaa, tuskaa ja ruttoa.” -airinpie
”Lapset ja perheen perustaminen eivät ole BL-mangassa mikään uusi teema. Uusperhekuvioita on BL-sarjoissa käsitelty osuvasti mm. Yaya Sakuragin Hide and Seekissä ja Haruko Kumotan Wild Rosessa. Let’s Be a Family onnistuu silti tuomaan aiheeseen mukavan tuoretta twistiä, koska pariskunnan molemmat osapuolet ovat tasapuolisesti vanhempina alusta asti sen sijaan että toinen tulisi mukaan jo olemassaolevaan perheyksikköön. Lämmittävää on, että myös lapsen äiti on kuvioissa mukana, vaikkakin sitten etävanhempana. Erityisen diipistä tai realistisesta kuvauksesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan fokus on alusta loppuun kepeän hyväntuulisessa arkikohelluksessa.
Sarjan kepeys tuntui omaan silmääni paikoin vähän liiankin harmittomalta. Lukiessa heräsi silti paljon ajatuksia perheistä ja sukupuolirooleista. Mieleen nousivat erityisesti kaksi aiemmin lukemaani BL-aiheista kirjoitusta, joissa aihetta on sivuttu. Maki Hakuin artikkelissa pohditaan, kuinka BL-maailmassa perheen perustamiseen ei liity yhteiskunnan paineita tai odotuksia roolijaosta, vaan hahmot voivat tehdä sen omilla ehdoillaan. Hieman vanhemmassa Sex Pistols -aiheisessa artikkelissaan Jessica Bauwens-Sugimotonjossa puolestaan argumentoi, että lasten hankintaa tai tiettyjen roolien ottamista parisuhteissa ei BL-mangassa pitäisi tulkita automaattisesti heteronormatiivisena.
Oli tarinan teemoista tai niiden käsittelystä mitä mieltä tahansa, tarjoaa Let’s Be a Family joka tapauksessa mukavan erilaisen BL-lukukokemuksen. Koska perheen pyörittäminen on tarinassa niin isossa osassa, romanssi ja parisuhteen ylläpito jäävät väkisinkin pienempään rooliin, mikä ehkä osaltaan auttaa ”aikuismaisemman” tunnelman luomisessa tarinaan. Lisäksi Tomo Kurahashin piirrostyyliä ja sympaattisia hahmoja on aina hauska katsoa. Sopii toivoa että Renta jatkaa hänen sarjojensa kääntämistä jatkossakin.” -maipon
Aikuisia rakkauspulmia: An Innocent Puppy Meets a Two-Faced Cat – Niyama
”Kuten kaikki tietävät, 39-vuotias on jo ikäloppu ja suunnilleen toinen jalka haudassa. Näin tuntuu ainakin miettivän An Innocent Puppy Meets a Two-Faced Catin päähahmo Naohito, jonka ihmissuhteet kaatuvat aina täydellisyyden esittämiseen. Roolit alkavat kuitenkin äkkiä karista Naohiton tutustuessa nuoreen ja vilpittömään Tohruun, jonka tilapäinen vierashuoneeseen muutto laittaa kuviot uusiksi. Kyseessä on siis aika geneerisellä ”naiivi hetskujäbä rakastuu puolivahingossa homo/bissejäbään” -premissillä varustettu tarina, jonka vahvuuksina ovat kuitenkin rauhallinen kerronta ja turhan draaman rajaaminen minimiin.
Aikuismainen tunnelma välittyykin ensisijaisesti Naohiton ja Tohrun kommunikaatiosta, jossa on hyvässä suhteessa paitsi itsetietoisuutta ja kokemuksen tuomaa realismia, myös kypsän suhteen vaatimaa rehellisyyttä. Ikäerosta tai seksuaali-identiteetistä ei onneksi revittykään sen kummempaa paniikkia kuin ne ihan välttämättömimmät ”huh ha heh mut eikös sua salettiin ällötä ku oon kuitenki tällanen vanha setämies” tai ”mutku mää oon miäs tajuuksää” -perussetit, joten vaikka kovin mieleenpainuvasta tarinasta ei lopulta ollutkaan kyse, jäi teoksen mutkattomasta asenteesta ainakin hyvä mieli.” -airinpie
”Tässä tarinassa oli monta asiaa jotka ilahduttivat jo ennen lukemista, kuten Niyaman hauska piirrostyyli ja päähenkilön keskimääräistä korkeampi ikä. En mitenkään automaattisesti ole ikäerotarinoiden ystävä, mutta jos vanhempi osapuoli sattuu olemaan uke, tarinaa ei ole vaikea myydä minulle. Naohiton ikää käytettiin tarinassa myös kivasti hyödyksi: tämän lakoninen ja hieman toivosta luopunut asenne rakkauteen sai tosissaan toivomaan hahmolle onnellista loppua. Lisäksi tämän sisäinen ristiriita – oman itsensä piilottaminen täydellisyyden naamion taakse ja samalla tuska siitä ettei kukaan pidä hänestä aidosti – on varmasti samaistuttava jossain mittakaavassa varsin monelle.
Kivojen teemojen lisäksi pidin tarinassa myös pienieleisestä suhteenkehittelystä. Vaikka romanssi ei lopulta täyttänyt sydäntäni elämää suuremmilla tunteilla, tykkäsin silti tavasta jolla Naohito ja Tohru vähitellen lähentyvät alun ristiriidoista huolimatta ja täydentävät toisiaan. Naohiton täydellisen ulkokuoren alta alkaa löytyä itsekkäämpää särmää, ja Tohrussa on yksinkertaisen suorasukaisuuden lisäksi myös huomaavaisempi puoli. Tunteiden ja kuumotteluhetkien pohjustus tuntuu uskottavalta, ja toisen luvun kalsarikännäilykohtaukseen ja sen kohtalokkaisiin seurauksiin on tullut palattua useasti viime päivien aikana. Ilmeikkäiden piirrosten ansiosta tarinasta löytyy rauhallisen yleistunnelman vastapainoksi myös huumoria, joten tylsää ei pääse tulemaan. Seuraavaksi lukulistallani onkin ehdottomasti mangan spin-off My Dearest Cop.” -maipon
Fujoshiluola 