God is Probably Left-Handed

Etsitkö luettavaa pimeneviin syysiltoihin? Nostamme loppuvuodesta blogissa esille kiinnostavia BL-mangoja, jotka on viimeisen parin vuoden aikana julkaistu englanniksi. Ensimmäisenä vuorossa on Mushiban kirjoittama ja piirtämä God is Probably Left-Handed (神様はたぶん左利き/ Kamisama wa tabun hidari-kiki).

Subaru Yano on töissä isoisänsä omistamassa, painotuotteita tekevässä perheyrityksessä. Paikallinen yakuzan osasto on kuitenkin valjastanut liiketoiminnan omiin rikollisiin tarkoituksiinsa. Isoisä-Yano onkin joutunut käyttämään taitojaan kuparisten painolaattojen kaivertajana setelien väärentämiseen jo vuosien ajan.

Kun vanhan miehen terveys alkaa reistailla eivätkä Subarun taidot riitä yhtä taidokkaisiin seteliväärennöksiin, apuun tulee kuin tilauksesta nuori ja lahjakas taideväärentäjä Makura. Tämä on jäänyt kiinni väärennetyn taulun kauppaamisesta yakuzoille, ja joutuu rangaistuksena osallistumaan kotikutoisten rahojen tehtailuun.

Makura ja Subaru ovat monessa asiassa toistensa vastakohdat. Sisäänpäinkääntynyt Makura ei juurikaan näytä tunteitaan tai tarpeitaan. Hän jopa pyytää itseään kohdeltavan kuin kopiokonetta, kun hän saapuu Yanon painotaloon töihin.

Subaru puolestaan pursuaa energiaa ja intohimoa, ja hän puolustaa rakastamiaan asioita raivokkaasti. Aluksi tunteikas Subaru ja kivikasvoinen Makura eivät oikein tule toimeen. Yhteisen päämäärän eteen työskentely kuitenkin tuo heitä lähemmäs, ja vähitellen myös syyt Makuran tunteettoman oloisen ulkokuoren alla alkavat selvitä.

Airinin kommentti

Oman mielenkiintoni herätti paitsi teoksen hauska nimi, myös sen juonikuvaus: seteleitä väärentävistä rikollisista kertova tarina on ehdottomasti hyvää vaihtelua lukiolaisromanssien ja muiden perinteisempien kuvioiden keskelle. Parhaimmillaan teos olikin kertoessaan vähäeleisesti hahmojensa taustoista, yhtenä mieleenpainuvana yksityiskohtana esimerkiksi Makuran perheen tarina sekä tämän perustelu silmälasiensa käytölle.

Valitettavasti itse romanssi jäi itselleni kovin yhdentekeväksi juonen valitessa aina ne mahdollisimman ennalta-arvattavimmat käänteet, mutta plussaa teos saa ehdottomasti omaperäisestä asetelmasta sekä satunnaisista syvemmistä valonpilkahduksista, jotka antavat olettaa tekijällä olevan jatkossa rahkeita monipuolisempaankin kerrontaan.

Maijan kommentti

Itselleni Mushiba on ollut yksi viime vuosien kiinnostavimmista uusista mangakoista, etenkin taiteellisten konseptien osalta. Hänen luomansa kansikuvat ovat täynnä kiinnostavia värejä ja yksityiskohtia, ja hahmodesignit hauskoja. Vaikka Mushiban piirrostyyli ei ensinäkemältä ole ehkä kovin erikoista ja pitkänhuiskeissa hahmoissa on jotain jäykkää, taide on samalla hyvin ilmaisuvoimaista. Hänen tarinoissaan on myös aina jotain vähän outoa ja yllättävää, ja olen aina innoissani kun joku mangaka venyttää BL-mangan rajoja tai näyttää miten monenlaisia tarinoita genren sisällä voi luoda.

Mushiba itsekin sanoo jälkikirjoituksessa, että God is Probably Left-Handed ei ensimmäisten lukujen perusteella vaikuta BL-sarjalta lainkaan. Tämän ei kuitenkaan kannata antaa pelottaa. Kyllä se romanssi sieltä lopulta tulee, ja itse ainakin nautin täysin rinnoin sen vähäeleisestä etenemisestä. Makuran ja Subarun kantamat haavat ovat läsnä taustalla, mutta kokonaisuus pysyy silti kevyenä ja ilmavana.

Tärkeiksi teemoiksi nousevat taiteilijuus ja identiteetti. Ihmiset Makuran ympärillä ovat käyttäneet nuorukaista ja tämän taiteellisia lahjoja omiin rikollisiin tarkoitusperiinsä. Makura itse kokee kuitenkin yhtä rajoittavana myös hänelle esitetyt vaatimukset omien teosten luomisesta, ja näkee itsensä enemmän artesaanina kuin taiteilijana. Onko muilla silloin oikeutta määritellä, mikä on hänen lahjojensa ”tuhlaamista” tai mitä hänen pitäisi elämällään tehdä? Lopulta Subaru on se, joka antaa Makuran olla oma itsensä ilman vaatimuksia tai odotuksia.

Nautin myös siitä, miten hienoja visuaalisia juttuja tarinasta löytyy. Kun Makuran tunteet syöksyvät päälle maanvyöryn lailla, se näytetään ihan kirjaimellisesti. Subaru on puolestaan ihanan ilmeikäs, ja mukana on muutoinkin sopiva ripaus kuvallista huumoria. Tästä hyvänä esimerkkinä on myös jälkikirjoitus, jossa näytetään mangakan sisäinen kamppailu, kun tämä tajusi ettei tiedä kumman hahmoista laittaisi semen rooliin.

Mangan lopussa nähdäänkin mahtava ”valitse oma seikkailusi” -tyylinen ratkaisu, jossa lukijalle tarjotaan kolme eri vaihtoehtoista versiota Makuran ja Subarun ensimmäisestä yhteisestä yöstä. Tällaiset yksityiskohdat yhdistettynä omaperäiseen tarinaan tekevät mangasta ehdottomasti tutustumisen arvoisen.

Lue God is Probably Left-Handed Futekiyassa

Luolacast 13: Pride

Podcastissa saatte tällä kertaa nauttia vuosi sitten nauhoitetusta Pride-teemajaksosta, jossa pohditaan BL-mangan ja ”autenttisen” LGBTQ+-kuvauksen suhdetta. Mahtuuko BL-manga kirjaston Pride-teemahyllyyn? Millaisia mangasarjoja japanilainen Chil-Chil-nettisivu nosti esiin omassa Pride-artikkelissaan? Entä miten Sarazanmai liittyy tähän kaikkeen?

Lataa mp3

Vaikka vuonna 2019 äänitetyn jakson aiheista osa on relevantteja edelleen, tiedostamme myös että vuoden 2020 Pride-kuukautta ovat värittäneet varsin erilaiset keskustelut kuin vuosi sitten. Rasismin vastustaminen ja transihmisten oikeudet ovat ansaitusti nousseet tänä vuonna kuukauden tärkeimmiksi puheenaiheiksi Suomessa ja maailmalla. Haluamme osoittaa tukemme Black Lives Matter -liikkeelle ja muistuttaa, ettei koko Pride-liikettä olisi olemassa ilman mustia ja ruskeita protestoijia ja aktivisteja.

Lue lisää:

Black Lives Matter -tietoa ja linkkejä suomeksi

Seta: Uudet sukupuolidysforian hoitosuositukset sisältävät vakavia uhkia hyvän hoidon toteutumiselle

Rasismi näkyy monella tapaa myös anime- ja mangafandomissa. Ystävämme ja podcastaajakollegamme Khursten pureutuu uudessa Fujojocast-jaksossaan eri Aasian maista tulevien mangaharrastajien kokemuksiin. Fujojocast: WHEN ASIAN FANS SOCIALLY DISTANCE BECAUSE OF CULTURAL TENSIONS IN FANDOM

Show notes

[02:35] Linkki: Desucon-luento aiheesta LGBT-representaatio animessa 

[02:58] Ikuhara ja Sarazanmai

[04:48] Spoilerit Sarazanmaista alkavat

[06:33] Spoilerit Sarazanmaista loppuvat

[06:35] BL-anime, autenttisuus ja sensuuri

[07:55] Linkki: Twitter-ketju “Sarazanmai kertoo animeteollisuudesta”

[09:25] BL, genrerajat ja autenttisuus

[15:05] Linkki: Fansplaining-podcast ja purity culture

[17:15] BL ja LGBT-hyllyn kokoaminen kirjastossa

• Twitter-ketju aiheesta

[25:05] Keneltä ja kenelle teokset on tehty?

[38:10] Chil Chil -nettisivun Pride and Fun -artikkeli

• Mizoguchi Akiko: BL Shinkaron
• Yoshinaga Fumi: What Did You Eat Yesterday / Kinou Nani Tabeta
• Nakamura Asumiko: Sora to Hara
• Nagai Saburo: Smells Like Green Spirit
• Kii Kanna: Étranger-sarja
• Nakamura Asumiko: J no Subete

[50:55] BL-mangan kehitys 2010-luvulla

[57:40] Yhteenveto

Podcastissa käytetty musiikki: Rainbow Resort / Evilgrapez. Musiikki on julkaistu CC BY-SA 3.0 -lisenssillä.

Jakson transkriptio

Kokeilimme tehdä jaksosta myös litteroidun version. Jos et voi tai halua kuunnella keskustelua mutta jakson sisältö kiinnostaa, löydät tekstiversion alta. Kuulemme mielellämme myös palautetta transkriptiosta. Oliko siitä hyötyä ja toivotko että niitä tehtäisiin myös jatkossa? Käy kommentoimassa blogiin tai twitterissä @Fujoshiluola.

10+1 mieleenpainuvaa BL-sarjaa 2010-luvulta

Vuosi 2020 saapui, ja näin vuosikymmenen vaihteessa asiaan kuuluu totta kai menneen vuosikymmenen muistelu ja erilaisten listojen tekeminen. 2010-luku toi BL-mangaan kiinnostavia muutoksia ja trendejä, joita tarkastelen tässä kirjoituksessa kymmenen (tai oikeastaan yhdentoista) mieleenpainuvan sarjan kautta. Sarjat on valittu yhdistelemällä kahden japanilaisen BL-suosioäänestyksen (Kono BL ga yabai! ja Chil Chil BL award) tuloksia, erilaisia trendejä sekä fujoshiluolan omia mieltymyksiä. Varsinaiset omat suosikkini 2010-luvulta ehdin jo listata Twitterissä.

Tämän listan tarkoitus ei siis ole olla lista ”parhaista” sarjoista, vaan sellaisista jotka ovat jollain tavalla määrittäneet 2010-luvun BL-mangaa, asettaneet tai seuranneet vuosikymmenen trendejä ja ovat jääneet lukijoiden mieleen – joko hyvässä tai pahassa.

---

1. Nakamura Asumiko – Doukyuusei-sarja

Mietin pitkään sopiiko jo vuonna 2006 alkanut, kahden koulupojan romanssista kertova manga kuvaamaan vielä 2010-lukua. Doukyuusein erilaiset jatko-osat ja spin-offit (O.B, Sora to Hara, Blanc…) ovat kuitenkin valloittaneet suosioäänestyksiä ja lukijoiden sydämiä koko 2010-luvun ja tehneet Doukyuuseistä yhden vuosikymmenen ikonisimmista BL-sarjoista. Tämän aseman sinetöi myös vuonna 2016 ilmestynyt anime-elokuva, joka raikkaan ohjauksensa ja taiteellisten valintojensa ansiosta päivitti samalla myös BL-animen 2010-luvulle. Samalla se näytti tietä BL-anime-elokuville, jotka sitä ennen olivat harvinaisia.

Eteerisesti piirretyssä, slice-of-life -henkisessä sarjassa tiivistyy monta 2010-luvun BL-mangalle ominaista asiaa. Kusakaben ja Sajoun suhde on tasavertainen, eikä perustu korostettuihin rooleihin tai valta-asetelmiin. Vaikka seme ja uke rooleina eivät ole BL-teoksista häviämässä mihinkään myöskään tulevaisuudessa, Doukyuusei jatko-osineen näyttää että rooleja voi toteuttaa myös hillitymmin ja hahmojen suhde tapahtua myös täydessä yhteisymmärryksessä. Myös hahmojen kasvun seuraaminen lukiolaisista yliopistoon ja aikuisiksi asti kertoo omanlaisestaan muutoksesta. Vaikka koulupoikaromanssit ovat edelleen tärkeä osa BL-mangaa, yliopistoon sijoittuvien tarinoiden määrä on viimeisen vuosikymmenen aikana kasvanut. Tärkeänä osana sarjaa käsitellään myös miesten välisten suhteiden sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Aihe nousi 2010-luvun aikana tärkeään osaan useissa BL-sarjoissa, kuten nähdään myöhemmin tässä listassa.

Tsekkaa myös: Ichikawa Kei – Blue Sky Complex

---

2. Yoneda Kou – Twittering birds never fly (Saezuru tori wa habatakanai)

2010-luvun BL-mangasta tuskin voidaan puhua ilman Yoneda Koun yakuza-teemaista sarjaa Twittering Birds Never Fly (Saezuru tori wa habatakanai). Vuonna 2011 alkanut, vastikään kuudenteen osaansa ehtinyt sarja on niin ikään pysytellyt sinnikkäästi suosioäänestysten kärjessä alustaan saakka. Sarja on noussut yleisön suosikiksi myös länsimaissa, ja fanien iloksi sarjasta on tekeillä anime-elokuva jonka on määrä ilmestyä vuonna 2020.

Synkkä ja kieroutunut Twittering Birds edustaa kokonaan toista ääripäätä BL-mangasta kuin herkkä ja kaunis Doukyuusei. Väkivallan, masokismin ja yksityiskohtaisten seksikohtausten värittämä manga ei todellakaan ole mikään hyvän mielen tarina. Se kuitenkin leikkii erilaisilla valtasuhteilla kiinnostavasti. Yakuzapomo Yashiro haluaa tulla alistetuksi ja nöyryytetyksi, mutta määrittelee itse miten ja kenen kanssa. Semen roolissa oleva Doumeki on puolestaan tarinan alkaessa impotentti. Sekä seksikohtausten määrä että erilaiset roolien mutkistamiset ovat tyypillisiä monille 2010-luvun sarjoille. Erilaiset fetissit ovat myös tulleet BL-mangassa yhä selkeämmin näkyviksi.

Yksi syy Twittering Birdsin suosioon on kiehtovan tarinan lisäksi myös sen pituus. Samojen hahmojen seikkailuja on kiinnostavaa seurata vuodesta toiseen, ja myös juonikuvioita ja tunnelatauksia on mahdollista kehitellä pitkässä tarinassa eri tavalla. Ennen 2010-lukua ”pitkät”, yli kolmen pokkarin pituiset BL-tarinat tuntuivat olevan selvästi vähemmistössä. Viime vuosikymmenen aikana yhä useampi BL-manga on kuitenkin saanut jatkua pitkään, eivätkä useamman pokkarin jatkuvat tarinat ole enää mikään anomalia.

Tsekkaa myös: Hidaka Shouko – Blue Morning, ZAKK – Canis, Kyuugou – Acid Town

---

3. Takarai Rihito – Ten Count

Takarai Rihito nousi BL-fanien tietoisuuteen jo 2010-luvun alussa sarjoillaan Seven Days ja Only the Flower Knows. Pankin räjäytti kuitenkin lopullisesti vuonna 2013 alkanut Ten Count. Siinä missä Takarain aiemmat sarjat olivat herkkiä lukio- ja yliopistoromansseja, lähti Ten Count aivan toiseen suuntaan. Tarinassa bakteerikammosta ja pakko-oireista kärsivän Shirotanin ja tätä hoitavan psykologi(?) Kurotanin suhde saa viattoman tuntuisen alun jälkeen pian todella seksuaalisia ja alistavia sävyjä.

Ten Count sekoittaa seksikohtauksiinsa antaumuksella vallankäytön, nöyryytyksen ja pakottamisen kaltaisia aineksia. Niistä syntyvä cocktail yhdistettynä lääkärin ja potilaan väliseen kieroutuneeseen suhteeseen vain vahvistaa kutkuttavaa tuntua jostain kielletystä. Tämän takia Ten Count on myös jakanut lukijoiden mielipiteitä voimakaasti: toiset nauttivat täysin rinnoin, toiset taas inhoavat yli kaiken. Itse en parin ensimmäisen pokkarin jälkeen halunnut jatkaa lukemista, mutta ymmärrän hyvin mistä sarjan viehätys muodostuu. Kuten Twittering Birds, myös Ten Count on hyvä esimerkki siitä, miten erilaiset fetissit ovat nousseet 2010-luvulla yhä selvemmin näkyviin BL-mangassa. Lisäksi Ten Count muistuttaa myös hyvin, että ”perinteisemmät” seme/uke-roolit ovat vaihtoehtojen lisääntyessäkin säilyttäneet suosionsa myös 2010-luvulla. Sarja nousee varmasti puheenaiheeksi myös uudella vuosikymmenellä, kun mangan pohjalta tehty TV-anime alkaa vuoden 2020 aikana.

Tsekkaa myös: Psyche Delico – Tourou no ori, Ogawa Chise – Caste Heaven

---

4. Harada – Yata & Momo (Yatamomo)

Kun puhutaan BL-mangasta ja seksikohtauksista 2010-luvulla, ei voi jättää mainitsematta Haradaa. Siinä missä 2000-luvun puolivälin jälken syntyneessä BL:n ”uudessa aallossa” moni BL-mangan huippunimistä keskittyi enemmän taiteelliseen ja tarinalliseen ilmaisuun, palautti Harada kollegoineen suoranaisen pornografian BL-mangaan kertaheitolla. Tämän varsinainen läpimurto oli Yatamomo-sarja, joka kertoo melko kunnollisen Yatan ja ympäriinsä paneskelevan työttömän Momon omalaatuisesta suhteesta. Sarjasta löytyy seksikohtauksia hengästyttävyyteen asti, ja ne samalla sekä täyttävät että rikkovat lukijoiden odotuksia. Mangaka on jatkanut samalla vastakohtia yhdistelevällä linjalla koko 2010-luvun eikä loppua näy.

Haradan nousu parrasvaloihin vuoden 2014 paikkeilla tapahtui samaan aikaan kun erotiikka BL-mangassa muutenkin tuli näkyvämmäksi kuin pitkään aikaan. X-BL-julkaisunimekkeen alla ilmestyneet antologiat kuten Pink Gold ja Erotoro tihkuivat seksiä ja nostivat esimerkiksi sidonta- ja s&m-aiheisista doujinsheistaan tutuksi tulleen Ranmaru Zariyan BL-mangan valtavirtaan. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että eksplisiittisiä seksikohtauksia sisältävien BL-sarjojen määrä ei 2010-luvulla merkittävästi noussut. Muutos tapahtui siis enemmän BL-mangassa nähtävien seksikohtausten sisällössä ja laadussa kuin niiden kokonaismäärässä.

Tsekkaa myös: Nakamura Asumiko – Kaori no keishou

---

5. Scarlet Berico – Minori’s hand (Minori no te)

2010-luku oli digitaalisen lukemisen nousun aikaa ympäri maailmaa. Japanissa digitaalisen mangan myynti ylitti paperimangan myynnin vuonna 2017, ja vauhti sen kun kiihtyy. BL-mangan puolella siirtyminen digiaikaan näkyi esimerkiksi digitaalisten BL-lehtien esiinmarssina sekä erilaisten tietokoneella ja matkapuhelimella käytettävien lukualustojen suosiona. 2010-luvulla kirjakauppoihin alkoi myös ilmestyä BL-mangaa, joka oli ilmestynyt alun perin digitaalisena eikä perinteisesti paperilehdessä.

Yksi mieleenpainuvin esimerkki tällaisesta mangasta on Scarlet Bericon Minori’s hand. Salaperäisestä hierojasta ja tämän asiakkaista kertova manga ilmestyi vuonna 2013 luku kerrallaan mangasivusto Rentassa, ja suuren suosion saavutettuaan sai myös paperisen tankoubon-julkaisun vuonna 2015. Sittemmin Scarlet Bericosta on tullut yksi 2010-luvun isoista BL-mangakoista. Hänen tuorein ja pisin sarjansa Jealousy sijoittuu samaan universumiin Minori’s handin kanssa. Se tosin ilmestyy paperilehdessä, eli toistaiseksi paperijulkaisutkaan eivät ole vielä menettäneet kaikkea voimaansa.

---

6. Ogeretsu Tanaka – Yarichin bitch club (Yarichin bicchi bu)

Ogeretsu Tanakan piirtämä, koskettava Renai rubi no tadashii furikata oli itselleni yksi vuosikymmenen parhaista tankoubon-julkaisuista. Silti valitsin Tanakan julkaisuista tälle listalle lopulta värikkään kreisikomedian Yarichin bitch club, joka on aivan toiselta planeetalta kuin tämän muut teokset. Alun perin Tanakan omaksi ilokseen piirtämä ja taidesivusto Pixivissä ilmaiseksi julkaistu sarjakuva onnistui keräämään netissä valtavan suosion, siirtyi ilmestymään BL-lehti Rutileen, ja on sittemmin ehtinyt saada audiodraaman ja OAD-adaptaation. Toisin kuin Tanakan muu BL-tuotanto jossa hän on ottanut esille vakavia aiheita parisuhdeväkivallasta homofobiaan, lukion panokerhoon sijoittuva Yaribu ei yritä kertoa oikeastaan mistään. Tästä huolimatta, tai ehkä juuri tämän takia, se on kuitenkin niin suosittu.

Sarja on syntynyt ilman paineita kustannustoimittaa siitä johonkin tiettyyn muottiin sopiva, joten sen aivottomuudessa on omanlaistaan viihdyttävää charmia. Sarjan karkkivärinen ulkoasu vihjailevine sienikuvioineen tekee siitä hyvin erottuvan ja muistettavan. Hahmojen suhteita ei myöskään ole fiksattu yhtä tarkasti kuin BL-mangassa yleensä, mikä mahdollistaa lempihahmojen valitsemisen ja hahmosuhteiden spekuloinnin eri tavalla kuin BL-mangassa normaalisti. Yaribun suuri suosio tuntuu myös olevan jatkoa hahmokeskeiselle fanitustavalle, joka on tuttu erilaisista naisille suunnatuista idolipoika-monimediaprojekteista. Mangan kahdeksasta keskushahmosta on tehty oheiskrääsää valtavalla volyymilla, ja hahmojen fanit esittelevät omia kokoelmiaan twitterissä innokkaasti esimerkiksi hahmojen syntymäpäivien aikaan. Ehkä tästä johtuen Tanaka onkin viime vuodet keskittynyt BL-mangan sijaan enemmän hahmokeskeiseen nättipoikasarjaansa Oretachi Majikou destroy, joka on oheiskrääsän lisäksi saanut myös näyttämöversion. On kiinnostavaa nähdä, palaako Tanaka vielä 2020-luvulla kunnolla BL-mangan pariin, ja saammeko nähdä enemmänkin Pixivistä tai muista omaehtoisista julkaisukanavista poimittuja BL-tarinoita.

---

7. Kizu Natsuki – Given

Kizu Natsukin voisi hyvällä syyllä nostaa Haradan ja Ogeretsu Tanakan rinnalle kolmanneksi ikoniseksi 2010-luvun uudeksi BL-mangakaksi. Kaikki kolme tulivat alun perin tunnetuiksi supersuosittuina doujinshipiirtäjinä: Harada tunnetaan parhaiten Gintama-parodioistaan, ja Ogeretsu Tanaka ja Kizu Natsuki puolestaan Kuroko no basket -aiheisista töistään. He kaikki tekivät debyyttinsä kaupallisen BL-mangan puolelle vuosien 2013-2014 aikana, ja löivät itsensä heti läpi omaperäisillä ja kiinnostavilla tarinoillaan. Tosin siinä missä Harada ja Tanaka tekivät vaihtelevasti monenlaisia teoksia, päätyi Natsuki parin lyhyemmän tarinan jälkeen piirtämään vain yhtä pidempää sarjaa, Giveniä.

Lukiodraamaa, bändi/musiikkiaiheita ja menneisyyden traumoista toipumisen tematiikkaa yhdistelevä Given on hitaasti etenevä ja hiljainen hitti. Se näyttää ettei suosioon tarvita suurta määrää seksikohtauksia, ja edustaa siinä suhteessa myös laajempaa trendiä: 2010-luvulla ilmestyi yhä enemmän myös sellaisia BL-sarjoja, joissa seksikohtausia ei nähdä välttämättä lainkaan. Ennen kaikkea Given jää historiaan vuonna 2019 saamastaan TV-anime-adaptaatiosta. Se oli ensimmäinen BL-anime joka esitettiin Fuji TV:n NoitaminA-ohjelmapaikalla. Samalla se toi monelle länsimaalaiselle, lähinnä animea seuraavalle katsojalle näkyviin, että 2010-luvulla BL voi tarjota paljon muutakin kuin BL-animessa oli aiemmin totuttu näkemään.

---

8. Kii Kanna – The Stranger by the Beach/Etranger-sarja

Vaikka BL-teokset on usein mielletty fantasiaksi jossa hahmojen rakkaus voi kukoistaa irrallaan yhteiskunnan paineista, on yhä useampi BL-manga ottanut viime vuosikymmenen aikana mukaan realistisempia elementtejä. Hahmojen seksuaalinen identiteetti, kaapista tuleminen ja seksuaalivähemmistöjen kohtaama syrjintä näkyvät jollain tapaa monissa tämänkin listan teoksissa. Japanilainen BL-portaalisivusto Chil chil mainitsikin vuonna 2019 julkaistussa pride-teemaisessa artikkelissaan, että realististen, seksuaalivähemmistöjä koskettavien teemojen käsittely BL-mangassa on muodostunut 2010-luvulla suorastaan standardiksi.

Hyvä esimerkki tällaisesta mukavan realistisesta lähestymistavasta on Kii Kannan vuonna 2014 aloittama Etranger-sarja. Vuonna 2020 anime-elokuvasovituksen saava manga seuraa kahden erilaisista taustoista tulevan miehen aikuistumista. Järjestettyä avioliittoaan pakoileva kirjailijanalku Shun sekä vanhempansa menettänyt Mio ihastuvat luonne-eroistaan huolimatta, mutta kaksikon tarina ei pääty pelkkiin rakkaudentunnustuksiin. Jatko-osa asettaa päähahmojensa suhteen keskelle Shunin perheyhteisöä, mikä luonnollisesti aiheuttaa vaihtelevia reaktioita. Pehmeän piirrostyylin alle onkin piilotettu monisyinen kuvaus yksilöstä ja ympäristöstä, eikä tarina hyväntuulisuudestaan huolimatta kaihda vaikeampiakiaan aiheita.

Tsekkaa myös: Kumota Haruko – Itoshi no nekokke

---

9. Inouesatoh – 10 Dance

Vaikka BL-tarinoissa pelataan paljon tutuilla tropeilla ja tiettyjen odotusten sisällä, on genrerajojen venyttäminen ja rikkominen sekä erilaisten kohdeyleisöjen hämärtäminen ollut myös aina osa BL-mangaa. 2010-luvun loppua kohden nähtiin ehkä tavallistakin enemmän sarjoja joiden luokittelu yksiselitteisesti oli vaikeaa. Digitaalinen BL-lehti .bloom antoi uuden kodin useammalle alun perin seinen-lehdessä ilmestyneelle sarjalle, kuten Hidebu Takahashin Stigmatalle.  Graafisista seksikohtauksistaan tunnettu Harada näytti myös suuntaa uudenlaiselle BL-mangalle vuonna 2019 ilmestyneellä tarinallaan One Room Angel, joka keskittyi romanssin sijasta hahmojen henkiseen kasvuun eikä seksiä tai edes suudelmia nähty tarinassa lainkaan.

Yksi suurimmista ja kiinnostavimmista kohdeyleisörajoja sekoittaneista sarjoista 2010-luvulla oli 10 Dance, joka keskittyy kahden mestarillisen kilpatanssijan nokitteluun ja hitaasti etenevään romanssintapaiseen. Sarja ilmestyi aiemmin BL-lehdessä, mutta muutti sittemmin seinen-lehteen kustantajanaan Kodansha. Sarja tuo juonenkuljetukseltaan paikoin mieleen ennemmin urheilumangan kuin BL-romanssin, mutta toisaalta miesten välinen jännite on tärkeässä roolissa alusta saakka. Joidenkin fanien mielestä romanssi saisi edetä nopeammin, ja pelkoa on ollut myös siitä että se uuden julkaisijan myötä vesittyy kokonaan. Mangan tekijä on kuitenkin vakuuttanut, että lehden vaihto ei suoraan ole vaikuttanut tarinan sisältöön. Kun digitaalinen julkaiseminen hämmentää vanhaa kohderyhmäajattelua entisestään, voi olla että 2020-luvulla tulemmekin näkemään yhä enemmän mangaa joka voisi yhtä hyvin sopia BL-lehteen kuin seinen- tai josei-kustantamolle.

Tsekkaa myös: Yamashita Tomoko – The Night Beyond The Tricornered Window

---

10. Sachimo – Kashikomarimashita, destiny

Vaikka en itse ole erityisen innostunut omegaverse-tarinoista, ei niiden nousua osaksi BL-mangaa 2010-luvulla voi kuitenkaan sivuuttaa. Englanninkielisessä fanfic-maailmassa alkujaan syntynyt omegaverse on vaihtoehtoinen fantasiatodellisuus, jossa tietynlaiset biologiset ominaisuudet määrittävät ihmisten välistä hierarkiaa ja rooleja niin seksissä kuin yhteiskunnassa. Tarkemman selityksen voit lukea Aranan blogista täältä.

Kaupalliseen mangaan omegaverse löysi tiensä 2010-luvun puolivälin jälkeen, tärkeimpänä lehtenä Omegaverse project. Koska omegaverse on lähinnä löyhä kokoelma tropeita joilla voi luoda erilaisia skenaarioita oman tarinan ja fetissimieltymysten tarpeisiin, siihen liittyviä tarinoita löytyy laidasta laitaan söpöstä perhedraamasta kovaan jynkkyyn. Kashikomarimashita, destiny -manga jatko-osineen sekä syleilee että kyseenalaistaa omegaverseen liitettyjä tropeita kiinnostavalla tavalla. Se sopineekin hyvin luettavaksi myös niille jotka eivät omegaversestä ole kiinnostuneita.

Omegaversen suosio kertoo myös laajemmasta kulttuurivaihdosta jota tapahtui 2010-luvulla BL-tarinoissa sekä Japanista länsimaihin että toisin päin. Hyvänä esimerkkinä on Ai no kusabin kaltaisista BL-teoksista inspiroituneen australialaiskirjailija C.S.Pacatin Captive Prince -kirjasarja. Se nousi hitiksi länsimaissa, ja sai lopulta myös japaninkielisen julkaisun.

---

+ 1 Mo Xiang Tong Xiu – Mo dao zu shi

BL-teosten globalisaatiosta kertovat lisäksi useat kansainvälistä suosiota saavuttaneet BL-sarjat, joiden juuret ovat Japanin sijaan Kiinassa tai Koreassa. Vaikka BL on jo vuosikymmenet ollut kansainvälinen ilmiö, 2010-luvulta tullaan varmasti muistamaan muissa Aasian maissa tehtyjen BL-teosten nousu laajempaan tietoisuuteen. Korealaisessa webtoon-palvelu Lezhinissä ilmestynyt Killing Stalking nousi viraalihitiksi tumblrissa vuonna 2017, ja viimeistään vuonna 2019 tuskin kukaan BL:stä kiinnostunut englantia puhuva harrastaja saattoi välttyä kiinalaisen BL:n eli danmein esiinmarssilta.

Suosituimmista danmei-teoksista monet ovat olleet sarjakuvien sijaan nettiromaaneja ja niihin pohjautuvia tv-sarjoja. Toki suosittuja kiinalaisia webtoon-sarjakuviakin löytyy, kuten Old Xianin piirtämä 19 Days. Danmei on myös houkutellut pariinsa sellaisiakin faneja jotka eivät ole aiemmin olleet kiinnostuneita japanilaisesta BL:stä. Toisaalta myös moni japanilaisen BL:n ystävä löysi 2010-luvun lopulla itsensä opettelemasta kiinaa tai ainakin katsomasta Youtubesta sellaisia näyteltyjä kiinalaissarjoja kuin The Guardian tai The Untamed. Jälkimmäinen perustuu ehkä globaalisti kaikkein tunnetuimpaan danmei-sarjaan Mo dao zu shi (”Grandmaster of Demonic Cultivation”), joka on alun perin nettiromaanina ilmestynyt historiallinen fantasiasarja.

Vaikka Japanissa on perinteisesti pärjätty hyvin pelkästään kotimaisilla sarjakuvilla, näkyvät kansainväliset trendit myös siellä. Korealaisia webtooneja on saatu lukea Japanissa käännöksinä jo joitain vuosia, ja myös Killing Stalking löysi siellä oman fanikuntansa. Vuoden 2019 pari tunnettua korealaissarjaa sai nelivärisen paperijulkaisun, ja kirjakauppalevityksen kautta niille löytyi varmasti myös uutta lukijakuntaa. Danmei sen sijaan tekee vasta tuloaan Japaniin: virallisia käännöksiä japaniksi ei vielä juurikaan ole. Mo dao zu shistä on kuitenkin tehty Japanin markkinoille audiodraama, joten jää nähtäväksi miten paljon danmei tulee näkymään Japanissa jatkossa. BL-kulttuurin globalisaatio tulee kuitenkin epäilemättä jatkumaan 2020-luvulla yhä näkyvämmin.

Lähteet:
Japan Times (26.2.2018): Sales of digital manga overtake print editions in Japan for first time
Chil chil: (11.5.2017): BLにエロは必要か？データで見るBL漫画エロ度の推移10年間
(Erotiikkakohtausten määrä BL-mangassa -Yhteenveto artikkelista englanniksi Twitterissä)
Chil chil (24.4.2019): PRIDE AND FUN! 今だからこそ読みたいレインボーなBL
Chil chil (29.4.2019) : 平成BL漫画の絵柄遍歴を描いてみた
(Heisei-kauden BL-trendit – Yhteenveto artikkelista englanniksi Twitterissä)

Kuinka lukea BL-mangaa laillisesti vuonna 2019

Englanniksi ilmestyvän BL-mangan määrä on viimeisen parin vuoden aikana kääntynyt ilahduttavasti nousuun. Erilaisia manganlukupalveluja ja muun mangan ohella BL:ää julkaisevia kustantamoja alkaa olla jo niin useita, ettei kaikista tahdo edes pysyä kärryillä. Vaikka myös paperille painetun englanniksi käännetyn BL-mangan julkaisu on viime vuosina lisääntynyt, suurimmat tekijät englanninkielisessä BL-mangassa ovat nykyään digipuolella. Niinpä tässäkin artikkelissa keskitytään ennen kaikkea digitaalista mangaa tarjoaviin palveluihin. Tässä vinkit laillisen englanninkielisen BL-mangan pariin!

Renta

ebookrenta.com

Renta on japanilainen e-kirjapalvelu, jonka englanninkielinen puoli on keskittynyt pääasiassa naisille suunnattuun romanssimangaan. Harlekiiniromanssien lisäksi Rentassa on mittava valikoima BL-mangaa monenlaiseen makuun. Katalogista löytyy niin DMP:n alunperin julkaisemia klassikkostatuksen saavuttaneita mangoja kuten Takarai Rihiton Seven Days ja Yoneda Koun Twittering Birds Never Fly kuin myös uudempia ja nousevia mangakoita. Hyvin edustettuina ovat esimerkiksi sellaiset kiinnostavat nimet kuin Kurahashi Tomo, Niyama, Scarlet Berico ja Harada. Eikä tietenkään sovi unohtaa kokoelman helmeä ja modernia klassikkoa, Asuka Ibukin piirtämää Nipple Bingoa. Lisää nostoja Rentan valikoimasta löydät blogistamme tagilla Rentan herkut.

Rentassa mangaa ostetaan sarjasta riippuen joko pokkari tai luku kerrallaan. Osaa teoksista voi myös ”vuokrata” luettavaksi 48 tunnin ajaksi, jolloin hinta on yleensä puolet täydestä ostohinnasta. Mangaa voi lukea joko selaimessa tai Rentan omassa mobiilisovelluksessa, johon voi ladata mangaa myös offline-tilassa luettavaksi.

Yllätysellisyys on sekä Rentan vahvuus että sen heikkous. Valikoimasta on vuosien varrella löytynyt paljon kiinnostavaa ja ajankohtaista BL-mangaa, mutta myös paljon melko yhdentekevää tusinatavaraa. Viime aikoina palveluun on alkanut ilmestyä paljon esimerkiksi omegaverse-tarinoita, joita ei muilta kustantamoilta englanniksi juurikaan löydy. Samalla oma kiinnostukseni sivustolla julkaistavia sarjoja kohtaan on kuitenkin ehtinyt hieman laskea, mutta tarkistan julkaisu-uutiset silti parin viikon välein.

Kiinnostava on myös sivuston työntekijöiden ylläpitämä Renta Staff Blog, josta löytyy uutisten ja manga-arvioiden lisäksi pohdintaa esimerkiksi käännösten tekemisestä. Blogissa on myös hieman avattu, millä perusteella tietynlaista eroottista sisältöä julkaistaan tai jätetään julkaisematta.

Plussat

• markkinoiden luultavasti isoin englanninkielinen BL-valikoima
• uutta mangaa viikottain
• paljon alennuskampanjoita ja löytöjä

Miinukset

• valikoiman epätasaisuus
• luvuittain ostettavat sarjat tulevat kalliiksi
• mangaa voi vain striimata, ei ladata itselleen pysyvänä tiedostona
• hieman kömpelö mobiilisovellus
• käännösten ja kustannustoimituksen laatu heittelee

SuBLime Manga

sublimemanga.com

BL-mangan julkaisuun erikoistunut SuBLime toimii yhdysvaltalaisen Viz-kustantamon alaisuudessa. Kustantamo julkaisee mangaa sekä diginä että printtinä, ja osa sarjoista on saatavilla vain jommassa kummassa muodossa. Vuosien varrella valikoima on ehtinyt kasvaa varsin suureksi, ja mukana ovat tunnetuimmat hittisarjat Youka Nittan Embracing Lovesta Ayane Yamanon Finderiin ja Takarai Rihiton Ten Countiin. Vähemmän tunnettuihin helmiin lukeutuvat mm. Tomoko Yamashitan Night Beyond the Tricornered Window ja Sakae Kusaman Lost Letters -sarja, jotka ovat molemmat saatavissa vain digitaalisena. Uudemmista julkaisuista voi nostaa esille vaikka Ogeretsu Tanakan Escape Journeyn ja Hajin Love in Limbon. Eikä tietenkään sovi unohtaa Fujoshiluolan ikivihreää suosikkia eli Modoru Motonin Dog Stylea.

SuBLimen oman sivun kautta voi ostaa mangaa digitaalisena pokkareittain. Ostoksia voi lukea joko selaimessa tai ladata ne PDF-muodossa itselleen. Julkaisuja voi yleensä myös ostaa muista haluamistaan digitaalisen mangan palveluista kuten Amazonista tai Bookwalkerista.

SuBLime oli jonkin aikaa käytännössä ainoa BL-mangaa englanniksi julkaiseva pulju, ja sen valikoimasta iso osa edustaa tunnetuinta ja valtavirtaisinta BL:ää. Kustannustoimituksen taso on ehdottomasti sieltä laadukkaimmasta päästä, vaikka kaikista firman julkaisuista ei niin välittäisikään. Tämän ja ensi vuoden puolella on valikoimaan luvassa paljon uusia tai uudehkoja sarjoja, joita onkin englanniksi ehditty odotella: Ogeretsu Tanakan Yarichin Bitch Club, Scarlet Bericon Jealousy, Kizu Natsukin Given jne.

Plussat

• perusvarma valikoima
• laadukas käännös ja toimitustyö
• ladattavat PDF-tiedostot

Miinukset

• lisenssisyistä kaikkea mangaa ei ole saatavissa digitaalisena
• enemmän perusvarmoja kuin kiinnostavia ja yllättäviä julkaisuja
• melko hidas julkaisutahti ja epämääräinen tiedottaminen uusista julkaisuista

Futekiya

read.futekiya.com

Kesän 2019 aikana markkinoille tupsahtanut Futekiya on japanilaisen Fantasista-yrityksen pyörittämä BL-mangaan keskittynyt palvelu, jossa saa lukea kaikkia sivustolla tarjolla olevia sarjoja 6,99 dollarin kuukausihintaan. Suurin osa lisensoiduista sarjoista on ilmestynyt alun perin Shodenshan onBLUE-lehdessä, joka on jo pitkään kuulunut Fujoshiluolan vakilukemistoon. Toistaiseksi julkaistu katalogi vaikuttaakin varsin timanttiselta: Kumota Harukon Shinjuku Lucky Hole, Marukido Makin Pornographer ja Thanaton Sneaky Red olivat vasta ensimmäisten julkistettujen sarjojen joukossa, ja kaikista on englanniksi luvassa myös jatko-osat. Syksyn aikana palveluun on lisäksi tulossa sarjoja mm. Tamekoulta, Dayoolta ja Akabekolta. Mukana valikoimassa on myös jonkin verran omakustannesarjoja, joista harvemmin näkee virallisia englanninkielisiä julkaisuja.

Mangasarjoja ei osteta sivustolta erikseen, vaan kuukausimaksu kattaa kaiken lukemisen. Lukeminen tapahtuu selaimessa, omaa mobiilisovellusta tai latausmahdollisuutta ei ole. Sarjat ilmestyvät sivustolle luku kerrallaan viikon välein. Tipoittainen julkaisutahti tuntuu hieman turhauttavalta, mutta mallilla yritetään tietysti saada asiakkaat ostamaan palvelua kuukausi toisensa jälkeen. Onneksi julkaisuaikataulut on sentään selkeästi merkitty kunkin sarjan yhteyteen, ja valikoima kasvaa jatkuvasti.

Muutaman viikon ajan palveluun tutustuttuani Futekiya on jättänyt hieman ristiriitaisen olon. Toisaalta katalogi on kiinnostava: juuri näitä mangakoita ja tarinoita olen halunnutkin nähdä englanniksi. Toisaalta sivuston kömpelössä käyttöliittymässä olisi selvästi vielä kehittämisen varaa. Käännöksissä on myös jotain outoa: sanavalinnat eivät aina tunnu kovin luontevilta, eikä teksti välttämättä etene erityisen sujuvasti. Palvelulle soisi kuitenkin mahdollisuuden kehittyä, koska potentiaalia selvästi on. Lisäksi kuukausimaksullinen palvelu tuntuu omalla lukutahdillani mukavammalta ratkaisulta kuin yksittäin ostettavat luvut tai pokkarit.

Plussat

• kiinnostava ja ajankohtainen valikoima
• englanniksi käännetyt doujinshit tarjoavat hauskaa vaihtelua
• kuukausimaksullinen palvelu on suurkuluttajalle mukava vaihtoehto
• selkeästi ilmoitettu julkaisuaikataulu

Miinukset

• sivustolla navigointi hieman sekavaa
• ei mobiilisovellusta
• käännösten keskinkertainen laatu

 

Tsekkaa myös:

Bookwalker

global.bookwalker.jp

Bookwalker on Kadokawan digimangapalvelu, jonka englanninkieliseltä puolelta löytyy kattava valikoima digimangaa ihan kaikista genreistä ja aiheista. Palvelusta löytyvät siis myös isojen, ”normaaliin” mangaan keskittyneiden kustantamoiden kuten Seven Seas, Yen Press ja Kodansha julkaisemat BL-mangat digitaalisessa muodossa. Viime vuosien kiinnostavimpia julkaisuja tällä saralla ovat olleet esimerkiksi Syundein Go For It, Nakamura!, Inouesatoh’n 10 Dance , Yuki Fuminon I Hear the Sunspot ja Renjin Monster & The Beast.

Bookwalkerista ostetaan mangaa pokkari kerrallaan. Lukeminen tapahtuu joko selaimessa tai mobiilisovelluksessa. Bookwalkerin sovelluksessa mangaa voi ladata luettavaksi offline-tilaan.

 

Manga.Club

www.manga.club

Japanilaisen Toricon omistama palvelu tarjoaa useista sarjoista luettavaksi ensimmäisen luvun ilmaiseksi, ja rekisteröityneille käyttäjille useampiakin lukuja ilmaiseksi. Lisäksi ahkeran lukijan on mahdollista saada tikettejä, joilla pääsee availemaan maksullisia lukuja ilmaiseksi. Palvelun toimintaideana tuntuukin olevan lukijoiden houkuttelu ilmaisilla sisällöillä. Osa sarjoista ja etenkin K18-sisällöt ovat sivustolla kuitenkin maksullisia. BL-mangaa lukevalle kiinnostavimmat sarjat taitavatkin olla juuri niitä maksullisia. Valikoimasta löytyy paljon pienemmän profiilin sarjoja, mutta myös kaikenlaista yllättävää kuten vaikka Asada Nemuin Admonition from an Elder Brother, Yayohi Monzenin Zhenniao ja Ori Mitan Yamada and the Boy. Erikoista kyllä, sivustolta löytyy myös paljon samoja BL-sarjoja kuin Rentasta, mutta kokonaan uusilla käännöksillä.

Lezhin

lezhin.com/en

Bingobonuksena on pakko mainita vielä korealainen webtoon-sivusto Lezhin, jonka englanninkieliseltä puolelta löytyy iso valikoima BL-webtooneja. Värilliset, älypuhelimen ruudulta luettavaksi suunnitellut webtoonit ovat hieman erilainen lukukokemus kuin paperiformaattiin suunniteltu mustavalkoinen manga. Ne ovat kuitenkin nousseet varteenotettavaksi kilpailijaksi mangalle niin Japanissa kuin globaalistikin. Lezhinistä on peräisin esimerkiksi viraalihitiksi pari vuotta sitten noussut Koogin Killing Stalking, sekä Silbin piirtämä Blood Bank. Oma suosikkini palvelusta on JUNSin luoma Dark Heaven.

Lezhinin webtooneja voi lukea joko selaimessa tai sovelluksessa. Sovelluskauppojen tiukkojen aikuisviihderajoitteiden takia Lezhinin mobiilisovelluksesta on kuitenkin siivottu kaikki K18-sisältö, eikä siitä siis ole juuri iloa BL-mangan lukemiseen. Sarjoja ostetaan luettavaksi luku kerrallaan Lezhinin omilla kolikoilla. Yksi luku maksaa tyypillisesti 3 kolikkoa, joka omien laskujeni mukaan tekee alle euron (kolikoiden tarkka hinta riippuu siitä miten paljon niitä ostaa kerralla). Lezhin tarjoaa yleensä sarjoistaan yhden tai useamman luvun ilmaiseksi maistiaiseksi, ja joskus ilmaiseksi on luettavissa pitkiäkin pätkiä tarinoista. Lisäksi osa sarjoista on luettavissa maksutta Wait until free -mallilla, jossa ilmaisia lukuja vapautuu luettavaksi esimerkiksi 12 tunnin välein. Tämä tosin vaatii aikamoista kärsivällisyyttä. BL-skenen muuttuessa yhä globaalimmaksi on joka tapauksessa mukavaa, että myös ei-japanilaiseen BL-sarjakuvaan pääsee tutustumaan ihan laillisia reittejä pitkin.

Mitä Banana Fishin jälkeen?

Akimi Yoshidan legendaariseen mangaan perustuva Banana Fish -anime alkoi tasan vuosi sitten, ja halusin tehdä vuosipäivän kunniaksi jotain sarjaan liittyvää. Animen loppumisestakin on jo kulunut puoli vuotta, mutta se jätti jälkeensä intohimoisen joukon uusia (ja vanhoja) faneja. Osa sarjan katsoneista on varmasti jo siirtynyt uusien obsessioiden pariin, mutta jos sarjassa nähtyihin maisemiin tai teemoihin tekee edelleen mieli palata jossain muodossa ja mangaversiokin on jo luettuna, voi näistä sarjoista löytää yhtäläisyyksiä banaanikalan kanssa. Tässä siis lukusuosituksia kesälle Banana Fishin hengessä, olkaa hyvä.

Akimi Yoshida: Yasha

Yasha on Akimi Yoshidan tuotannossa eräänlainen henkinen jatkaja Banana Fishille. 1996-2002 ilmestynyt manga sijoittuu Japaniin, ja yhdistelee banaanikalasta tuttuun tapaan shoujomangaa ja toimintaa. Tarina ei varsinaisesti ole jatkoa Banana Fishille, mutta mangassa vierailee pari Banana Fishistä tuttua hahmoa kuten Sing ja Yut-Lung. Tuttua tavaraa ovat myös yliluonnollisen lahjakas päähenkilö sekä päähenkilöpoikien läheinen suhde. Tällä kertaa mukana tosin on myös scifi-elementtejä selittämässä päähenkilön ylivertaisuutta.

Lue jos: kaipaat lisää Akimi Yoshidan kynäilemää toimintaa tai haluat tietää miten joidenkin Banana Fishin hahmojen tarinat jatkuivat.

Marimo Ragawa: New York New York

Banana Fishin tapahtumapaikka New York edusti Japanilaisessa mielikuvituksessa 1980–90-luvuilla samanaikaisesti vaaraa ja vapautta. Sekä Japanin talouskuplan vuosina 80-luvulla että kuplan puhjettua monet japanilaiset tytöt ja naiset lähtivätkin etsimään itseään ja onneaan Yhdysvalloista ja etenkin New Yorkista. Banana Fish ei ollut ainoa sarja joka hyödynsi näitä mielikuvia. New Yorkiin sijoittuu myös 1995-98 ilmestynyt, kahden homon poliisin suhteesta kertova New York New York. Muita New Yorkiin sijoittuvia, homoseksuaalisuuden teemoja sivuavia sarjoja samalta ajalta ovat Akisato Wakunin Tomoi sekä Matoh Sanamin Fake.

Lue jos: Olet kiinnostunut ajankuvasta tai vähemmän silotellusta homosuhteiden kuvaamisesta.

Moto Hagio: A Cruel god reigns

Seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta on yksi Banana Fishissä toistuvista teemoista. Samaa aihetta käsiteltiin aikanaan useissa tytöille suunnatuissa, poikien välisiä suhteita kuvaavissa sarjoissa kuten Keiko Takemiyan Kaze to ki no uta (1976–84) ja Moto Hagion Heart of Thomas (1974). Astetta syvällisemmin aihetta käsittelee Moto Hagion piirtämä, 1992–2001 ilmestynyt 17-osainen opus Zankokuna kami ga shihai suru (A Cruel God Reigns). Tarina pureutuu perheen sisäisen hyväksikäytön psykologiaan ja traumoista toipumiseen, ja on aiheensa vuoksi melko raskasta luettavaa. Pitkä tarina alkaa piinaavana jännityskertomuksena hyväksikäyttävän isäpuolensa tappamisesta haaveilevasta pojasta, mutta kehittyy lopulta realistisuudessaan raskassoutuiseksi kertomukseksi paranemisen vaikeudesta.

Lue jos: olisit kaivannut Ashin traumojen käsittelyyn syvällisempää ja realistisempaa otetta.

Setona Mizushiro: Shanghai 1999

Banana Fish sisältää överiyteen asti jengisotia, ysärimuotia ja tietysti draamaa. Samaa henkeä on neliosaisessa, Kiinaan sijoittuvassa dramaattisessa BL-mangassa Shanghai 1999. Sarja alkoi vuonna 1996, ja Setona Mizushiro on siinä parhaassa ysäriterässään. Mangan pääosissa seikkailee kaksi toisiaan kyräilevää jengiä jotka pitävät Shanghain katuja hallussaan. Tietysti jengisodan puhjetessa kaksi poikaa vastakkaisilta puolilta löytävät myös toisensa, ja muitakin epäonnisia suhteita muodostuu tarinan mittaan. Tragediaksihan koko homma muuttuu, mutta sellaisella intensiteetillä ettei voi kuin yrittää pysytellä kyydissä.

Lue jos: kaipasit Banana Fishiltä vielä enemmän jengimeininkejä, tykästyit kiinalaisiin hahmoihin tai rakastat traagisia loppuja.

Nakamura Asumiko: J no subete

Banana Fish -manga syntyi aikana jona BL ei vielä ollut vakiintunut omaksi mangan alalajikseen, ja sitä voikin pitää eräänlaisena 70- ja 80-lukujen proto-BL:n henkisenä jatkana. Samaa henkeä löytyy myös Nakamura Asumikon 2004–06 ilmestyneestä J no subete (All about J) -mangasta, joka on selvä pastissi aiempina vuosikymmeninä nähdyistä poikarakkaudella höystetyistä sisäoppilaitostarinoista. 50-60-lukujen Yhdysvaltoihin sijoittuva manga kertoo transsukupuolisen J:n kasvutarinan väkivaltaisesta kodista poikakoulun asuntolaan ja myöhemmin Marilyn Monroe -imitaattoriksi New Yorkiin. Kaunis ja lapsesta asti miesten himoitsema J on lähtökohdiltaan hieman samankaltainen hahmo kuin Ash, mutta tämän tarina muotoutuu lopulta aivan toisenlaiseksi.

Lue jos: kaipaat mangaa ajalta kun BL oli vasta syntymässä mutta toivot edes jokseenkin vakavastiotettavaa kuvausta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.

Jaryuu Dokuro: Endless World

Väkivaltaisessa maailmassa eläminen sekä ystävien ja rakastettujen menettäminen on Banana Fishin hahmoille tuttua puuhaa. Samoja teemoja pyöritellään Jaryuu Dokuron vuonna 2008 piirtämässä Endless Worldissä, jonka päähenkilöt löytävät toisensa jaetun surun kautta. Tarinassa seikkaillaan alamaailmassa, josta löytyy huumeita, epämääräisiä suhteita ja vankilassa virumista. Tarina keskittyy synkkyydestä huolimatta lopulta toipumiseen ja uuden toivon löytämiseen, kuten Jaryuu Dokuron mangat monesti tekevät.

Lue jos: kaipaat tarinaa jossa huumeiden ja väkivallan lisäksi myös surusta toipumiselle jää tilaa.

Kyuugou: Acid Town

Kymmenen vuotta jatkunutta Acid Townia voi hyvin pitää eräänlaisena modernina Banana Fishinä. Tarina sijoittuu dystooppiseen lähitulevaisuuden Japaniin, jossa itsestään huolen pitävät katujengiläiset joutuvat tekemisiin järjestäytyneen rikollisuuden isojen kihojen kanssa. Monipolvisesta BL-eepoksesta löytyy vaikeita suhteita, perhetragedioita ja traumoja vaikka muille jakaa. Vuonna 2008 alkanut sarja on epätasaisen julkaisutahdin vuoksi ehtinyt ilmestyä kuuden osan verran, eikä loppumisesta näy vielä merkkejä.

Lue jos: mietit miltä Banana Fish näyttäisi dystooppisessa tulevaisuudessa Japaniin siirrettynä.

Azuma Kaya: Rumspringa no joukei

Harva manga on yhtä kiinni tietyssä ajankuvassa kuin Banana Fish, jonka ankkuroi 80- ja 90-lukujen vaihteeseen niin siinä käytetty teknologia, poliittisiin tapahtumiin tehdyt viittaukset kuin hahmojen asenteet ja sarjan sivuilla nähtävä muoti. Nostalgisiin maisemiin 80-luvun Yhdysvaltoihin sijoittuu myös Azuma Kayan piirtämä BL-manga Rumspringa no joukei (The Scene of My Rumspringa) vuodelta 2018. Tarina kertoo uskovaisessa amissi-yhteisössä kasvaneen Theon ja tanssijan urasta haaveilevan Ozin suhteesta, joka kasvaa epätodennäköisestä ystävyydestä romanssiksi. Sarjassa ihmetellään 80-luvun popkulttuuria ja teknologiaa kun Theo tutustuu maallisiin huvituksiin Ozin johdolla. Lisäksi erilaiset viittaukset historiallisiin tapahtumiin kuten Vietnamin sotaan ja ensimmäiseen kuulentoon ankkuroivat tarinan tiettyyn aikaan, vaikka siinä on samalla ajatonta ja nostalgista tunnelmaa.

Lue jos: olisit toivonut Banana Fishin animen sijoittuvan nykyajan sijasta 80-luvulle, tai rakastat muuten vain retroilua tai alkuperäisen mangan miljöötä.

 

 

Luolacast 12: Doujinshit

Luolacast palaa tauolta entistä ehompana! Jatkossa käsittelemme jokaisessa jaksossa yhtä suurempaa teemaa tai aihetta.  Uudessa jaksossa tutustumme doujinshien maailmaan. Mitä ne ovat, mistä niitä voi hankkia, ja mitä muuta niiden harrastaminen pitää sisällään kuin rahanmenoa? Mitä kaikkea hyvä doujinshi voi pitää sisällään? Vinkkien lisäksi jaamme parhaita muistojamme doujin-tapahtumista vuosien varrelta ja kerromme omista suosikkiteoksistamme.

Lataa mp3

• Intro: tervetuloa uudistuneeseen podcastiin (00:00:00)
• Mitä doujinshit ovat (00:04:39)
• Vertailukohtana länsimaiset zinet (00:06:51)
• Kuuma peruna: raha ja tekijänoikeudet (00:10:45)
• Doujinshit harrastuksena (00:13:02)
  • Mistä aloittaa? (00:14:41)
  • Doujinshien ostaminen Japanissa (00:16:30)
  • Doujinshi-tapahtumat (00:17:33)
  • Miten valmistautua tapahtumiin (00:21:10)
  • Ensimmäinen Comiket-kokemus (00:26:40)
  • Jonotus ja loppuunmyydyt teokset (00:27:29)
  • Tekijöiden tapaaminen (00:29:44)
  • Omakustanteiden oheistuotteet (00:36:13)
  • Tilaaminen Suomeen (00:38:35)
  • Digitaaliset doujinshit (00:39:24)
    • Linkit: DLsite, Booth
    • Mainitut tekijät: Hizumikei, Zaria/Ranmaru Zariya, Echo
• Doujinshit tekijöiden omista sarjoista (00:41:00)
  • Mainittu: Yoshinaga Fumi/What Did You Eat Yesterday; Psyche Delico/Chocolate Strawberry Vanilla; Ogeretsu Tanaka
• Omien doujinshi-kokoelmien parhaimmistoa (00:42:58)
  • Airinin suosikit:
    • LEGO! (00:45:35)
    • Ogeretsu Tanaca (00:47:42)
  • Maijan suosikit (00:51:09)
    • Pirori: Sou-chan ja na ika (00:52:49)
    • Ele: Gaman dekinai (00:54:27)
    • Ziven Szkice: Metaphor for Garden (00:55:52)
    • Uncomura: Aishiteruze, Kuroko (00:56:41)
• Doujinshien potentiaali tarinankerronnassa (00:58:21)
• Doujin-julkaisun monet muodot (01:02:23)
• Miten puhua doujinsheista netissä (01:04:19)
• Yhteenveto ja lopetus (01:06:01)

Podcastissa käytetty musiikki: Rainbow Resort / Evilgrapez. Musiikki on julkaistu CC BY-SA 3.0 -lisenssillä.

Fujoshiluolan kuumottavimmat mangat 2018

Fujoshiluolan perinteinen listaus viime vuoden kuumottavimmista BL-mangoista on taas täällä! Listan tarkoituksena on muistella mieleenpainuvimpia, kiinnostavimpia ja kuumottavimpia BL-tarinoita viimeisen vuoden ajalta. Jos viime vuoden keskustelua herättäneet BL-julkaisut kiinnostavat, tsekkaa myös uusin Kono BL ga yabai -listaus ja vuoden 2019 Chil Chil BL Award -ehdokkaat.

 

Maijan valinnat:

Syundei: Go For It, Nakamura! (Ganbare! Nakamura-kun)

Ujosta ja eksentrisestä Nakamurasta kertova komediasarja oli yksi viime vuoden sympaattisimmista ja hauskimmista lukukokemuksista. Samalla kyseessä oli yksi vuoden parhaista englanninkielisistä BL-julkaisuista, joten kaikki kiitokset Seven Seasille. Ihanaan koulutoveriinsa salaa ihastuneen päähenkilön seikkailut voittavat puolelleen, eikä edes haittaa vaikka ensimmäisen pokkarin aikana ei suhteessa ystävystymistä pidemmälle päästäkään. Onneksi tarina kuitenkin jatkuu edelleen Opera-lehdessä, joten jatkoa sopii odottaa. Ihanaan kasarityyliin piirtävältä Syundeilta saadaan tänä vuonna englanniksi myös synkempi tarina Total Eclipse of the Eternal Heart.

Akabeko: Chou to hana no kankeisei

Tämä sarja pääsi listalle mukaan ehdottomasti kuumottavuutensa takia, josta mangaka Akabeko myös hyvin tunnetaan. Monet hänen tarinoistaan ovat jättäneet tunnepuolella aika kylmäksi, mutta tämä tarina iski kuin tuhat volttia. Salarymanien eroottispainotteisia työpaikkaromansseja tuli viime vuonna luettua aika urakalla, mutta Chou to hana erottui joukosta kiinnostavalla hahmodynamiikallaan. Hahmojen suhde lähtee liikkeelle tyypillisestä kiristyskuviosta, mutta siitä kasvaa nopeasti jotain ihan muuta. S&M-henkinen suhde tekee molemmille hahmoille hyvää, kun ukehahmo Hanada pääsee toteuttamaan masokistisia taipumuksiaan ja seme Chouno saa nuoruuden hyväksikäyttökokemusten jälkeen takaisin itsetuntoa ja kontrollin omasta kehostaan. Lisäksi tarinassa pohditaan kiinnostavasti, kummalla hahmoista on suhteessa lopulta enemmän valtaa. Bonuspisteitä ropisee myös hahmojen väsyneiden silmien ja ilmeiden ansiosta. Sarja jää tässä pokkarissa harmittavan lyhyeksi, mutta sille ilmestyy onneksi parhaillaan jatkoa nimellä Chou to hana no hitsuzensei.

Mataaki Kureno: Kanashi

Tämä surumielinen ja hidastempoinen tarina jäi mieleen ennen kaikkea tavasta jolla se käsittelee biseksuaalisuutta. Päähenkilö Shuuma auttaa kodittomaksi jäänyttä entistä luokkatoveriaan tarjoamalla tälle yösijan, ja huoleton Kakeru haluaa tietysti maksaa avusta luonnossa. Pian kämppisratkaisu muuttuu pysyväksi, mutta hahmojen välinen suhde jää hyvin epämääräiseksi. Kakeru deittailee jatkuvasti niin miehiä kuin naisiakin, mutta alkujaan hetero Shuuma ei saa tätä mielestään. Satunnaiset tyttöystävät eivät myöskään tee Kakerusta yhtään sen vähemmän kiinnostunutta miehistä, vaan tämän ongelmat ovat enemmänkin sitoutumisessa ja omien tunteiden ilmaisussa. Loppuratkaisu jää kaiken vatkaamisen jälkeen hieman epätyydyttäväksi, mutta sarjan huumori, melankolinen tunnelma ja kiinnostavat teemat saavat sen silti erottumaan joukosta. Ilahduttava yksityiskohta on myös roolien switchaus seksikohtauksissa, vaikka Kakeru hahmoista se aloitteellisempi onkin.

Kaya Azuma: Rumspringa no joukei (The scene of my Rumspringa)

Yksi viime vuoden kiinnostavimmista uusista mangakatuttavuuksista itselleni oli Kaya Azuma, jonka taidot hauskojen ja eroottisten tarinoiden tekijänä tulivat tutuksi esimerkiksi Sakurada-senpai kaizou keikaku -sarjassa. Lopulta siitä vei kuitenkin voiton tämä astetta vakavampi manga, joka kertoo amissi-nuoren ja entisen tanssijan välisestä romanssista. 80-luvun Yhdysvaltoihin sijoittuva tarina on täynnä lempeää nostalgiaa, suurta draamaa ja katkeransuloista luopumista, kun ikänsä uskonnollisessa amissi-yhteisössä asuneen Theon on lopulta tehtävä valinta perheensä ja tulevaisuutensa välillä. Myös tanssijan urasta haaveilevan Oswaldin toiveita ja traumoja käsitellään koskettavasti. Etenkin upea lopetus iski suoraan tunteisiin, ja tarina oli muutenkin koukuttava alusta loppuun. Azuman notkea taide tukee sekä koomisempia että vakavampia kohtauksia, eikä seksiä tästäkään tarinasta puutu.

Airinin valinnat:

Asuka Ibuki: Nipple Bingo (Chikubingo)

Asuka Ibukin Nipple Bingosta on tullut avauduttua aiemmin jo täällä, joten ei varmaan tule minkäänlaisena yllätyksenä että tämä manga kiilasi oman listani kärkipäähän. En edelleenkään tiedä miten alkujaan yliherkistä nänneistä kertova tarina onnistui syventymään stereotyyppisestä lähmintäkomediasta koskettavaksi ihmissuhdedraamaksi, mutta osansa tässä on varmasti Asuka Ibukin tavoitteella pureutua hahmoihinsa pintaa syvemmältä: koulupahis ja tsunderemestari Kishiwadan sekä pinnallista naistenmiestä esittävän Andoun taustalta löytyy yllättävän monimutkainen dynamiikka, jossa kumpikaan hahmoista ei ole selkeästi niskan päällä. Rinnalla kulkevasta huumorivaihteesta ei myöskään olla tingitty, joten lopputuloksena on aika lailla itselleni täsmäräätälöityä viihdettä: toisiaan turpaan tempovia teinejä, itseironiaa ja visuaalisia vitsejä, sekä kaiken keskellä hetkiä joina hahmot unohtavat roolinsa ja kokevat Aidosti Hercciä Tunteita. Nyt kun niitä uusia lukuja vielä ilmestyisi enemmän kuin yksi puolessa vuodessa, niin pääsisin taas nauramaan ja ulisemaan näiden apinoiden parissa…

Scarlet Beriko: Jealousy

Monimutkaisista dynamiikoista puheen ollen, Scarlet Berikon Jealousy oli yksi vuoden kuumottavimmista, myös hämmentävimmistä lukukokemuksista. Jealousy on nimittäin esiosa Scaberin taannoiselle Tatsuyuki Ooyamato the 4th:ille, jonka pääpahiksen eli Rogin olisin mieluusti heittänyt pää edellä patteriin. On siis kohtalon ironiaa että tykästyin näin paljon Jealousyyn, joka puolestaan kertoo Rogin sekä Tatsuyukin isän, yakuza-pomo Akitoran menneisyydestä. Kyseessä on kaksin verroin sekopäisempi teos, joka ei Ongelmallisuuttaan™ peittele: Rogin pakkomiellettä Akitoraan ei romantisoida turhalla lässynläällä, vaan hahmojen välille muodostuu häpeilemättömän epäterve suhde. Scaberin ratkaisu esittää aiemmin sadistisena nähty Rogin hahmo säälittävässä, mutta lopulta myös aika inhimillisessä valossa onkin suurin syy sille, miksi Jealousy voitti minut puolelleen. Rogi on sekä manipuloija että manipuloitu, haavekuviinsa fiksatoitunut ja hedonismista elävä urpo, jonka hetkittäin myös aidoilta tuntuvat hetket Akitoran kanssa jättävät katkeransuloisen jälkimaun. Tästä minä nautin (plus Akitoran vaimo Asami on koko sarjan MVP).

Harada: Yoru to Asa no uta Ec (The Song of Yoru & Asa Encore)

Noin väitöskirjan mittainen postaus Yoru to Asa no utan merkityksestä omalle sielunmaisemalleni odottaa edelleen oikeaa hetkeä (ja niitä oikeita sanoja joilla nämä tunteet kuvata), joten puhutaan lyhyesti hetki sen jatkosta, Yoru to Asa no uta Ec:stä. Mielenterveyden ja tukielimet mutkalle vetäneen teoksen jatko-osalla kun oli isot saappaat täytettävänään: Ec:ssä päästään näkemään Yorun ja Asan seurustelua nyt kun pahimmat tunnelukot on saatu avattua, ja elämän muut realiteetit kuten bändiura painavat päälle. Lopputuloksesta olen kahtiajakoinen, sillä yhtäältä sain vihdoin elämääni sitä vähemmän seinät pystyssä -Asaa joka joutuu aktiivisesti osoittamaan Yorulle haluavansa olla tämän kanssa, toisaalta jatko-osa koostuu vähän tilkkutäkkimäisesti yhteen liitetyistä juonikuvioista mikä ei muodosta aivan alkuperäisen vertaista kaarta. Tästä huolimatta sarjan teho on kuitenkin niin kova kohdallani että plussan puolelle jäädään heittämällä. Ps. menisin edelleen silmänräpäyksessä Yorun kanssa naimisiin, koska on mahdollista tämmöinen kysyn vaan

Maaliskuun Renta!-suositukset

Long time no ABC! Tällä kertaa Fujoshiluolan mangasuosituksissa liikutaan erilaisten fetissien maailmassa. BL-mangasta löytyy materiaalia mitä erilaisimpien mieltymysten ystäville, kuten näistä kolmesta varsin erilaisesta sarjastakin näkyy. Tärkeimmäksi elementiksi näissäkin tarinoissa tosin nousevat erilaiset ihmissuhdedynamiikat, joten lukija voi nauttia juonesta vaikka seksikohtaukset eivät sitä ominta kink-fodderia olisikaan.

Koulupahiksia ja nännien näpräilyä: Asuka Ibuki – Nipple Bingo

”Tässäpä manga jonka premissi lentelee aivan omissa sfääreissään kaikessa älyvapaudessaan. Koulun kovin pahis Kishiwada tunnetaan paitsi tappelutaidoistaan, myös siitä ettei hän helteelläkään luovu paksusta vaatekerroksestaan. Tatuointien tai muinaisten kirousten sijaan hän piilottelee paitojensa alla erityisherkkiä nännejä, joiden pienikin hipaisu aiheuttaa tälle varsin sopimattomia reaktioita. Liikuntatunnit, ruuhkajunat ja muut varsin arkiset asiat ovat Kishiwadalle yhtä miinakenttää, ja tämän suuri unelma onkin päästä kirurgiaan jossa elämää hankaloittavat nännit poistettaisiin kokonaan. Siihen asti hän tekee kaikkensa salatakseen ongelmansa ystäviltään ja vihamiehiltään. Se ei kuitenkaan ole niin helppoa, kun kuvioihin ilmestyy yllättäen Kishiwadan lapsuudenystävä Andoh. Tämä haluaisi lämmitellä uudestaan välejään Kishiwadaan, joka tosin ei suhtaudu jälleennäkemiseen riemulla: onhan Andoh ainoa joka tuntee hänen salaisuutensa, ja oikeastaan myös syypää sen kehittymiseen. Tarina kulkee vahvasti kieli poskessa, eikä missään vaiheessa ota itseään liian vakavasti. Vitsit eivät aina osoita erityisen hyvää makua, mutta eipä se toisaalta mikään yllätyskään ole. Kaiken höpöhöpön keskellä poikien suhdetta kehitellään ihan kutkuttavasti, ja cliffhangereihin päättyvät luvut saavat janoamaan lisää. Uskallan veikata että kunhan Kishiwada hyväksyy omat tunteensa Andoh’a kohtaan, eivät nännitkään lopulta ole enää ongelma.”  -maipon

“Ei nyt jeesus ja ei nyt saatana. Siinä aika lailla se mitä mieltä olen tästä teoksesta, sillä kyseessä on ehkä älyvapainta settiä mitä olen aikoihin lukenut (jopa alla oleva Bodysuit Fetish mukaan lukien), ja SILTI hyvinvointini on jokseenkin vaakalaudalla joutuessani odottamaan uusia lukuja hamaan tulevaisuuteen asti. Tämäkö on se tunne, kun huomaa rakastuvansa päähahmoihin sarjassa jonka premissiä ei edes kykene yskimättä selostamaan? Herkästä kukasta koulun pahikseksi kasvaneen Kishiwadan ja tämän ilkikurisen lapsuudenystävä Andoh’n seikkailut turhankin erogeenisten nännien luvatussa maailmassa rikkoo aivot ja mielenterveyden, mutta hahmojen karakterisaatio on samalla top tier omien mieltymysteni kanssa. Huumorissa ja turpaanvedossa ei säästellä, mikä on loppupeleissä noin sata kertaa itse kink-fodderia kuumottavampaa matskua ainakin jos minulta kysytään. Mitä tämä sarja ylipäätään yrittää kertoa? Miksi olen niin investoitunut näiden idioottien väliseen ihmissuhteeseen? Mitä on maksa? Soittakaa nyt joku herranjumala apua.” -airinpie

Spandexin lumoissa: Uni Yamasaki – Bodysuit Fetish

”Bodysuit Fetishissä liikutaan design-opistossa, jossa päähenkilö Yoji opiskelee hahmosuunnittelua. Hän tarvitsee ystäviensä kanssa tekemälleen pelille promomateriaalia, ja pyytää apua koulun muotioppilaiden muodostamalta cosplay-kerholta. Asujen valmistuksesta vastaava alansa huippu Toma suostuu ompelemaan Yojin suunnittelemat asut yhdellä ehdolla: hän haluaa Yojin henkilökohtaiseksi mallikseen. Pian käy kuitenkin ilmi, ettei tarkoituksena ole mallata mitä tahansa asuja, vaan tiukkoja spandex-haalareita jotka ovat Toman fetissi. Kankaan läpi koskemistahan ei lasketa seksiksi eikä varsinkaan homoksi, vai mitä? Vähitellen mallisessiot muuttuvat yhä intensiivisemmiksi, ja kehiin astuvat myös tunteet. Alun höpöpremissistä sitä oli vaikea uskoa, mutta hahmojen asteittainen suhteenkehitys ja kasvavat tunteet on toteutettu ainakin itseäni kiinnostavasti ja myös varsin liikuttavasti. Yllättävien tuntemusten lisäksi toinen sarjan vahvuuksista on tapa, jolla Toman fetissiä käsitellään. Vaikka Yoji pitää Tomaa pervertikkona ja sanoo sen suoraan, ei Toman taipumuksia pidetä lopulta mitenkään häpeällisinä tai väärinä. Parhaita kohtia olikin mielestäni tarinan loppupuolella nähtävä kohtaus jossa Yoji antaa Toman toteuttaa fantasioitaan oikein antaumuksella. Pidän erilaisia kink-aiheita käsittelevistä tarinoista eniten sen takia, että normista poikkeavat mieltymykset kannustavat avoimeen keskusteluun seksistä ja siihen liittyvistä toiveista. Bodysuit Fetish hoitaa tämän osuuden oikein mallikkaasti.” -maipon

”Koska superspesifit fetissit eivät ylipäätään ole se Oma Juttuni, supertiukoissa spandeksipuvuissa lähmintä ei soitellut ideana sen suurempia sydämeni säveliä. Lopputulos yllätti silti ihan positiivisesti. Tämänkertaisesta kolmikosta Bodysuit Fetish on itselleni ehkä se perinteisintä BL:ää edustava teos, mutta Nipple Bingon kaltaisen perseilyn sijaan aihetta lähestytään edes hieman enemmän tosissaan. Mukaan mahtuu paljon viihdyttäviä yksityiskohtia supersankareista cosplay-pukuiluun, kun grasuilu kohtaa muotisuunnittelun Yojin ja Toman eriskummallisessa bisnesjärjestelyssä. Rinnalle ympätty kolmiodraama on vähän itsetarkoituksellisen oloinen ja Toman designit Yojin videopelihahmoille oikeastaan aika karseita, mutta mitäs me pienistä – kokonaisuus kun pysyy kaikin puolin ihan kasassa. Itse premissi mahdollistaa lisäksi vähän kerrallaan eskaloituvan fyysisyyden, mikä osoittautui itselleni lopulta tunnekuvausta mielenkiintoisemmaksi seikaksi. Plussaa lopun häpeilemättömästä omien lempihahmojen pseudolarppauksesta: jos ei vähän voi omia sentai-sankareita apinoida niin mitä iloa niistä spandekseista edes on!?” -airinpie

Feikkiseurustelua mekkojen kera: Emi Mitsuki – Where Love Goes

”Where Love Goes on kuukauden suosituksista selkeimmin ~vakavaa draamaa, vaikka siinäkään esitettyä mekkoilua ei lopulta ole tarkoitettu juonielementtiä kummoisemmaksi kommentaariksi. Samassa lukiossa opettavien Izumon ja Muroton ihmissuhdesotku saa kuitenkin monenlaisia piirteitä aina paikallisen majakan legendasta menneisyyden traumoihin, joten draamalta ei vältytä. Identiteetti_hommat ovat läsnä mielenkiintoisella tavalla, kun suositun mutta itsekkään Muroton sekä vaihtelevasti nyhveröyttä ja selkärankaa yhdistelevän Izumon lisäksi ruututilaa saavat myös lukion oppilaat omine tunneongelmineen. Mielenkiintoisimmaksi teemaksi teoksessa osoittautui lopulta juuri vaikeus ymmärtää omia tunteita, ja kuinka helppoa niitä on projisoida suuntaan jos toiseen lohtua etsiessä. Kehyksenä toimiva majakkamysteeri luo tarinalle sadunomaisen yleisfiiliksen ja taide miellytti vakaalla viivankäytöllään paljon, joten vaikka Where Love Goes ei uponnut sillä kaikista henkilökohtaisimmalla tasolla (miksi muhun uppoaa joku hiton nipple bingo?! kenet voin haastaa oikeuteen), suosittelisin sitä eniten varauksetta tämänkertaisesta kolmikosta kaikille Aikuisten (ja vähän teinienkin) Ongelmista kiinnostuneille.” -airinpie

”Jos yksipuoliset tunteet ja surumieliset aikuiset herättävät tunteita, tämä tarina on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen. Pikkukaupungin opiskelijatyttöjen keskuudessa suosittu komea opettaja Muroto pyytää opettajakollegaansa Izumoa poseeraamaan valokuvassa hänen tyttöystävänään, jotta saisi karistettua ihailijat kannoiltaan. Murotoon ihastunut Izumo suostuu, vaikka tietää sen luultavasti johtavan entistä hankalampiin tunteisiin. Oman twistinsä muutenkin sekavaan suhteeseen tuo lukiolaispoika Tomogashima, joka niin ikään vaikuttaa olevan ihastunut Murotoon. Tässä kolmiodraamassa – tai tarinassa ylipäätään – harva asia kuitenkaan on ihan sitä miltä aluksi näyttää. Hahmot eivät itse saa erityisempiä kiksejä mekoista ja meikeistä, mutta niiden varjolla Izumo voi olla homoutensa kieltävän Muroton lähellä. Pitsialusvaatteista pitäville lukijoille on kuitenkin luvassa silmänruokaa, joten tarinassa on ajateltu ehkä enemmän yleisön kuin hahmojen fetissejä. Visuaalisia yksityiskohtia tärkeämpää on lopulta sarjan haikea ja verkkainen tunnelma, kun kukin hahmoista yrittää ymmärtää ja hyväksyä omat tunteensa ja toiveensa. Koskettava tarina teki itseeni vaikutuksen niin juonellaan kuin piirrosjäljelläänkin (eikä seksikohtauksissakaan ollut vikaa), joten pidän jatkossakin silmät auki Emi Mitsukin töille.” -maipon

 

Fujoshiluolan kuumottavimmat mangat 2017

Tammikuu on ehtinyt jo pitkälle, mutta käytetään vielä hetki vuoden 2017 muisteluun. Olemme koonneet Fujoshiluolan perinteiseen Vuoden kuumottavimmat -listaan viime vuoden mieleenpainuvimmat BL-lukukokemukset.

Samalla haastamme myös lukijat kertomaan viime vuoden suosikeistaan. Kommentoi ystävänpäivään eli 14.2.2018 mennessä valintasi tähän kirjoitukseen tai twiittaa tunnisteella #fujoshiluola, ja osallistut Momo to Manji -pokkarin arvontaan! Tämä Sakura Sawan piirtämä Edo-kaudelle sijoittuva BL-sarja pääsi Fujoshiluolan suosikkilistauksen lisäksi BL-mangojen suosiota ja arvostelumenestystä mittaavan Kono BL ga yabai 2018 -listan ykköseksi.

Airinin valinnat:

Scarlet Beriko: Tatsuyuki Oyamato the 4th (Yondaime Ooyamato Tatsuyuki)

Scarlet Berikon Minori’s Hand ylsi vuosi sitten tälle samaiselle listalle, joten lienee osuvaa että vuoden 2017 kuumottavimmista mangoista löytyy jatkoa kyseiselle teokselle. Aikanaan Viikon perse -hengessä esitelty yakuza-pomon poika Tatsuyuki ei tuolloin ehkä jäänyt mieleeni, mutta omassa spin-offissaan tämä pääsee vihdoin oikeuksiinsa: ensirakkautensa Minorin perään vielä haikaileva Tatsuyuki joutuu diilaamaan paitsi jartsaelämän realiteettien, myös oman aikuistumisensa kanssa Fukuokan maanläheisissä maisemissa. Kaiken keskiössä on Nozomi, Tatsuyukiin jo lapsuudessaan rakastunut lastentarhanopettaja, jonka mutkaton omistautuminen ja hyväntuulisuus hivuttautuvat vähitellen Tatsuyukin ihon alle. Tatsuyuki Oyamoto the 4th oli vuoden sarjoista lempparini, sillä vaikka se sisältää myös itseäni vähemmän lämmittäviä teemoja, olen auttamattoman heikko sekä Tatsyukin edustamalle spede-estetiikalle että Nozomin kaltaisille semeille – häiriintyneen rajamailla liikkuva vilpittömyys on teoksessa mielenkiintoisesti rinnastettu Tatsuyukin alitajuiseen tarpeeseen suojella itselleen tärkeitä ihmisiä. Kaksikon kemia yhdistettynä Fukuokan murteeseen, jartsameininkeihin sekä Scarlet Berikon tyyliin (Tatsuyukin korvat!! ja hampaat!!) tekevät Tatsuyuki Oyamoto the 4th’sta siis itselleni kokonaisvaltaisesti vuoden BL:n, joka on kestänyt jälleenlukemista yllättävän paljon. Sarja löytyy englanniksi Rentasta.

Katsura Komachi: Rouge

Katsura Komachin Rouge on siitä mielenkiintoinen teos, että poimin sen mukaani joskus vuosi sitten Toranoanasta puhtaasti kannen perusteella. Lopulta luin sen kunnolla vasta tämän vuoden puolella, ja hämmennys oli Suuri: kyseessä ei ehkä ole mikään taiteellisesti täydellisin, juonellisesti omaperäisin tai muilla mittapuilla erityisen poikkeuksellinen teos, mutta tämä lukiojengiläisistä kertova tarina teki silti vaikutuksen yksityiskohdillaan. En nimittäin muista koska olisin viimeksi lukenut BL:ää, jossa geneerisiä “en tiiä voinko itselleni mitään” -laineja seksuaalista väkivaltaa kokeneelle tyypille heittävä teinijäbä samaan hengenvetoon toteaa, että “ei perse, toi oli muuten tosi paskamaisesti sanottu, anteeks”. Ylipäätään BL, jossa shokeeramisen sijaan tiedostetaan erilaisten teemojen vakavuus saa minulta aina viiskyt bingobonusta ja raputarran. Vaihtarioppilas Nagaton ja koulun jengipomoa palvovan Ain välinen dynamiikka toimii juuri tästä syystä niin hyvin – Aita ei esitetä minkäänlaisena uhrina menneisyydestään huolimatta, vaan tämä pistää jengiä nippuun ja pinoon siinä missä muutkin. Geneerisyyden valtamerestä Rougen nosti viimeistään Ain ja tämän palvoman jengipomon suhde: geneeristen dominointisettien sijaan lopussa on twisti, joka viimeistään vakuutti minut Katsura Komachin olevan väsynyt tropeiden toistamiseen. Vähintään tästä syystä Rouge ansaitsee ehdottomasti paikkansa vuoden kuumottavimpien mangojen listalla.

Natsume Kazuki: I Hate

Natsume Kazukin I Hate on puolestaan pokkari, jonka Josuke taisi tunkea ostoskoriinsa ja myöhemmin hyllyyni em. Japanin-reissulla… mutta hyvä että tunki, sillä en ollut hetkeen tsekannut MODS:in tehtailleen Natsume Kazukin sarjoja, vaikka tämän tyyli on ehdottomasti kärkipäässä omaa estetiikkaani vastaavista BL-mangakoista. Visuaalisuuden suhteen I Hate ei sekään petä, sillä emotionaalisesti nyrjähtäneet jäbät saavat sopivaa rosoa piirrostyylistä, joka onnistuu vähäeleisyydestään huolimatta välittämään paljon tunnetta. Vaikka tarinat lopussa hetkellisesti kohtaavat, jakautuu pokkari kahteen pariin: Hiroon ja Kiriyaan sekä Aoeen ja Akayaan, joista molemmat painivat nuorena/teini-iässä alkunsa saaneiden tunteiden sekä aikuisuuden ristitulessa. Yksinkertaisista asetelmista saadaan silti yksityiskohdilla aikaan tunnelmallista menoa, ja etenkin jälkimmäisessä tarinassa käytetty rinnastus leikkipuiston majaan piirrettyyn shiritori-peliin toimii erinomaisesti. Ensisijaisesti I Hate on tällä listalla kuitenkin visuaalisuutensa puolesta, joka vetoaa paitsi urpot rehaajateinit -puoleeni, myös jumittavat aikuiset -puoleeni kiitettävissä määrin.

Kii Kanna: Harukaze no etranger

Ja mikähän näistä neljästä ei kuulu joukkoon…? Harukaze no Étranger on suoraa jatkoa Kii Kannan Umibe no Étrangerille, jossa käsiteltiin Shun-kirjailijan ja tämän rakastetun Mion suhteen alkuvaiheita. Harukaze no Étrangerissa päästään kunnon perhedraaman makuun kun kaksikko matkustaa Shunin perheen luokse vain saadakseen tietää, että Shunin vanhemmat ovat mm. adoptoineet tälle pikkuveljen. Arkisia ongelmia ja Shunin kirjoitustustuskaa käsittelevä Harukaze no Étranger ei ehkä ole kuumottava samassa mielessä kuin muut yllä olevista teoksista, mutta sen jännite syntyy sekä Mion integroitumisesta osaksi Shunin perhettä, että kaksikon yrityksistä handlata yksityiselämäänsä jatkuvan kyttäysuhan alla. Teemoja kuten homoseksuaalisuutta sivutaan hienovaraisesti mutta realistisesti samalla kun naamaan mätetään kilokaupalla rapuja, ja teos jättääkin sanalla sanoen kokonaisvaltaisen fiiliksen. Kii Kannan persoonallisessa piirrosjäljessä on niinikään jotain hyvin aseistariisuvaa ja kiehtovaa. Jos vuonna 2017 lukemistani sarjoista pitää siis valita neljä mainitsemisen arvoista teosta, kuuluu Harukaze no Étranger ehdottomasti myös tälle listalle. Sarjan ensimmäinen osa löytyy englanniksi Rentasta.

Maijan valinnat:

Sakura Sawa: Momo to Manji

Momo to Manjin ensimmäinen (pitkään ja hartaasti odotettu) tankoubon julkaistiin vuoden 2017 alussa, joten ehdin obsessoida sarjasta melkein koko vuoden. Tässä Edo-kaudelle sijoittuvassa slice of life -henkisessä tarinassa riittääkin ihastelun aiheita: upea taide lukemattomine yksityiskohtineen, tunnelmallinen ajankuvaus vaatteineen ja rakennuksineen, ilmeikkäät ja omaperäiset hahmot sekä näiden väliset kuumottavat kohtaukset. Manga seuraa entisen poikaprostituoidun Momokin sekä tatuoidun huilisti Manjin leppoisaa yhteiseloa pienessä kaupunkikorttelissa. Vaikka Momon reisiä ja fundosheja voisi tuijotella ilokseen muutenkin, nostaa hyväntuulisten tuokiokuvien lomasta pilkottava haikea tunnelma sarjan sinne god tieriin asti. Hahmoilla on menneisyydessään synkkiä ja vaikeita kokemuksia (sisältövaroitukset ainakin insestistä), joten tuntuu erityisen ihanalta miten nykyhetken Momo ja Manji ovat selvästi hulluina toisiinsa ja onnellisia yhdessä omalla vinksahtaneella tavallaan. Plussaa tulee myös monipuolisista hahmodynamiikoista. Sarjan piirtäjä Sakura Sawa on sanonut ettei hahmoja luodessaan halunnut tehdä tarinaan ”semeä” ja ”ukea” vaan Momokin ja Manjin omine yksilöllisine piirteineen. Tämä näkyy heti ensimmäisestä luvusta alkaen, kun söpö Momo on se joka kantaa Manjin turvaan tulipalolta. Koska sarja jatkuu edelleen onBLUE-lehdessä ja löydän jo ilmestyneistäkin luvuista jokaisella lukukerralla uutta pureskeltavaa, vaikuttaa vahvasti siltä että Momo ja Manji pysyvät mielessäni pitkään vielä tänäkin vuonna.

Scarlet Beriko: Joou to shitateya

Tämänkin sarjan luin jo viime vuoden alussa, ja tiesin välittömästi että se tulee päätymään tälle listalle yhtenä omista suosikeistani. Tarinassa nuori ja hieman ylimielinen graafinen suunnittelija Oumi tilaa puvun itseään 10 vuotta vanhemmalta räätäliltä Shidalta… tai ainakin tahtoisi tilata, mutta huomaa ettei huippuammattilaiselta heru aikoja pelkästään sisään kävelemällä ja vaatimuksia esittämällä. Vähitellen miehet onneksi pääsevät yhteisymmärrykseen niin bisneksissä kuin niiden ulkopuolellakin, ja  ihastuksen tunnustaminen ja suhteen aloittaminen sujuvat ilman suurempia draamoja. Konfliktia saadaan kuitenkin revittyä Oumin siskosta joka haluaisi veljensä menevän normaalisti naimisiin, sekä Shidan menneisyydestä, jossa avioliitto ei ollutkaan oikotie onneen. Tarinassa vaikutuksen teki etenkin hahmojen ongelmien inhimillisyys. Shida vaikuttaa täydelliseltä ja asiansa hallitsevalta Aikuiselta, mutta vasta omat heikkoutensa paljastamalla tämä voi todella tulla läheiseksi Oumin kanssa. Oumi puolestaan joutuu taistelemaan ylpeytensä ja muiden asettamien odotusten kanssa niin töissä kuin yksityiselämässään. Henkilökohtaisesti koskettavien teemojen lisäksi myös paridynamiikka osui ja upposi: vanhemmissa ukeissa on sitä jotain, vaikka en ikäerojuttuja yleensä automaattisesti fiilaakaan. Koko komeuden kruunaa Scarlet Berikon skarppi ja ilmeikäs taide. Vaikka olen hänen sarjojensa ystävä muutenkin, Joou to shitateya on tähän asti ilmestyneistä ehdottomasti oma suosikkini.

Marukido Maki: Me o tojite mo hikari wa mieru yo

Jos ei vuoden 2016 valopilkku Pornographer sitä vielä olisi tehnyt, niin viimeistään tänä vuonna Marukido Maki todella sinetöi paikan sydämestäni. Olisin voinut ottaa listalle mukaan minkä tahansa viime vuonna lukemistani Makin töistä (Indigo no kibun tai Akemi-chan), mutta valinta osui nyt tähän viimeisimpänä ilmestyneeseen Me o tojite… -sarjaan lähinnä ajankohtaisuuden puolesta: tankoubon ilmestyi joulukuussa.  Päähenkilöt Jin ja Hikari ovat pornonäyttelijöitä, jotka työajalla harrastavat seksiä mitä erikoisimmissa skenaarioissa mutta siviilissä hädin tuskin tuntevat toisiaan. Kun Jin pelastaa Hikarun stalkkerilta, alkavat he vähitellen ystävystyä. Miesten lähentyvät välit eivät jää työpaikallakaan huomaamatta, ja heidän tomakka esinaisensa alkaa varoitella pornonäyttelijöiden työpaikkaromanssien tuhoisuudesta. Tässäkin sarjassa minuun vetosivat väsyneet ja surulliset, selvästi aikuiset hahmot. Molemmilla on elämän varrella kertynyttä painolastia: Jin on kapinoivan teini-ikäisen pojan isä, ja Hikaru mieluummin vaikenee menneisyydestään kokonaan. Lopulta Hikarun on kuitenkin kohdattava menneisyytensä ennen kuin hän voi alkaa elää täysipainoista elämää nykyhetkessä.  Niin paljon kuin romansseista pidänkin, olen tykästynyt tapaan jolla Maki käsittelee tarinoissaan myös laajempia teemoja. Yksi kiinnostavimmista keskusteluista nähdään lopulta Jinin pojan Tooman ja Hikarun välillä. Vaikka olisin toivonut myös päähenkilöiden väliseen suhteeseen hieman enemmän substanssia, pitivät runsaat seksikohtaukset ja Hikarun vähän melodramaattisetkin tunteilut minut lopulta tyytyväisenä. Ja onhan Hikarun takatukka tuossa kansikuvassa aika vaikuttava.

Kuzuya Rou: Koi tsunagi

Olisin varmaan voinut valita listalleni neljänneksi jotain diippiä ja fiksua, mutta sydän sanoi toisin. Tämä Kuzuya Roun debyyttimanga kiinnitti huomioni heti ilmestyessään persoonallisella taiteellaan (sarjan alkuperäinen japanilainen Renta-kansi on vielä kivempi kuin tankoubonissa) sekä taglinellaan, jossa lupailtiin vähän vähemmän jäykkiä rooleja seksikohtauksissa. Roolien switchaaminen on aina tervetullutta BL:ssä, ja tässä se on oikeastaan koko tarinan keskeinen kysymys. Päähenkilö Kiichi on parikymppinen homo, joka ihastuu heteroon työtoveriinsa Nozomuun. Kiichin yllätykseksi Nozomu on valmis kokeilemaan seurustelua, mutta kaikenlaisia pikku mutkia mahtuu matkaan. Pulmia aiheuttaa etenkin sänkyhommissa eteneminen ja Kiichin haluttomuus olla bottomina, vaikka hän on aiemmissa suhteissaan ollut sitä lähes aina. Parasta sarjassa on tapa jolla hahmot suhtautuvat seksiin: vaikka siihen liittyy paljon kysymyksiä ja epävarmuutta, asiat ratkeavat lopulta keskustelemalla ja toista kuuntelemalla. Lisäksi mitään ei oteta itsestäänselvyytenä, vaan erilaisista akteista ja rooleista neuvotellaan aktiivisesti. Arvostin sitäkin, että seksin lisäksi myös homoudesta oikeasti puhutaan ääneen. Nozomu saa moneen kertaan palautetta tökeröistä homoja koskevista sanavalinnoistaan, ja Kiichin homokaveri näyttää ettei tämä ole mikään yksinäinen anomalia vaan osa suurempaa yhteisöä. Nämä yksityiskohdat yhdistettynä supersöpöön taiteeseen ja hyväntuuliseen tunnelmaan olivat enemmän kuin tarpeeksi nostamaan sarjan viime vuoden kuumottavimpien joukkoon.

Mikä oli oma viime vuoden BL suosikkisi? Jätä kommentti tai twiittaa tunnisteella #fujoshiluola.

Marraskuun Renta!-suositukset

Marraskuun lukemistoksi valikoitui Rentasta varsin erilaisia teoksia. Temaattisesti niitä kaikkia kuitenkin yhdistää tunteista puhumisen vaikeus. Joskus on helpompi hypätä sänkyyn kuin sanoa ääneen että välittää, oli kyse sitten toisen maailmansodan aikaisista sotilaista tai nykypäivän idoleista.

Vinksahtaneita ihmissuhteita viihdebisneksen syövereissä: Ari Uehara – Sex Friends

”Nimensä mukaisesti Sex Friendsissä seurataan miesmallina toimivaa Touaa ja tämän panokaveria Jiroa. Mangan nimen lisäksi myös kannessa lentelevät kondomit asettavat odotukset tarinan tyylilajista oikealle aaltopituudelle heti kättelyssä. Runsaista seksikohtauksista huolimatta kyse ei kuitenkaan ole vain aivottomasta pornoilusta, vaan taustalta paljastuu kipeä ihmissuhdekuvio. Tuuliviirimäinen Toua selvästi haluaa pitää Jiron lähellään, mutta tuntee tukehtuvansa jos Jiro alkaa näyttää liikaa välittämisen merkkejä. Aitojen tunteiden näyttäminen ei muutenkaan ole kovassa huudossa mallien ja idolien pinnallisessa viihdebisneksessä, jossa Toua yrittää luovia parhaansa mukaan.  Vinksahtaneiden hahmojen kuvaus tuo ajoittain mieleen esimerkiksi Psyche Delicon tavan kuvata outoja ihmissuhteita, vaikka yhtä tehokkaasti sitä ei tässä olekaan toteutettu. Sex Friendsistä huomaa muutenkin että kyseessä on tekijänsä debyyttimanga, ja petrattavaa olisi esimerkiksi kuvakerronnan selkeyttämisessä. Tarinasta löytyy kuitenkin kiinnostavia teemoja ja hahmodynamiikkoja joilla päästään jo pitkälle.”  -maipon

”Tunne-elämältään vinoutuneet urpot ja vaikeasti määriteltävät ihmissuhteet ovat yksi lempiaiheistani fiktiossa, joten tartuin Sex Friendsiin mielenkiinnolla. Touan ja Jiron “ei täs midist, pannaan menemään ja mennään panemaan” -dynamiikan vastapainona toimivat mallimaailman eriskummalliset lainalaisuudet, joiden ristitulessa kaksikko yrittää selvitellä tunteitaan. Myös minulle tuli teoksesta mieleen Psyche Delico, sillä parhaimmillaan hedonistinen Toua ja stoalaisempi Jiro ovat kuin mäkkäriversio Choco Strawberry Vanillan Hiroista ja Takesta. Psyche Delicon hienovaraisuuksiin Sex Friends ei kuitenkaan yllä, sillä teoksen poukkoileva kerronta on ehdottomasti sen suurin kompastuskivi. Ensimmäinen kommenttini Sex Friendsiä lukiessa taisikin olla luokkaa “en tajua mitään mitä tässä tapahtuu”… Tarina tuntui aina notkahtavan muutaman kohtauksen jälkeen, eikä alavireiden kuvaaminen sivuhahmojen avulla aina pelittänyt toivotusti. Touan ääripäistä toiseen vetävän hahmon taustalla on kuitenkin ajatusta ja arvostan mangakan kiinnostusta ihmissuhteiden kipeämpiä puolia kohtaan, joten tarttuisin kyllä tämän seuraavaankin teokseen.” -airinpie

Haikeaa tunnelmointia jäätelökippojen äärellä: Kitahala Lyee – Gelateria Supernova

”Gelateria Supernova tietää mistä naruista vedellä, kun kehysteemaksi nostetaan jäätelö. Tarinassa yliopistoikäinen Tomoaki päätyy deittisovelluksen kautta seksisuhteeseen itseään vanhemman jäbän kanssa, ja tapaamiset toteuttavat aina samaa kaavaa: ensin jätskille, sitten kämpille. Kaksikko ei tiedä edes toistensa todellisia nimiä, kunnes kuukausien epämääräisen säädön jälkeen tunteet alkavat nostaa päätään puolin jos toisin. Valintojen tekeminen ja niiden takana seisominen tuottaa jälleen vaikeuksia, kuten ne BL:ssä usein tuppaavat tekemään – fyysisen läheisyyden ja emotionaalisen etäisyyden luona kontrasti ei ole uusi aihe, mutta Gelateria Supernova lähestyy sitä ilman väkinäistä draamaa. Raukean tunnelman keskellä Kitahala Lyeen taide pääsee oikeuksiinsa, ja yksityiskohtainen kuvakerronta olikin lempiasiani teoksessa. Itse juoni tuntuu jäävän hieman anonyymit jätskitreffit -konseptin jalkoihin eikä pääparin kehitys pysy täysin tunteiden sanoittamisessa mukana, mutta fiilistelyn puolesta Gelateria Supernova jää joka tapauksessa plussan puolelle. Visuaalisesti teos on myös tämänkertaisista sarjoista itselleni mieluisin.” -airinpie

”Gelateria Supernova on mielestäni onnistunut esimerkki konseptivetoisesta tarinasta. Hahmojen suhde ja sen aiheuttamat tunteet rinnastuvat jäätelön syöntiin ja makuihin, ja jokainen luku on myös nimetty yhden jäätelömaun mukaan. Jäätelövertausten lisäksi myös vuodenaikojen vaihtuminen rytmittää tarinaa mukavasti, ja tuulen puhaltamat syksyn lehdet ja keväiset kirsikankukat ovatkin näyttävästi esillä kuvakerronnassa. Ajan näkyvä kuluminen tukee tarinan haikeaa tunnelmaa. Samalla tavoin kuin vuodenajat ovat ohikiitäviä, myös hahmojen suhde on kiinni tässä hetkessä vailla varmuutta tulevaisuudesta. Hahmoihin ei päästä lopulta sukeltamaan kovin syvällisesti, mutta se ei jäänyt itseäni juuri vaivaamaan, koska se tuntui enemmänkin tyylilliseltä valinnalta. Tomoakin läheisyyden kaipuu ja pelko välittyvät mangan sivuilta joka tapauksessa erinomaisesti. Tätä mangaa voisi hyvin suositella pienieleisistä ja aikuismaisista ihmissuhdekuvauksista pitävälle. Jos kaipaa vielä lisää näkökulmia tarinaan, myös Arana on kirjoitellut siitä blogissaan täällä.” -maipon

Suhdekipuilua sodanjälkeisessä Tokiossa: Unohana- Neon Ginza Paradise

”Siinä missä Sex Friends ja Gelateria Supernova jättivät hieman viileäksi tunnepuolella, Neon Ginza Paradise petrasi kolmikosta eniten juuri ihmissuhteen kuvauksessa. Kaikki kolme tämänkertaista Renta-sarjaa kertovat kyllä vaikeista tunteista ja yhdessä olemisen hankaluudesta, mutta Neon Ginza Paradise saa kehykseksi selkeät raamit: toisen maailmansodan jälkeiseen Japaniin sijoittuvassa tarinassa amerikkalaisten tulkkina toimiva Aoi kohtaa vuosien jälkeen sodassa ryvettyneen ystävänsä Takahikon, ja ei aikaakaan kun vanhat tunteet alkavat kummitella mielessä. Teoksessa yhdistyykin hyvin historiallisempi ajankuvaus kuten amerikkalaisten ja japanilaisten tulehtuneet välit, sekä pääparin omat henkilökohtaiset skismat. Loppua kohti vedetään ehkä turhan geneeriselle mustasukkaisuus-/possessiivisuuslinjalle ja konfliktit ovat omaan makuuni hieman tarkoituksenhakuisia, mutta kokonaisuudessaan Neon Ginza Paradise osui ja upposi siihen “oot ihan perseestä mutta tykkään susta silti” -hermoon, joka eri vivahtein toteutettuna taitaa olla kryptoniittini. Kolmikosta tämä oli siis suosikkini.” -airinpie

”Olen muutenkin heikkona erilaisiin historiallisiin miljöisiin BL-mangassa, joten olin aika myyty tälle tarinalle jo ennen sen lukemista. Ensimmäisellä lukukerralla keskityin ehkä enemmän nauttimaan estetiikasta ja ajankuvasta, mutta toisella lukukerralla myös Aoin ja Takahikon vaikea suhde osui ja upposi toden teolla. Sodanaikainen ja -jälkeinen miljöö mahdollistaa katkeransuloisen tunnelmoinnin, mutta sen lisäksi myös hahmojen väliseen dynamiikkaan on saatu mukavasti kierrettä. Ihan sydämestä puristi seurata vierestä kuinka huithapeli Takahiko ja suoraselkäinen Aoi työntävät toisiaan pois, vain palatakseen lopulta aina yhteen. Hahmojen pitkä yhteinen taival näkyy uskottavasti myös fyysisenä läheisyytenä. Erilaisia tunteita välittävät halaukset ja kädestä pitämiset onkin oikeastaan kuvattu vielä ihanammin kuin varsinaiset seksikohtaukset. Tykkäsin myös erityisesti Aoin hahmosta, koska tämä ei jää kärsiväksi sotaleskeksi tai ovimatoksi, vaikka odottaakin Takahikoa sodasta palaavaksi pitkään. Lisäksi arvostin tarinan realistista otetta: Rakkauden tunnustaminen on tärkeä askel kohti suhdetta, mutta se ei vielä pelkästään riitä. Sekä Takahikon että Aoin on muutettava käytöstään jos he todella haluavat olla yhdessä.

Jos haluaa päästä todella hyvään lukutunnelmaan, voi Spotifysta heittää taustamusiikiksi vaikka tämän levyn. Ja ei kun fiilistelemään!” -maipon